Indonesia 2019
perjantai 20. joulukuuta 2019


Julkaistu kello 16.35

Siitä kun aamu alkoi niin ei oo ehtinyt paljon paikalleen asettua ja silloinkin kun olisi ollut aikaa jotain kirjoitella niin ei ole joko jaksanut tai sitten netti ei ole toiminut. Aamu starttasi kaikessa rauhassa huoneessa elbaillen ja kahvia juoden. Puolen yhdeksän aikaan hiihdeltiin aamupalalle ja ihmeteltiin pihassa seisovaa autoa joka muistutti erehdyttävästi meidän kuskin autoa. Itse kuskia vaan ei näkynyt missään joten annettiin asian olla. Ravintolassa meille olikin katettu valmiiksi paikka terassille josta oli näkymä vuorille sekä ohikulkevalle tielle. Aamupalan sai kustomoida eilen itse ja tänään se sitten kannettiin nenään eteen. Kyllä oli hyvät mätöt! Siinä syödessä kävi pari koiraakin urpoilemassa, mutta olivat niin arkoja että aamurapsut jäi antamatta. Paikan kultaista noutajaakaan ei näkynyt missään. Kupu ravittuna painuttiin takaisin huoneeseen valmistautumaan lähtöön. Sinne mennessä huomattiin, että aikaisemmin ihmetystä herättäneestä autosta nousikin meidän kuski. Hän oli tullut majapaikkaan jo hitoksen paljon aikaisemmin ja oli ilmeisesti koisaamassa siellä meidän mennessä siitä ohi :D Lyötiin huoneessa kamat läjään ja lähdettiin kruisailemaan. Päivän ainut suunniteltu kohde oli vesiputous. Se on hieman syrjemmässä eikä tästä syytä vedä aivan niin paljoa turisteja kuin lähempänä olevat putoukset. Sinne sai lisäksi kävellä parkkipaikalta hyvän matkaa tietä, joka oli paikoitellen ihan pirun jyrkkä. Vaan mitenkä odotti komeat näkymät perillä! Oltiin tultu paikalle kohtuu ajoissa joten putouksella ei ollut suurta määrää turisteja. Ihan yksin ei saatu olla, mutta meno oli kuitenkin rauhallista ja putouksen alla oli lähinnä yksittäisiä pareja uimassa. Minä en kylmään veteen itseäni upota, mutta Outi läträsi makeassa vedessä hymyssä suin. Kun läträämisestä oli saatu tarpeeksi, paikan päältä löytyi myös pukukopit jossa sai vaihtaa vaatteensa. Siinä Outia odotellessa seurasin yhtä intialaispariskuntaa ja heidän yritystään ottaa lomakuvia. Tuntui, että pelkästään äijästä otettiin tuhansia kuvia ja yksikään ei ollut sellainen hauska "meillä on kivaa" -poseeraus vaan meno oli kuin jonkin räyhäbändin levyn kuvauksista. Myötähäpeä oli kyllä käsin kosketeltavissa kun katsoi sitä touhua. Vakavaa puuhaa tuo lomakuvaaminen! Jos putoukselle meno tuntui hikiseltä puuhalta niin sieltä ylös kavutessa tajusi ettei se ollut vielä mitään. Paidat ja päät märkinä päästiin lopulta parkkipaikalle jossa kuski odotteli meitä varjossa. Hän pistin auton käyntiin ja ilmastoinnin rullaamaan ja me päätettiin siinä odotellessa vetäistä jätskit. Ja sitten taas tien päälle. Koska meillä oli tähän suuntaan tiukka 15:00 deadline niin meidän oli käytännössä ajettava yhtä soittoa Ubudiin jotta ehtisimme syödä ennen lauttafirman kuljetuksen saapumista. Pysähdyttiin pari kertaa matkalla ostamaan mansikoita ja kuvailemaan paikkoja, mutta mitään pidempiä pysähdyksiä ei tehty. Ubudin päässä kuski odotti meitä tovin kun Outi halusi käydä yhdessä vaatekaupassa ja sitten saatiinkin sanoa kuskille heipat. Vuorilla oli viileää mutta Ubudissa ei todellakaan ollut. Ilma tuntui paljon