Indonesia 2019
keskiviikko 25. joulukuuta 2019


Julkaistu kello 14.50

Se olisi reissun toiseksi viimeinen täysi päivä taputeltu. Päivän sukelluksista ei ole kauheasti mitään uutta kerrottavaa. Oltiin taas möhkäkalakohteella, mutta tälläkään kertaa sitä ei näkynyt. Paljon kaikenlaista jännää näkyi molemmilla sukelluksilla, mutta ei mitään sellaista mitä ei olisi jo aikaisemmin nähnyt. Olen tässä jo muutaman päivän ajan seurannut yhden sukellustyypin touhuja. En varsinaisesti arvosta sitä että hän härnää ja jahtaa kaloja. Tänäänkin sukellusoppaan oli puututtava siihen kun ihmiset odottivat vuoroaan nähdäkseen onkalossa huilailevan mureenan niin tämä sankari menee murren eteen ja alkaa härnätä sitä käsillä. Jos mureenaa alkaa touhu tökkiä niin sillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: mennä piiloon tai käydä kimppuun. Tässä tapauksessa sukellusopas tajusi toimia riittävän nopeasti ja muutkin (minä mukaan lukien) saivat nähdä mureenan. Toisen sukelluksen lopussa koettiinkin sitten pieni instant karma -hetki kun sama kaveri meni liian lähelle kutupuuhissa olevaa titaanisäppikalaa (titan triggerfish) sillä seurauksella että kala pisti hyökkäysvaiheen silmään. Nämä kalat ovat tunnettuja pahapäisyydestään etenkin pesintäaikaan. Niiden pesä ja siihen liittyvä reviiri on muodoltaan ylösalaisin oleva pyramidi eikä kala luovuta ennen kuin uhka on häädetty reviiriltä. Tämä muoto on ihmisille siinä mielessä pirullinen, että monille sukeltajille hyökkäyksen alkaessa ensimmäinen teko on lähteä uimaan pintaan. Tällä tavoin et pääse reviiriltä mihinkään ja sen lisäksi sukeltajantaudin riski kasvaa liiallisen nousunopeuden takia. Näin kävi myös tänään. Kaveri sai ainakin pienen muistutuksen siitä että otukset olisi parempi jättää rauhaan. Minun ollessa sukelluksilla Outi otti rennosti, kuunteli äänikirjaa, otti jouluisia kuvia sukelluskerholla notkuvien koirien kanssa ja ui altaassa. Kun palasin takaisin rantaan niin hypättiin siitä vielä mereen uimaan. Se olikin reissun ensimmäinen asioikseen meressä tehty uinti jos sukelluksia ei lasketa. Hieman viileämmästä merivedestä oli hyvä vaihtaa rannassa olevan ravintolan altaaseen jossa ryystettiin Radlerit ja cocktailit. Siitä oli hyvä jatkaa vielä majapaikan altaaseen. Tuli ainakin uitua mutta samalla huomasi, että kummallakin meinasi nahka lipsahtaa punaisen puolelle. Ei onneksi mitään vakavampaa. Majapaikassa nollaillessa ulkona alkoi sataa ja odoteltiin sitten sateen loppumista ennen kuin lähdettiin varhaiselle illalliselle. Meno sinne oli pientä taiteilua koska tiet olivat täynnä jättimäisiä lätäköitä. Käytiin toistamiseen ravintolassa joka oli minun viime reissun suosikki. Tällä kertaa siellä olikin ukkeli kokkailemassa. Hän ei pitänyt kyllä minkään asian kanssa mitään kiirettä, mutta kun maltilla odotteli niin kyllä sieltä ruoan sai nenän eteen. Hyvän ja tulisen sellaisen. Jatkettiin siitä sitten majapaikan omistajan omaan ravintolaan jälkkärille: suklaa- ja banaanipirtelö meni oikein vaivattomasti naamaan. Niistä ryystäessä sade alkoi uudelleen ja jäätiin sitä odottelemaan. Paikan koiratkin tulivat sateensuojaan ja saatiinkin nuorimmasta mustista taas välitön seurakaveri. Pikaisen majapaikkapyörähdyksen jälkeen suunnistettiin rantaa pitkin ravintolaan jossa syötiin taannoin pizzat. Terassilta oli näkyi hienosti paitsi auringonlasku niin myös taivasta valaisevat salamat joka räiskyivät siellä koko sen ajan kuin terassilla istuttiin. Mitään ei kuitenkaan kuulunut joten lieneekö räiske ollut Balin puolella. Huomenna olisikin sitten minun viimeinen sukelluspäivä ja meidän viimeinen täysi lomapäivä. Ylihuomenna alkaa kotimatka.

Paikka: Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}