Australia 2019
keskiviikko 1. toukokuuta 2019


Julkaistu kello 14.49

Aamu alkoi taas vaihteeksi vesisateella. Päätettiin kuitenkin lähteä tekemään autoretki ja tällä kertaa kohteita olivat Mount Hypipamee Crater, The Australian Platypus Park, Milla Millaa Waterfall sekä Mamu Tropical Skywalk. Tarkoitus oli kirjoitella rapsaa jo tien päältä mutta reitti kulki niin hienosti kännykkäverkkojen ulkopuolella ettei se onnistunut. Matkan alkupuolisko ajettiin samaa tietä kuin eilen. Kovasti mutkitteleva vuoristotie vedetiin tänäänkin armottomassa sumussa. Huipulla ilma selkiintyi ja siirryttiin enemmän maalaismaisemiin ja lehmien keskelle. Löydettiin ensimmäinen kohde, Mount Hypipamee Crater suoraan. Kraateri on 82 metriä syvä ja 61 metriä halkaisijaltaan oleva "kuoppa". Varsin komea näky tasanteelta katsottaessa. Samassa paikassa pienen kävelyn jälkeen näki myös Dinner Falls -vesiputoukset. Nämä olivat jo selvästi suuremmat kuin eilen nähdyt, mutta eivät vieläkään mitenkään hirvittävän suuret. Vettä kuitenkin virtasi ihan ärhäkällä tahdilla. Siinä oltiin jo lähtöä tekemässä kun Outi ja Tarja kävivät vielä vessassa. Hetken päästä Tarja tulee sanomaan että vessojen luona tepasteli kasuaari. Hetken haistelin että nyt on ilmassa kusetuksen makua mutta kun näin kuvan kamerasta niin napattiin Jorman kanssa kamerat ja lähdettiin itsekin katsomaan tätä ihmettä. Ja sieltähän se Outikin tuli metsästä naama valkoisena kertomaan otuksesta. Siinähän se minidinosaurus vaan kikkaili muina miehinä ja ihmetteli meidän touhuja. Ihan hirveän lähelle sitä ei uskaltanut mennä sillä otukset ovat tunnettuja agressiivisesti käyttäytymisestä. Tämä yksilö oli kuitenkin oikein leppoisa ja saatiin videoita ja kuvia ottaa rauhassa. Jännitysnäytelmän jälkeen hypättiin vaatteet märkänä autoon ja jatkettiin seuraavaan kohteeseen. Tässä kohtaa Google Maps teki pienet temput ja valitsit lyhyimmän reitin joka veikin päällystämättömän tien kautta. Onneksi tie oli pääasiassa silti ihan hyvässä kunnossa. Nähtiin siellä sitten monia lehmälaumoja ja osa oli lähtenyt aitauksista omalla luvalla hortoilemaan ja järsivät heinää ihan tien veressä. Maaseutureitin jälkeen päästiin kuitenkin turvallisesti taas isolle tielle ja lopulta The Australian Platypus Parkiin eli suomeksi vesinokkaeläinpuistoon. Ja mitenkä olikin jännittävä se! Vesinokkaeläimet, nuo luojan jämäpalojen kantajat, ovat varsin arkoja ja elelevät usein paikoissa jossa niitä voi nähdä käytännössä vain öisin. Todennäköisyys että sellaiseen törmää ikinä missään on ihan häviävän pieni - paitsi täällä. Nokkikset ovat alueella luonnostaan ja ainut epäluonnollisuus koko puistossa on se, että nokkikset ovat tottuneet jonkun verran ihmisiin ja uskaltautuvat sen takia näköiselle myös ihmisten läsnäollessa. Itse asiassa ohje oli, että alueella ollessa kannattaa jutella rauhallisesti niin vesinokkaeläimet tuntevat olonsa turvallisesti. Ja siellähän niitä veijareita polski vaikka miten! Nyt voi ruksia tämänkin eläimen pois "eläimet jotka haluan nähdä luonnossa" -listalta pois. Päätettii jäädä vesinokkisihmettelun jälkeen syömään samaan paikkaan. Päästiin maistamaan australialaisia erikoisuuksia: Jorma tilasi kengurupiirakan ja Outi krokotiilivartaat. Itse tilasin vaan tylsästi nautahampparin mutta sain eteenkin kalaversion. Siinä oli kyllä vähän nieleskeltävää. Kroko oli tosi hyvin maistettu ja varsin kovaa lihaa. Itse en maistanut vielä kengua, mutta Outin ja Jorkin mukaan maku oli riistaisa. Mahat pallona taas autoon ja kohti Millaa Millaa -vesiputousta jossa Outin oli tarkoitus uida. Paikka olikin sitten heti selvästi enemmän turistien täyttämä ja siellä jokainen vuorollaan otti niitä samoja kliseisiä kuvia mitä Googlen kuvahaku paljastaa miljuuna kun kyseistä paikkaa etsii. Paikat olivat niin lällissä ja vettäkin tuli sen verran ärhäkästi että uinnit jäivät odottelemaan parempaa hetkeä. Ei viihdytty alueella kovin pitkään vaan jatkettiin kohti seuraavaa paikkaa. Mamu Tropical Skywalk tuntui 26 dollarin pääsylippullaan etukäteen hieman kalliilta, mutta jälkikäteen se oli joka dollarin arvoinen. Metsä ja reitti oli todella siististi tehty ja hintaan kuului myös audioselostus sekä paperisia oppaita joista sai lisää tietoa pitkin reittiä. Paikan kohokohta on kuitekin tolppien varaan rakennetut näköalatasanteet sekä lähempänä latvustoja kulkeva kävelyreitti. Huikeita näkymiä joilla kuvat eivät tee oikeutta. Päivä venyi sen verran pitkäksi että Cairnsiin saatiin ajella pimeässä. Oma flunssakin on pahennut sen verran että ihan hyvä ettei autoa ole meillä enää huomenna. Syö tämä räkis terävimmän kärjen ajelusta. Lähettiin kuitenkin Outin kanssa palauttamaan autoa ettei huomenna tarvitsisi sen kanssa sykkiä. Hyvä oli suunnitelma mutta toteutus ontui. Hertzin parkkiruutuja ei ollut vapaana, parkkihallista ei päässyt kävellen ulos ja siellä ei ollut mitään paikkaa mihin pudottaa avaimet. Koitettiin soittaa lentokentän Hertziin mutta sielläkään ei kukaan vastannut. Otettiin sitten auto alle ja ajettiin takaisin majapaikkaan. Jää palautus huomiselle. Nyt on paukut niin loppu että tämä jäänee tämän päivän ainoaksi kirjoitukseksi. Ollaan siis jo Cairnsissa mutta merkkasin kirjoituksen vesinokkaeläinpaikkaan. Käymisen arvoinen paikka!

Paikka: Cairns, Australia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}