Aasia 2008
torstai 3. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 8.24

Haa! Kännyliittymä toimii, mutta se ei ollutkaan mikään ihan yksinkertainen juttu. Mutta aloitetaampa viime yöstä. Puolenyön aikaan satoi vettä kaatamalla. Täällä ei pidetä koiria sisällä ja paikan pentukoira ilmaisi mielipiteensä huutamalla pari tuntia vertahyytävällä tavalla. Pakko oli pistää korviin tulpat ettei pää räjähtänyt. Onneksi sade loppui lopulta ja hurttakin tukki naamansa. Sitten saikin nukkua hyvin kuuteen asti, kunnes kukko ja kanat alkoivat kiekua. Tarkoitus oli nousta seitsemältä, mutta kun ulkona satoi taas vettä niin jatkettiin unia. Vesisade vaan jatkui ja jatkui joten noustiinkin vasta kymmeneltä. Vedeltiin aamupalaa ja siinä syödessä yksi majapaikan jampoista ilmoitti, että huone lämpimällä suihkulla olisi vapaana. Käytiin katsomassa toista ullakkohenkistä huonetta ja se olikin mitä mainion. Niinpä siirsimme rojumme uuteen hönnään ja maksoimme edellisen huoneen ja tähän mennessä kertyneen ruokalaskun. Sitten aloitimmekin liittymän kanssa säätämisen. Kyseltiin majapaikan heeboilta, että mikä mättää. Yksi heistä arveli, että liittymää ei olisi kunnolla aktivoitu sillä se vaatisi nimien ja muiden tietojen antamisen. Emmekä me sellaista ole tehneet. Äijä neuvoi, että voisimme lainata mopoa ja käydä vähän matkan päässä olevassa liittymäkaupassa selvittämässä asiaa. Hän sanoi, että voisi tulla mukaan. Päätimme kuitenkin vuokrata mopon koko päiväksi ja lähdimme liikkeeseen keskenään. Siellä emme tulleet yhtään viisaammiksi, sillä myyjä sanoi vian olevan palveluntarjoajassa. Suomeksi hän ei tiennyt asiasta mitään. Tulimme takaisin majapaikkaan ja rupesin soittelemaan asiakaspalveluun, jossa piti olla palvelua englanniksi. Olihan siellä, automaatti, mutta ihmisen kanssa en päässyt puhumaan. Takaisin lähtöruutuun. Emme luovuttaneet vieläkään vaan painuimme uudestaan majapaikan jampan luokse ja pyysimme, että hän soittaisi asiakaspalveluun. Sitten taisi tulla kielimuuri väliin, sillä hän kyllä näppäili puhelinta mutta teki kaikkea mutta paitsi soitti asiakaspalveluun. Mutta sitten tuli esiin jotain ihan uutta. Jamppa sanoi, että hänellä on kaveri joka rassaa tietokoneita ja kännyköitä. Eikun taas mopon selkään ja painuttiin läheiselle kioskille, jonne paikallinen nörtti saapui. Hän rassasi puhelinta yli puolituntia ja lopulta sai sen toimimaan. Maksoimme rassailusta 50 000 ettei nyt ihan pilkkahinnalla tarvinnut askarrella kun ukko tuli kuitenkin vastavarten meitä auttamaan. Kävimme heittämässä pikkulenkin mopolla, mutta sade ajoi meidät takaisin kotiin. Nyt on ollut tosi harmaa ja nihkeä päivä, joten käytiin istumassa kahvilla ja pelaamassa pari erää shakkia paikan ravintolassa. Nyt ei taas sada, joten taidamme yrittää uudestaan pientä mopoilua. Liitteenä on kuva ullakkohuoneen terassilta.