tukalammalta kuin Lembonganilla, joten mentiin ensimmäiseen ravintolaan jossa vaikutti olevan hyvää ruokaa. Ja hyvää ruokaa saatiin! Paikassa oli myös pieni kisuli joka ei olisi millään halunnut lähteä sylistä pois ja jolla oli kamalasti tärkeää asiaa. Lopulta tarjoilijan piti vähän hätistellä kissaa että saatiin syödä rauhassa, mutta syönnin aikanakin se makoili meidän pöydän vieressä :D Lauttafirman ukkelin piti noukkia meidät yhden ravintolan ovelta, mutta tullessa meidät jätettiin aivan sen vieressä olevan ostarin pihaan. Laitettiin lauttafirmaan viestiä että odotellaan saman ostarin pihassa ja sieltä vastattiin että ukkeli tulee 10 minuutin sisään. Kuskia ei alkanut näkyä ja pian tulikin viesti, että kuski odottaa ravintolan edessä koska ostarin pihaan ei saisi parkkeerata. Me kävellään ravintolalle mutta kuskia ei näy siinäkään. Laitoin viestin kuvan kera että ollaan raflan edessä mutta ei löydetä kuskia. Hetken päästä katua pitkin tepasteleekin ukkeli puhelin korvassa ja meidän kuskihan se siellä - ja auto oli ostarin pihassa. Päästiin Denpasariin ja satamaan jo noin 16:20 aikoihin ja meidän lautta lähti vasta 17:30. Odoteltiin sitten yli tunti pirun kuumassa odotustilassa jossa tuuli ei ihoa hellinyt eikä minkäänlaisia tuulettimia ollut. Siinä hikoillessa kuitenkin tajusin, että hikoilu on vähän kuin housuun paskonen: se on epämiellyttävää vaan alussa mutta kun sen asian kanssa oppii elämään niin se on ihan fine ja ongelma vain kanssaihmisille. Hikoilin sitten koko rahan edestä. Outi viuhtoi viuhkaansa vähintään saman rahan edestä. Tiedettiin jo tässä kohtaa miten lauttahomma toimii joten lampsittiin sitten botskin kyytiin jo 17:15 kun siellä laiturilla oli. Meidän lisäksi kyytiin tuli myös ruotsalaispari mutta ei ketään muita. Me taidettiin olla ne ainoat hätähousut koska kaikki muut joutuivat odottamaan veneen tankkaamista joka kestikin sitten sen 20 minuuttia. Hieman myöhässä päästiin lähtemään mutta päästiin kuitenkin. Lembonganin päässä saatiin odotella hetki että kaikki matkatavarat saatiin hilattua veneestä pihalle mutta lopulta oltiin taas pakun lavalla ja matkalla "kotiin". Meidän mukana tänne samaan majapaikkaan tuli myös uusi-seelantilainen mimmi sekä korealainen ukkeli - molemmat sukeltavat samassa kerhossa kuin minä. Mimmi on suorittamassa kurssia ja korealainen on kokeneempi rescue diver. Majapaikassa heitettiin reput sisään, vaihdettiin uikkarit päälle ja hypättiin samoin tein altaaseen. Myös korealainen ukkeli tuli altaaseen ja siinä poristiin paskaa hyvä tovi ennen kuin nälkä ajoi suihkuun ja ravintolaan syömään. Tarkoitus oli ensin mennä rannan ravintolaan, mutta se olikin kiinni niin mentiin majapaikan omistajan ravintolaan. Hyvät oli mätöt tälläkin kertaa ja meillä oli taas niiiiin monta koirakaveria mukana. Tokee-gekkokin huuteli katosta. Kotimatkalle yksi koirista lähti saattelemaan meitä ja aivan majapaikan nurkilla nähtiin tietä ylittävä rukoilijasirkka! Minun oli tarkoitus leikata video kuluneilta päiviltä, mutta enhän minä tässä mitään enää ehdi joten se jäänee huomiselle. Nyt unta palloon ja aamulla taas sukeltamaan!

Paikka: Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}