Indonesia 2019
torstai 19. joulukuuta 2019 15.47


Kylläpä se päivä hurahti vauhdilla! Ubudiin päästiin turvallisesti. Jättöpaikan vieressä oli sopivasti pankkiautomaatit, joten nostettiin siitä lisää kahisevaa niin ei vahingossakaan pääse tuohi loppumaan Lembonganilla. Laitettiin viestiä meidän kuskille, Wayanille joka tulikin paikalle vain pari minuuttia myöhemmin. Siinä kuskia odotellessa Outi kävi ostamassa lisää aurinkorasvaa marketista. Lyötiin perssiimme uuden pirssin kytiin ja aloitettiin kiertoajelu. Ensimmäinen nähtävyys oli kuskin ehdottama Monkey Forest Sangeh eli apinametsä. Paikka ei ole samainen Ubudin apinapuisto jossa yksi niistä perkuleen otuksista puri minua kaksi vuotta sitten. Tämä on ainakin oppaan ja esitteiden mukaan Balin ensimmäinen ja "alkuperäinen" apinapuisto. Puistossa apinoita ei saanut itse koskea eikä siellä ollut myöskään myytävänä ruokaa jota olisi saanut apinoille antaa. Heti puiston alkumetreillä mukaan lähti paikallinen ukko päällään paita jossa luki photographer. Hän kulki vierellä kuin opas ja selitti metsästä ja apinoista. Luonnollisesti ukolla olikin ruokaa jota hän viskoi apinoille ja jota mekin saatiin antaa. Eikä mennyt pitkään kun ensimmäinen apina oli Outin olkapäillä. Siinä kohtaa ukkeli napsi jollain vanhalla digipokkarilla kuvia. Minuakin se yritti kuvaan saada, mutta koitin väistii sekä kameran että apinat. Kuvailin siinä omiani kun yksi apinoista päätti kaikesta huolimatta hypätä niskaan. Tällä kertaa selvisin ilman puremia ja ukkeli napsi minustakin muutaman kuvan. Apinoiden "harmittomuus" oli ainakin omaan silmään ihan pötypuhetta, sillä valokuvaajalla oli kädessään jatkuvasti ritsa ja apinat selvästi osasivat sitä varoa. Ukon ei tarvinnut kuin heilauttaa ritsaa niin otukset luikkivat karkuun. Ilmeisesti ovat sitä jonkun kerran saaneet maistaa. Puisto itsessään oli kyllä hieno. Komeita patsaita ja temppelirakennelmia keskellä viidakkohenkistä metsää. Ja hyvä tietysti etteivät turistit siellä ihan vapanaa kävele. Uloslähtiessä ukko yritti luonnollisesti kaupata meille ottamiaan valokuvia mutta kieltäydyttiin. Vastapalvelukseksi saatiin pettynyt katse. Seuraava kohde oli Jatiluwih Rice Terrace joka on Balin suurin riisipeltoalue. Vuoren juurella rinteille rakennetut riisipellot olivat varsin komea näky. Siellä oli rauhallista ja peltojen ääreen rakennettu ravintola oli sekin mukava. Siellä päädyttiinkin syömään lounas seisovasta pöydästä ja hyvät oli mätöt! Maha pulleana oli hyvä käydä tekemässä 1,5 kilometrin pieni kävely riisipeltojen keskellä merkittyä reittiä pitkin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja vaikka tuuli puhalsikin mukavasti, sai siellä silti paita märkänä kävellä. Aivan riisipeltojen vieressä oli paikka joka möi (ja ehkä valmisti) kopi luwakia eli sivettikissanpaskakahvia. Kuski ehdotuksesta käytiin siellä mutta ei siitä kauhean hyvä mieli kyllä jäänyt. Paikan parasta antia oli maistelulautanen jossa oli yhteensä 17 erilaista kahvi- ja teemakua. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin tuo oli hinta yhdestä kupista kopi luwakia ja maistelulautanen tuli kaupan päälle. Paikasta oli myös komeat näkymät riisipelloille. Harmi vaan, että se itse asia eli kuinka kopi luwak valmistetaan on myös se mikä koko paikassa eniten tökki. Eläinten olot ovat varsin surkeat: ankeat häkit joissa ei ole minkäänlaista kiinteää lattiaa. En halua tässä nyt sen enempää selittää siitä mikä kaikki koko prosessissa tökkii mutta sen voi jokainen googlailla itse. Juotiin siellä maistelulautanen lärviin mutta ei työnnetty paikkaan yhtään sen enempää rahaa. Neljäs ja viimeinen kohde oli Ulun Danu Beratan -temppeli. Itse temppelialue on mukavan vehreä ja kauniisti rakennettu. Alueen temppeli ovat nekin komeita. Tänne vaan pitäis varmaankin tulla aamuvarhaan auringonlaskun aikaan ennen kuin muu turistilauma ehtii paikalle. Nyt väki koostui isolta osin Jaavan saaren koululaisista eikä turisteja ihan kauheasti näkynyt. Paikka oli kuitenkin ihan täynnä ihmisiä. Koska länkkärituristeja oli vähemmän, Outi päätyi poseeraamaan kameroille kuin leffatähti. Paikalliset koululaiset kyselivät Outia useampaan otteeseen kuviin heidän kanssaan. Itse vältyin tältä joten ehkä tämä hiusten värjääminen täysin mustaksi oli hyvä päätös. Matkalla pysähdyttiin vielä nopeasti ottamaan valokuvat komealta näköalapaikalta josta näki molemmat järvet ja siitä jatkettiinkin sitten majapaikkaan. Siinä kohtaa oli hyvä maksaa päivän retki ja sanoa kuskille heipat. Hän tulee hakemaan meitä huomenna kymmeneltä. Tämä onkin varsin viehättävä paikka! Ilma on selvästi viileämpi - vain reilut +20. Täällä tuntee olevansa enemmän luonnon helmassa, vaikka Lembongankin on mukavan rauhallinen. Mukava nainen otti meidät vastaan ja tarjoili huoneeseen inkivääriteet tervetuliaisjuomana. Samalla hän muistutti että paikan ravintola menee kiinni kahdeksalta joten illallinen olisi tilattava seitsemään mennessä. Asetuttiin ensin taloksi, napsittiin muutamat kukkakuvat, käytiin pällistelemässä alkavaa auringonlaskua ja mentiin sen jälkeen syömään. Olipahan taas eväät! Minä söin kana-fajitan ja Outi kana-kasvis-curryn. Päälle upposi lasilliset valkoviiniä, mansikkamehu sekä cocktailit: piña colada sekä bali punch. Juuri kun oltiin tekemässä lähtöä hönnälle niin sisään asteli oletettavasti omistaja. Me vähät omistajasta välitettiin mutta hänen mukanaan tullut nuori kultainennoutaja olikin paljon kiinnostavampi tapaus! Sitä siinä sitten vanutettiin hyvä tovi :D Loppuilta meneekin kuva- ja videokimaraa pläräten.

Paikka: Bali, Indonesia
Paikallinen aika: 19.12.2019 21.47 +08:00
Kirjoittaja:

Sijainti

Valokuvat

Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva

Kommentit

Ladataan kommentteja

{{comment.AuthorName}} @ {{comment.Published}}

{{comment.Content}}

Vastaus

{{comment.Reply}}

Lataa lisää kommentteja