Paikka: Tuktuk, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 9.36

Hmph. Sade hellitti hetkeksi, mutta ripeksiminen jatkui taas hetken päästä. Tulee mieleen ihan parin vuoden takainen Norjan reissu kun maisematkin ovat samantapaiset ja taivas on yhtä harmaa. Juuri kun työntää nokkansa ulos niin heti alkaa sataa vettä. Päätettiin siirtää kunnon mopoilukierros huomiselle kun ei jaksa sateessa ajella. Kaarrettiin kuitenkin mutkan takana sijaitsevaan nettikahvilaan ja lisättiin eiliseen kirjoitukseen parit fotot. Indonesian kieli on siitä hauskankuuloista, sillä täällä väännetään r-kirjainta oikein olan takaa. Thaimaassa yms. kun tottunut siihen, että tavan pulliaiset korvaavat r-kirjaimen l-kirjaimella, esim. fried rice (paistettu riisi) lausutaan "flai lai". Täällä tyypit päräyttävät ärrän kovemmin kuin suomalaiset konsanaan. Aksentista tulee mieleen tulee lähinnä venäläisten ja intialaisten puhuman englannin sekoitus. He käyttävät myös omaa kieltänsä paljon ja opettavat sitä muillekin mielellään. Motivaatio opiskella paikallisten kieltä on paljon suurempi, kun he sitä innoissaan meille opettavat. Lisäksi paikalliset tuntuvat olevan kiinnostuneita vierailijoiden kielistä, sillä moni on opetellut suomalaisturistien avulla myös pari sanaa meidän kotikieltä. Ihmetys onkin ollut suuri kun varmaan viisi tyyppiä on täräyttänyt meille tervehdyksiä ja muita sanoja suomeksi. Ennen tänne tuloa meillä ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka paljon suomalaisia vierailijoita Indonesiassa ravaa. Hihi, aikaisemmin päivällä opetin pikkukoiralle, Laki (tai Lucky), kepinhakutemppua. Fiksu dogi kun niin nopeasti tajusi jujun. En tiennyt paikallisia sanoja niin opetin sitä suomeksi. Välillä vaan meinasi kepin tuominen unohtua, mutta joka kerta se juoksi kalikan perässä ja löysi sen. Saa nähdä muistaako leikin vielä illalla :)

Paikka: Tuktuk, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.00

Aina sama virsi: kun nälkä yltyy liian suureksi niin tekee mieli möhöillä. Täällä se ei onneksi koidu kukkaron kohtaloksi. Ajeltiin mopolla jonkun matkaa kunnes vastaan tuli pari vierekkäin rakennettua pizzeriaa. Nyt sitten vedellään pizzaa kuola suupielessä ja toimivan kännyliittymän kunniaksi liitteenä on pitkästä aikaa ehta ruokakuva!

