Australia 2019
lauantai 20. huhtikuuta 2019


Julkaistu kello 8.01

No niin! Nyt ollaan taas sivistyksen äärellä. Lento meni tosiaan ilman suurempia ongelmia. Paikkavalintojen suhteen askel ei osunut lankulle ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Edessä oleva penkkirivi oli täytetty pienillä lapsilla, joten huutoa ja väninää riitti enemmän kuin tarpeeksi. Mutta noin muuten koko 14 tuntia meni varsin menestyksekkäästi. Siinä lennon loppuosalla sovittiin myös mitä kukakin täyttää maahantulokorttiin, jotta ei tarvitse katsella kasvojaan puolen vuoden päästä Australian tulli -ohjelmasta. Seuraavana vuorossa oli jännityksellä odotetut tullimuodollisuudet. Suomalaisella passilla tarkastuksen sai tehdä automaatilla. Homma toimii niinkin yksinkertaisesti, että passi työnnetään skanneriin, sitten kerrotaan onko tehnyt rikoksia ja juhliiko tuberkuloosilla ja lopulta härveli sylkäisee ulos lapun jolla pääsee läpi varsinaisesta portista. Jostain syystä Jorman passi ei rakkineelle kelvannut, joten päätettiin kaikki mennä kuitenkin tiskin kautta. Jorma pääsi tiskistä läpi, mutta meidät muut tullisetä kännytti ympäri ja ohjasi automaattiporttien kautta. Kaikkien laukut löytyivät hihnalta ilman odotteluita. Varmisteltiin vielä aseman työntekijältä että pitääkö meidän mennä vihreää vai punaista väylää. Koska kaikilla oli mukana lääkkeitä niin punaista pitkin mentiin. Käytännössä siis jos vastaat yhteenkin kysymykseen kyllä niin se meinaa suoraan punaista väylää. Kuinka ollakaan koko "tarkastus" meni läpi ihan vaan jutustelemassa. Siinä jonottaessa meiltä jo kysyttiin, että miksi vastasit näihin kyllä ja sen jälkeen sanottiin, että "Kävelkää vaan suoraan uloskäyntiin". Koko homma meni oikein joutuisasti ja näppärästi. Kentällä on ilmainen verkko, joten saatiin sitä kautta viesti majapaikan ukkelille ja tilattiin myös Uber-taksi. Taksit saapuvat erilliselle Priority Pickup -alueelle jonne löytyy opasteet heti lentoaseman ulkopuolta. Tehtiin vaan sellainen pieni virhe ettei muistettu erikseen pyytää tilataksia. Ensimmäinen kuski tuli pienellä pirssillä ja eihän sinne neljän ihmiset matkalaukut sopineet. Ei muuta kuin uutta tilausta tekemään ja tällä kertaa saatiin ihan ehta tilataksi jota kuskasi intialainen yksikätinen ukkeli. Normiperus! Majapaikkaan kuitenkin päästiin ja Tat oli siellä meitä odottamassa. Saatiin pudotettua laukut pois ja sitten lähdettiin koko porukalla aamiaiselle. Tat vei meidät Paddock-nimiseen kahvilaan syömään. Ruokaa tuli tilattua vähän yläkanttiin ja osa jäi syömättä. Vaan sillä sai päivän hienosti käyntiin! Aamupalakierroksen aikana edelliset asukkaat olivat poistuneet joten Tat esitteli meille hönnän. Hieno on! Kolme makuuhuonetta jossa jokaisessa on oma vessa ja suihku. On puitteet kunnossa! Tat jäi siivoomaan hönnää ja me lähdettiin pois jaloista ja tutkimaan lähitienoita. Ihan ensimmäisenä haettiin läheisestä pikkukaupasta julkisen liikenteen matkakortit sekä prepaid-sim-kortit puhelimiin. Varsinaista liittymää ei vielä hommattu koska se on näköjään fiksuinta tehdä netissä. Sen jälkeen tepsuteltiin Hyde Parkiin josta löytyikin mukava ulkoilmakahvila, Metro St James. Vaikka alunperin katseltiin että Sydneyssä ei niin kauhean lämmintä olisi niin kyllä täällä vaan on. Ihan täysi shortsikeli ja aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Ja Tatin mukaan ennusta lupailee ihan samaa myös tuleville päiville. Niinpä jäätiin St Jamesiin ryystämään pirtelöt, nom nom. Siitä kaarrettiin vielä puiston vieressä olevaan St. Mary -katedraaliin ja sitten pienen lenkin ja kaupan kautta takaisin majapaikkaan. Tat oli tällä välin saanut hönnän siivottua. Nyt ajateltiin ottaa tovi rennosti.

