Kaakkois-Aasia 2015
lauantai 14. helmikuuta 2015 9.20


Jokohan nyt olisi aika hengähtää ja istua vaan hetki perseellään. Siinä hotellihuonetta odotellessa pieni tyttö tuli hämmmentävästi kysymään englanniksi, että olisiko minulla hetki aikaa jutella hänen kanssaan. Olin niin äimistynyt kysymyksen asettelusta, etten osannut vastata muuta kuin että jutellaanpa vuanniinsa. Siinä kohtaa tyttö kaivoi taskustaan muistilehtiön ja kännykän, pisti kännykän tallentamaan puhetta ja alkoi kysellä minulta kysymyksiä. Kysymyksessä oli selkeästi joku englannin koulutehtävä tai jotain ja äkkäsiän hetkeä myöhmmin, että tytön mukana oli myös joku vanhempi nainen, ehkä opettaja tai äiti. Tyttö kyseli mitä tuumailen Manadosta ja Indonesiasta, mitä harrastan ja mistä olen kotoisin. Lopulta haastattelu oli ohi ja viimeisenä kysymyksenä tyttö kysyi, että saako ottaa kuvan yhdessä minun kanssa. Suostuin nappasin ipanasta kuvan heti perään. Tyttö poistui, mutta palasi ehkä noin minuutin päästä jonkun herkkulevyn kanssa ja sanoi: "Happy valentine's day" :) Heti perään skootteriukkeli höyrysi, että vuokraanko hänen pärränsä. Kävin katsomassa masiinan ja lupaavalta vaikutti. Koska haluan pitää tänään säätöpäivän, en suostunut ottamaan skootteria vielä nyt, mutta sanoin kaverille että tulee huomenna hotellin eteen 10:30 niin vuokraan mopon silloin. Hintaa kaveri piti 150 000 rupiaa päivältä, mikä on varsin asiallinen 10 euroa. Siinä skootterisäädön päälle sama pikkutyttö tuli taas minun luokse kysyen uudestaan, että olisko minulla hetki aikaa jutella hänen kanssa. Vastasin taas myöntävästi ja tyttö alkoi latoa samoja kysymyksiä kuin aikaisemmin. Ilmeisesti nauhoitus oli mennyt perseelleen :D Huone oli lopulta valmis ja pääsin suihkuun. Vaikka huoneessa ei ole lämmintä vettä, se tarkoittaa vaan sitä ettei vettä lämmitetä erikseen sähköllä. Kyllä se lämmintä on ihan suoraan hanasta tullessaan. Vähän naurattaa, että hotellihuoneeseen kuuluu vesilasit mutta ei vettä. Täällä on myös vessassa hammasharja, mutta ei esimerkiksi vessapaperia. Pieni huoli on siitä, että huoneessa ei ole perinteisiä ikkunoita. Tässä on käytännössä reikä seinässä ja sitten talon ulkoseinään on lyöty tuollainen pleksi. Toisin sanoen kaikki kadun möly kuuluu huoneeseen varsin selvästi, mutta onneksi ikkuna on pienelle tielle päin. Kun olin saanut vähän asioita hoidettua ja itsestäni ihmisen näköisen, lähdin etsimään ruokaa. Sitä saisi hotellin alakerrasta, mutta ajattelin että kadulta saisi parempaa. Kiersin kohtuu pitkän lenkin löytämättä mitään. Olin jo luovuttanut ja kävelin takaisin hotellille, kun ehkä 100 m ennen hotlaa tuli vastaan pieni muovituoliravintola, minkä sisäänkäynti oli vain kapea aukko seinässä, mutta ravintolaksi sen tunnisti edessä olevasta kojusta jossa kaikki ruoka oli esillä. Paikan mamsellit eivät osanneet englantia, mutta olin ehtinyt sen verran palautella indonesian kielitaitoja mieleeni, että safkan tilaaminen sujuu ilmankin. Riisiä, kanaa ja nautaa supertulisessa herkkukastikkeessa. Ihan järkyttävän hyvää! Hiki pärskyi syödessä kun paikassa ei ollut minkäänlaisia tuulettimia. Joutunee ehkä käymään uudemmankin kerran, sillä vitriinissä oli muitakin herkullisen äköisiä eväitä tarjolla :) Nyt rupean urakoimaan kuvian kanssa. Tässä voi mennä tovi, mutta julkaisen sen jälkeen Bunakenin kirjoitukset jotka kirjoittelin koneelle talteen ja niiden mukana myös kuvat. Infoilen kun homma on tehty niin kiinnostuneet voivat selata matkapäiväkirjaa pari päivää taakse päin.

Paikka: Manado, Indonesia
Paikallinen aika: 14.2.2015 15.20 +08:00
Kirjoittaja:

Sijainti

Valokuvat

Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva

Kommentit

Ladataan kommentteja

{{comment.AuthorName}} @ {{comment.Published}}

{{comment.Content}}

Vastaus

{{comment.Reply}}

Lataa lisää kommentteja