Etelä-Amerikka 2012
lauantai 7. huhtikuuta 2012 3.00


Yhdeksän jälkeen länkkärihattuinen mies, Carlos, tuli noukkimaan meidät kyytiin. Autossa nakotti jo iäkkäämpi leidi ja matkalta haettiin vielä yksi jamppa kyytiin. Opas puhui varmaan parempaa enkkua kuin me ja hän olikin ollut vaihdossa jenkeissä sekä matkustellut muun muassa Uudessa Seelannissa. Mitään kommunikaatiovaikeuksia ei siis ilmennyt. Kuten eilisistä kirjoituksista voi päätellä, Cuenca on hyvin harras katolinen kaupunki. Ihmiset olivat tälläytyneet pyhävaatteisiin ja osallistuivat erilaisiin kulkueisiin sekä perinteiseen seitsämän kirkon kierrokseen. Yksi kulkue oli juuri meidän kulkuväylällä eikä autolla ollut mitään mahiksia päästä läpi. Heitettiin U-käännös ja valittiin toinen reitti. Matkalla käytiin myös samalla näköalapaikalla kuin eilen. Aamulla vielä mietittiin voiko hevostelu olla kansallispuiston sisällä. Esitteiden tarkastelu osoitti kuitenkin, että kyseessä on maaseudulla tehtävä ratsastuskierros eikä kansallispuistossa ole kuin yksi ratsastuspaikka. Saavuttiin tallille ja siellä oli oli useita, mielettömän hyväkuntoisia ja kauniita hevosia, joista opas sitten valikoi meille sopivat. Minä sain aikaisemman ratsastuskokemuksen takia toisiksi suurimman Felicita -nimisen, ruskean hevosen ja Mikalle tuli Andrade -niminen, valkoinen konimuskaakkimus. Reitti kulki läpi vehreiden peltomaisemien. Välillä käytiin hiekkatiellä, ajoittain kivuttiin pitkin mutaisia polkuja ja muutaman kerran kiivettiin kukkuloiden laelle ihastelemaan maisemia sekä kasvillisuutta. Meidän onneksemme vettä ei satanut kuin ihan vähäsen ja loppumatka taitettiinkin täydessä auringonpaisteessa. Täällä tosiaan ohjataan hevosia länkkärityyliin eli yhdellä kädellä - alussa meinasi väkisin ottaa ohjat molempiin käsiin, mutta kyllä sitä sitten tottui. Mikakin oli mielissään kun hevosta pystyi peräti ohjaamaan eikä se vaan kulkenut kuin kiskoilla toisten perässä :D Tosin sadetakkia laittaessa Mikan heppa säikähti ja otti pari kiireistä askelta alamäkeen Mikan ollessa vielä sadetakin sisällä. Ratsastaja pysyi kuitenkin selässä. Aluksi ajateltiin, että köpötellään hissukseen käyntiä koko matka, mutta pääsihän sitä oikein kunnolla ravailemaan ja laukkailemaankin maastossa. Ei tosin kovin pitkiä matkoja, koska mukana oli kolme melko kokematonta ratsastajaa. Kerran meinasin itseäkin horjuttaa kun Felicita meni sivusuunnassa jyrkähköä rinnettä eikä kavioissa ollut kunnolla pitoa. Siitä sitten täyttä laukkaa alamäkeen, mutta kyllä se vauhti sitten lopulta pysähtyi eikä pientä kompuroimista lukuunottamatta mitään käynyt. Puolessa välissä pysähdyttiin syömään eväitä (sijainti kartalla) ja hevosetkin sai pienen lepotauon. Koko matkan meitä seurasi vekkuli Bruno-koira. On nimittäin kunto kohillaan, koska koiruli kävi tekemässä omiakin lenkkejä ja palasi aina takaisin. Lopulta päädyttiin takaisin tallille ja hevoset pääsivät mussuttamaan heinää konikavereidensa kanssa. Me syötiin tuhdit sämpylät sekä hedelmiä ja kolmen aikaan lähdettiin takaisin kohti Cuencan keskustaa. Täytyypä sanoa, että tuli aivan lapsuuden kesälomat mieleen :) Päivä oli ihan mahtava ja sää suosi meitä - jälleen kerran! Liitteenä ratsailta otettuja kännykuvia ja muutamia talleilta sekä lepotauolta otettuja järkkärikuvia.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika: 6.4.2012 19.00 -05:00
Kirjoittaja:

Sijainti

Valokuvat

Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva

Kommentit

Ladataan kommentteja

{{comment.AuthorName}} @ {{comment.Published}}

{{comment.Content}}

Vastaus

{{comment.Reply}}

Lataa lisää kommentteja