Kuuba 2018
keskiviikko 7. maaliskuuta 2018 22.45


Kävin taas puistossa päivittämättässä matkiksen ja samalla soittelin Suomeen. Siinä puhelun loppupuolella joku varsin asiallisesti pukeutunut vanhempi mies höpisi jotain. Oletin että hän kysyi että saako penkille istua ja minä tein tilaa. Äijä tuli istumaan rööki kädessään, mutta ei hän sit kuitenkaan sytyttänyt. Eikä sen puoleen räplännyt kännykkääkään. Mietin siinä puhelun aikana, että harmi kun jäi kamera kotiin kun olisi ollut hyvä tilaisuus ottaa kuva paikallisesta. Heti kun lopetin omat touhuni ja aloin tehdä lähtöä niin mies alkoi höpistä espanjaa. Sanoin etten ymmärrä ja että puhuiko hän englantia, mutta tämä tapaus ei sitten tietenkään puhunut. Jatkoi kyllä selittämistä espanjaksi, teki syömiselettä käsillään ja näytti käsissään olevia kolikoita. Niinpä tietysti. Kerjäläinen. Halusin vaan kaverista eroon ja kun säilytin nettikorttia lompakossa niin jouduin sen joka tapauksessa kaivamaan esiin. Tuupasin kaverille 50 senttiä mutta arvelin, että jotain hänkin saa sen eteen tehdä ja kysyin sitten että missä tässä on lähin ravintola - itselläni kun alkoi olla vähän nälkä ja majapaikan illallinen on vasta seiskalta. Mies alkoi sitten kovasti taas selittää jotain ja lopulta lähti kävelemään ja viittoi tulemaan peräänsä. Arvelin sitten, että hän haluaa näyttää minulle missä se ravintola on. Ukko käveli puiston laidalla olevan rakennuksen ovelle ja muistin että matkaoppaassakin siihen oli merkitty ravintola. Ovi oli kuitenkin kiinni, mutta äijä vaan lampsi sisään ja viittoi minua tulemaan perässä. Ravintolahan se oli, mutta tyhjä sellainen. Ukko selitti keittiöstä astuvalle kokille jotain ja minulla ei ole mitään hajua mitä. Äijä katsoi ensin ukkoa ja sitten minua hieman hölmistyneenä sanomatta mitään. Sitten molemmat katsoivat minua. Minä olin vaan että no mitäs helvettiä ja lopulta kysyin kokilta, että onko niillä voileipiä. Ukko sitten sanoi vaan että koko ravintola on keskiviikkona kiinni. Ajattelin, että no tämähän meni taas putkeen, mutta tämä saakelin kerjäläinen vaan viittoi että mennään mennään seuraavaan paikkaan. Koitin sanoa että “ei” mutta äijä ei vaan kuunnellut. Koitin kaivaa Google Translatea kännykästä mutta ukko sanoi vaan “ei ei “ ja jatkoi kävelyä. Arvelin sitten, että no saakeli mennään sitten perässä. Eipä siinä mitään niin kauan kun äijä ei millekään syrjäkujille yritä viedä. Siinä sitten kävelin äijä perässä pari korttelia toiseen ravintolaan joka oli auki. Taas sama kuvio: äijä selittää jorinaa tarjoilijalle ja sitten molemmat katsovat minua. Minä koitan tehdä kansainvälistä “en tiedä yhtään mistä on kysymys” -elettä ja kysyn tarjoilijalta että puhuuko hän englantia. Eipä tietenkään. Ukko sen kun jatkaa selittämistä ja kohta tarjoilija tuo minulle ruokalistan. Ruokalistassa ei kuitenkaan ole listaa ruokalajeista vaan ateriakokonaisuuksia. Ymmärsin jopa mitä ne olivat, mutta en ollut tullut nyt syömään isoa ateriaa vaan jotain pientä. Sanoin ei kiitos ja heti tämä ukkeli alkoi taas selittää tarjoilijalle joka näytti vähintään yhtä hämmentyneeltä kuin minä. Tässä kohtaa kaivoin translaten esille ja kirjoitin siihen: “Minulla ei ole hajuakaan mitä tämä mies on vailla”. Nainen luki sen puhelimen ruudulta ja ilme kirkastui heti. Nainen sanoi miehelle jotain ja nyt mies näytti vähintään yhtä hämmentyneeltä kuin me kaksi äsken. Mies yritti selittää jotain mutta mitä nyt yhtään onnistuin äänenpainosta ja sanoista ymmärtämään niin lopulta nainen totesi miehelle, että nyt painu helvettiin siitä. Ja olin ymmärtävinäni, että mies oli ymmärtänyt minun ravintolakyselyn niin, että minä tarjoaisin hänelle lounaan. Se ei koskaan selvinnyt miksei mies koskaan ymmärtänyt minun “No” sanaa. Se kun tarkoittaa ihan tismalleen samaa englanniksi ja espanjaksi. Kun miehestä oli päästy eroon niin kirjoitin translateen, että haluaisin vaan sämpylän itselleni. Nainen nyökkäsi, sanoi “odota hetki” ja kävi keittiössä. Hetken päästä hän tuli kuitenkin takaisin ja sanoi ettei heillä ole voileipiä. Katsoin vielä uudestaan ruokalistaa pistääkseni mieleen mitä siellä oli tarjolla, mutta kiitin kuitenkin naista ja sanoin että ehkä huomenna. En tiedä onko minulla ollut vain huono tuuri vai mitä, mutta minua kyrsii jo nyt nämä kerjäläiset ja muut huutelijat. Tämä on juuri sitä mitä vihaan Egyptissä kun jokainen saakelin pyrkyri yrittää ukottaa tai vonkua turistin rahat ja Kuuba on ollut tästä täysin vapaa. Lieneekö kaikki laitapuolen kulkijat sitten tungettu tänne Matanzasiin :D Koko episodista jäi niin hapan maku etten jaksanut metsästää ravintolaa sen enempää. Painelin takaisin majapaikkaan ja arvelin, että ehkä täältä saa jotain pientä. Jos ei saa niin olen sitten ilman ja mupellan vaikka Suomesta kannettuja protskupatukoita kun en niihin ole vielä koskenut :D Siinä kotimatkalla vastaan tuli ehkä reissun söpöin kissanpentu, hihi!

Paikka: Matanzas, Kuuba
Paikallinen aika: 7.3.2018 15.45 -05:00
Kirjoittaja:

Sijainti

Valokuvat

Kirjoituksen kuva

Kommentit

Ladataan kommentteja

{{comment.AuthorName}} @ {{comment.Published}}

{{comment.Content}}

Vastaus

{{comment.Reply}}

Lataa lisää kommentteja