Etelä-Amerikka 2012
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012 1.16


No niin, nyt ei tarvitse enää objektiivin kohtaloa miettiä: se on meni varkaan mukaan. Vaikka kuinka helvetin tarkkana ollaan ja tiedetään yleisimmät taskuvarkaiden metkut niin nyt on todettava, että pitkäkynsi vei pidemmän korren. Eli kuinka kaikki siis tapahtui: odottelimme terminaalilla pääsyä laiturille. Laiturille ei pääse ilman lippua, joten voisi olettaa ettei siellä olisi ainakaan niin paljon rosvoja kuin terminaalialueella. Emme kaivaneet kameroita esiin koko terminaalilla tai laiturilla olo aikana, joten varas ei ainakaan tiennyt mitä meillä oli mukana. Emme mahtuneet ensimmäiseen bussiin joten menimme toiseen. Minun nähdäkseni bussiin alkoi tunkeutua välittömästi niitä ihmisiä, jotka odottivat bussia. Autoon oli ehtinyt mennä ehkä 7-9 ihmistä ennen meitä. Kuski istui paikoillaan ja apukuski (varas) oli bussin sisällä ohjaamassa ihmisiä paikoilleen ja auttamassa laukkujen kanssa. Olimme istumassa omin päin yhdelle penkkiparille kun mies sanoi, että istuisimme yhtä pykälää taaempana olevalle penkille. Tilanteessa ei ollut mitään ihmeellistä tai uhkaavaa, joten tottelimme miestä. Istuimme alas ja laitoimme reput jalkojen väliin. Mies tuli minun viereen, tarttui reppuun ja käänsi sen ympäri ja sanoi jotain siihen suuntaan, että on turvallisempaa pitää reppua taskut ja vetoketjut minuun päin. Tämä kesti ehkä 1-3 sekuntia mutta tässä ajassa hän ilmeisesti sai tehtyä viillon ja napattua objektiivin. Repun kääntö oli tietysti ovela veto piilottaa viilto minulta. Tämän jälkeen mies alkoi hässätä samaa asiaa Hisen repun kanssa ja blokkasi näin minun näkökentän. Tuijotin kyllä koko ajan omaa reppuani, mutta tässä vaiheessa pahin oli tapahtunut. Hisen reppu oli kuitenkin kiilattu jalan ja seinän väliin, eikä mies saanu tehtyä sille mitään. Eikä välttämättä edes halunnut sillä minun reppu saattoi olla se varsinainen kohde. Veikkaan, että mies ojensi kähveltämänsä objektiivin välittömästi jollekin toiselle, sillä hän yritti pyöritellä Hisen reppua kaksin käsin. Pelasi siis luultavasti vaan aikaa. Olemme tietoisia, että bussiin noustessa tapahtuu näitä temppuja, mutta ne tehdään yleensä niin, että joku ystävällinen tarjoutuu nostamaan reppua ylähyllylle - ja me ei koskaan säilytetä reppuja ylähyllyllä. Eikä anneta kamerareppuja koskaan kenenkään käsiteltäväksi niin ettei itse pidettäisi niistä kiinni. Täytyy sanoa, että on varkaalla aikamoinen luottamus omiin taitoihinsa kun rosvoaa kakkulan suoraan katseiden alla. Ja veitsikin on ollut terävä sillä kamera repun vedenpitävä kangas ei ole mitään ohutta harsoa. Kakkulakin on vielä niin iso ja painava, että sitä on vaikea pitää kiinni yhdellä kädellä, joten näppärästi on rosvous tapahtunut. Pisteet siitä rosvolle. Ja ime parsaa, myös. Noh, juuri tätä varten meillä on vakuutukset. Tein ilmoituksen Tapiolaan saman tien. Kysyttiin majapaikan tädiltä, joka osaa muutaman sanan englantia, että missä täällä on poliisilaitos ja lähdimme tekemään rikosilmoitusta. Matkalla kysyttiin neuvoa ystävälliseltä vartijalta. Aluksi päädyimme pääpoliisiasemalle, missä espanjaa puhuva virkamies opasti meidät nukkuvan toimistopoliisin luokse. Hän siis todellakin veti hirsiä pöydän päälle. Ukko singahti pystyyn, puhalteli ja hieroi silmiään ja kertoi toiselle virkamiehelle, että meidän olisi mentävä turistipoliisitoimistoon. Ystävällinen jannu lähti opastamaan meitä korttelin päässä olevaan toimistoon. Siellä oltiin laitettu jo pillit pussiin mutta mairea setä tökkäsi tietokoneen päälle ja otti meidän rikosilmoituksen vastaan. Ja sepä vasta veikeä kokemus olikin kun keskusteltiin äijän kanssa käyttäen Google Translatea. Hän kirjoitteli ensiksi espanjaksi ja me vastasimme englanniksi. Lopputuloksena syntyi kuitenkin ilmoitus, jossa oli tapahtumat ja tuntomerkit juuri niin kuin kuvailimme. Kyllä on ihmeellinen tämä Internet! Lopuksi äijä piti meille isällisen palopuheen espanjaksi. Vitsikkäästi poliisi unohti antaa minulle passin, joka oli jäänyt kopiokoneeseen. Onneksi muistin tarkastaa sen itse :D Hise sai ommeltua kamerarepun sivun kiinni, joten ainakin sitä voi nyt käyttää. Odottelen vastaus Tapiolasta ja jos rahat napsahtavat tilille niin harkitsen jos ostaisin uuden objektiivin ennen seuraavaa kansallispuistoa. Lisäys: Hienojen bussifirmojen työntekijöillä on yleensä uniformut josta ne tunnistaa. Näillä halvemmilla näin ei ole ja työntekijän joutuu päättelemään toiminnasta ja käytöksestä.

Paikka: Quito, Ecuador
Paikallinen aika: 24.3.2012 18.16 -05:00
Kirjoittaja:

Sijainti

Valokuvat

Kirjoituksen kuva

Kommentit

Ladataan kommentteja

{{comment.AuthorName}} @ {{comment.Published}}

{{comment.Content}}

Vastaus

{{comment.Reply}}

Lataa lisää kommentteja