Paikka: Tuktuk, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.32

Pizzan jälkeen käytiin syömässä jälkiruoat majapaikan ravintolassa. Voimme suositella lämpimästi pancakeja eli lettuja hedelmätäytteillä. Hillitön määrä täytettä niissä tortuissa! Siinä syömisen ja kahvin juomisen lomassa opettelimme vähän indonesiaa. Eikä mennyt kauaa kun pari majapaikan äijää tuli tenttaamaan meiltä numeroita ja me vastaavasti varmistelimme niiltä joidenkin sanojen lausumisia. Toisin kuitenkin aikaisemmin kerroimme, jotkut sanat lausutaankin hivenen eri tavalla kuin kirjoitetaan, mutta käytännössä suurin osa menee suomalaisille ihan kirjoituksen mukaan. Pari tällaista esimerkkiä löytyy numeroista, joista numero kuusi kirjoitetaan enam, mutta ensimmäistä e:tä ei sanota. Numero seitsemän taas kirjoitetaan tujuh, mutta lausutaan tuzuh tai tutsuh. Muutenkin välillä tuntuu, että kun paikalliset puhuvat kieltään nopeasti niin joitakin vokaaleja putoaa pois. Esimerkiksi sana kiitos eli terima kasih kuulostaa lähinnä tremakasih:lta. Pimeys laskeutui Samosir-saarelle ja me päätimme ottaa taas kamerat kaulaan ja painua sammakkoseikkailuun. Rantaan päin mennessä bongasimme vesikasvien päältä pari pientä samppia (kuva 1). Kotiloita on tietysti polut täynnä ja koko ajan sai varoa, ettei jalan alta kuulu "kruts". Rantaan päästyä kurkkasimme vielä kirkkaaseen järviveteen ja siellä uiskenteli joitakin monneja ja jotain muita fisuja. Lumpeiden seassa näimme komeita yökukkia (kuva 2). Päivisin ne ovat vain pyöreitä nuppuja, mutta yöisin ne avautuvat ja paljastavat vaaleanpunaiset terälehtensä. Emme kuitenkaan tiedä, että mitä eläimiä kasvit houkuttelivat, sillä niiden ympärillä ei näkynyt aktiivista toimitaa. Palasimme samaa reittiä takaisin ja kävimme autotiellä, jos sieltä olis löytynyt jotain uutta. Kylän pennut tulivat jälestämään meitä hetkeksi ja tovin päästä paikallinen mamsellikin kyseli, että mitä me siellä tongitaan. Näytimme taskulampuille kiven päällä luikertelevaa matolaumaa (kuva 3) ja sepä ei ollutkaan mamsellin mieleen. Hän puisteli vaan päätään ja sanoi, ettei mavoja kannata hypläillä sillä ne aiheuttavat kutinaa. Olimme kääntyneet kohti majapaikkaa kun kuulimme, että keskellä pimeyttä joku yrittää polkea mopoa käyntiin. Käännyimme ja kävelimme ääntä kohti. Siellä kaksi nuorta pojankloppia yritti startata mopoa vimmatulla tahdilla siinä kuitenkaan onnistumatta. Kysyimme, että tarvitsevatko jannut valoa ja kyllä he vastasivat, mutta sisältö meni meiltä ohi. Näytimme valoa kaikesta huolimatta ja pojat rupesivat tappelemaan bensatankin korkin kanssa. Siitä ei tullut sitäkään vähää mitä mopon käynnistämisestä. Kierteisiin oli tungetti niin paljon tiivistettä, että pojat eivät saaneet korkkia auki. He kuitenkin kiittivät avusta ja me lähdimme jatkamaan matkaamme. Eikä aikaakaan kun samainen kaksikko kaahasi ohitsemme. Pihaan päästyä oli majapaikan äijien vuoro tulla utelemaan, että mitä ihmettä me sieltä puskista etsimme. Vastasimme, että mitä vaan, mutta lähinnä sammakoita ja muita örkkejä. Jostain hekin sitten löysivät taskulampun ja yrittivät meille jotain kuvattavaa. Heidän kiinnostuksensa lopahti kuitenkin varsin nopeasti ja äijät painuivat muiden seuraan soittelemaan kitaraa ja laulamaan. Kuulimme syrjäkorvalla, kuinka muut kyselivät meidän tekosisia. Yksi äijistä yritti ilmeisesti selittää englanninkielisiä sanoja jolloin frog muuttui forkiksi. Merkitykset kuitenkin aukesivat kun joku äijistä teki sammakon kurnutteluääntä. Ja tietysti repeily oli kovaa niin kuin aina. Päätimme käydä vielä kerran rannassa ja bongasimme, että veden alta kiilti useita silmäpareja. Aluksi luulimme niiden kuuluvan kaloille, mutta lähempi tarkastelu paljastikin ne pieniksi vetten ahkerimmiksi askartelijoiksi eli katkaravuiksi (kuva 4). Ne peijakkaat eivät vaan arvostaneet valoa vaan lähtivät sipottamaan heti kun niitä sohi taskulampulla. Mukaan tarttui kuitenkin edes jonkinlainen kuva. Oltiin palaamassa takaisin hönnälle kun Hise bongasi puskassa liikettä. Sammakkohan se siellä, mutta ei mikä tahaansa räpyläjalka. Se oli jokin hieno vihreäselkäinen kurnuttaja (kuva 5). Örkki oli kuitenkin arka ja hyppäsi heti partaveitsenterävien lehtien suojaan. Reissulla puskista kuului monta kertaa rapsetta, mutta yleensä ehti nähdä vain heiluvat lehdet syyllisen livistäessä karkuun. Pari majapaikan äijää tuli taas seuraamaan meidän touhujamme ja he kyselivät, että olimmeko nähneet sammakoita. Hise näytti kamerasta vihreän sammakon kuvaa ja sen jälkeen jäbät sanoivat, että voisimme hypätä puskien toiselle puolelle etsimään lisää örvelöitä. He sanoivat vaan "hati-hati", jonka luulimme tarkoittavan sammakkoa. Kämpillä sanakirja kertoi sen kuitenkin tarkoittavan "varovasti". Hyvä tajuta se siinä vaiheessa, hehe. Onneksi olemme aina varovaisia ;) Ulkona alkoi taas sataa vettä. Toivottavasti sade loppuisi aamuun mennessä, jotta pääsisimme tekemään saarikierroksen mopolla. Liitteenä on vielä pari kuvaa päivän kännykänrassausreissulta. Siellä penskat herkuttelivat karkeilla (kuva 6) ja pieni koiranpentukin pääsi nautiskelemaan tikkarin jämästä (kuva 7).

Paikka: Tuktuk, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}