Etelä-Amerikka 2012
maanantai 5. maaliskuuta 2012 7.02


Tavattiin sohvasurffaajia kirkon edessä ja taas suu soikeana sai ihmetellä espanjankielistä pölötystä. Ei oikein itse pysty osallistumaan juttuihin pelkillä tervehdyksillä ja numeroiden luettelemisilla :D Poskipusut ovat myös vähän hakusessa, mutta kyllä tästä pikkuhiljaa lämpenee, hehee. Jaettiin porukka takseihin ja meille osui kohdalle epävirallinen taksi. Hintaa neuvoteltaessa taksiukko rullasi taksitarran kojelaudalta eikä katollakaan ollut lamppua. Yleensä näihin ei kannata siis mennä, mutta ei viitsitty jäädä säätämään enempää. Huristeltiin läpi eri kaupungin osien, joista osa oli sellaisia että piti varmistaa ovien olevan lukossa. Näin kannattaa tehdä yleensäkin sekä pitää arvokkaat kamat matalalla ettei ylimääräisiä käsiä ilmesty taksin sisäpuolelle esimerkiksi liikennevaloissa odottaessa. Jäätiin jonkun jahtiklubin ulkopuolelle kun "taksikuski" oli varmistanut sen olevan oikea paikka. Soittelun jälkeen selvisi kuitenkin, että oltiin väärässä paikassa ja muut odottivat meitä. Eikun uutta ukkoa etsimään ja päästiin vähän myöhässä moottorivenhon äärelle. Matkalla pysähdeltiin kuulemaan eri kohteista ja onneksi Jussi käänsi meille oppaan turinat. Nähtiin muun muassa hurjat määrät pelikaaneja, suulia, pingviinejä sekä tietysti lokkeja. Lintubongareille Peru on oikea unelmapaikka, sillä täällä on 1800 eri lintulajia eli eniten koko maailmassa. Lisäksi kallioilla röllöttelivät pulskat merileijonat. Pysähdyttiin hurjasti örisevien merileijonalaumojen eteen ja rohkeimmat hyppäsivät märkäpuvut päällä veteen. Itse skippasin uintiosuuden kun likaisessa vedessä ei houkuttanut erään Thaimaan likaisesta jokivedestä saadun (tähän mennessä ainoan, kop kop) pahan ripulitaudin jälkeen :D Mika ja Jussi pulikoivat merileijonien seassa ja me Gabrielan kanssa kuvattiin. Reissu oli tosi mukava ja hintansa (28 euroa) väärti. Veneilyn jälkeen mentiin syömään lähi-idän mättöä: falafeleja, hummusta ja pitaleipää. Haettiin vielä marketista vähän aamiaistarpeita huomiselle ja alettiin juonia seuraavia kuvioita. Kuultiin muuten tänään, että Etelä-Amerikassa on mielenkiintoinen erityispiirre. Jos satut kysymään tieltä paikallisilta niin vastaukseen kannattaa suhtautua pienellä kriittisyydellä, sillä "en tiedä" ja "liian kaukana" vastauksia ei juurikaan kuule. Ihmiset siis saattavat pahimmillaan keksiä ajo- ja kävelyohjeet päästään jos eivät satu reittiä oikeasti tuntemaan. Kuuleman mukaan Peru tekee tästä pienen poikkeuksen, sillä täällä voi oikeasti kuulla ihmisten sanovan "en tiedä". Täytynee muistaa tämä kun mennään Ecuadoriin.

Paikka: Lima, Peru
Paikallinen aika: 5.3.2012 0.02 -05:00
Kirjoittaja:

Sijainti

Valokuvat

Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva
Kirjoituksen kuva

Kommentit

Ladataan kommentteja

{{comment.AuthorName}} @ {{comment.Published}}

{{comment.Content}}

Vastaus

{{comment.Reply}}

Lataa lisää kommentteja