Paikka: Sydney, Australia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.58

Mobiililiittymien hankinta ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli aktivoida netissä datapaketti, johon olisi kuulunut 40 GB dataa ja ilmaiset puhelut Suomeen eikä hintaa olisi tullut kuin 20 AUD (17,7 €). Varsin nopeasti tajusin, että tämän tarjouksen saa vaan jos ostaa netistä uuden SIM-kortin. Olemassa olevaan uuteen SIM-korttiin sitä ei saa. Päädyin tilaamaan itselleni selvästi pienemmän paketin täydellä hinnalla, mutta sekään ei mennyt kerralla maaliin. Koitin kahta eri korttia, mutta molemmat tuottivat maksaessa pelkkää virheilmoitusta. Luovutin jo asian kanssa kunnes jonkun aikaa myöhemmin sain viestin, että paketti on aktivoitu. Nähtävästi joku yrityksistä meni kuitenkin läpi. En kuitenkaan saanut nettiyhteyttä toimimaan. Pengoin netistä ohjeita kuinka asetukset pitäis laittaa, mutta mikään ei vaan auttanut. Lopulta luovutin ja siirryin katsomaan vuokra-autojen hintoja. Kohtuu lupaavalta näyttää Hunter Valleyn reissua ajatellen. Tarjolla olisi asiallisia city-maastureita jonne mahtuu neljä ihmistä + laukut. Mitään ei kuitenkaan vielä varattu. Säätämisen jälkeen kaikki pääsi vihdoin käymään suihkussa. Outiin iski niin suuri väsy, että hän otti pienet 30 minuutin tehotirsat. Itse kamppailin väsymystä vastaan kahvin voimalla. Kun nälkä alkoi vaivata, lähdettiin taas tepastelemaan pihalle. Haettiin ensin apteekista lääketäydennystä ja sen jälkeen mentiin intialaiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli ihan hyvää, mutta joidenkin makuun aavistuksen liian tulista. Tälleen parin aterian pohjalta alkaa tulla sellainen fiilis, että näiden normaalit annokset on aika isoja ja pienet annokset on normaalin kokoisia. Saa nähdä onko tämä vain sattumaa. Kysyttiin intialaielta tarjoilijalta että lähteekö pieni nälkä alkupaloilla. Ei kuulemma lähde joten tilattiin jokainen täydet annokset. Ruokaa tuli niin järkky määrä ettei sitä kaikkea jaksanut edes syödä. Jorma ja Tarja testasivat paikallista 4 Pines -olutta. Ei tuntunut saavan suurta suosiota. Majapaikassa koitin laittaa omaa nettiyhteyttä uudestaan kuntoon. En tiedä mitä taikuutta tein, mutta tällä kertaa homma toimi. Sen jälkeen aktivoitiin testiksi myös Outin kortti ja nyt koko homma sujui paljon sujuvammin ilman mitään odotteluita. Pää alkaa olla nyt niin pirun homeessa, että on pakko alkaa nukkumaan ja lopetettava tämä taistelu väsymystä vastaan. Kello on täällä vasta yhdeksän, mutta se saa luvan riittää.

Paikka: Sydney, Australia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}