Aasia 2008
tiistai 29. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 7.09

Koska eilen oli niin aurinkoinen päivä, yökin oli normaalia kuumempi. Itselläni oli vain kevyt kenttähiki, mutta Mika heräili koko ajan. Palautettiin mopo ja sen jälkeen oli pakko käydä vielä majapaikassa viilentävässä suihkussa. Yritettiin löytää bussireittejä Queensbay mall -ostarille, mutta emme saaneet selville onko motarin varrella pysäkkejä. Lähdettiin ulos etsimään takseja. Hinta yhteen suuntaan olisi ollut 30-40 ringgittiä eli saman verran kuin mopon päivävuokra. Kiitos, mutta ei kiitos. Tultiinkin sitten lähemmälle Prangin Mall -ostarille. Heti kärkeen piti vetäistä kiinalaismummon kanariisit yläkerran parkkihallimaisella ruoka-alueella. Löydettiin kerrankin aitoja levyjä myyvä kauppa, joten törsättiin rahojamme siellä. Mika osti Street Fighter -leffat ja kaksi Final Fantasy -pakettia. Itse nappasin Ghost in the Shell -setin ja Feistin Reminder -levyn, joka maksoi vain vajaa 7 euroa. Nyt piti tulla väliaikakahville ja kohta myllätään lisää.

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.38

Shoppailu oli varsin onnistunut, sillä Hisen mukaan tarttui kaksi paitaa, hame, mekko, housut, kaksi vyötä sekä pari hulluttelukengännauhaa. Minä tyydyin vähän vähempään, sillä ostin vain hieman totutusta tyylistä poikkeavat rakkarihousut ja -takin. Kaikki tämä löytyi yhdestä kerroksesta. Kolme alinta jäi kokonaan katsomatta, mutta ehkä hyvä niin, sillä jouduimme nostamaan automaatista lisää rahaa kun ringgitit meinasivat loppua kesken. Kun kello lähestyi neljää, ostariin valui vähitellen paikallisia ihmisiä: malesialaisia, intialaisia sekä kiinalaisia. Syntyi melko hauskoja kuvan paikkoja kun kiinalainen korkokantakenkiin, reikäisiin polvisukkiin ja mikroshortseihin pukeutunut kiinalaismyyjä auttoi kaapuihin pukeutunutta muslimiasiakasta vaatteiden valinnassa. Unohtui aikaisemmin mainita, että ostarille heittänyt taksikuski otti taas hyvät rahat. Ennen lähtöä olimme katsoneet Google Earthilla ostarin sijainnin, mutta kävikin niin, että joku olikin merkinnyt paikan päin prinkkalaa. Niinpä luulimme matkan olevan useita kilometrejä ja kuskin pyytämä 8 ringgittiä (1,6 euroa) tuntui sopivalta. Oli melkoinen yllätys kun kuski pysähtyi vain parin minuutin ajon jälkeen. Lähtöä tehdessä katsoin paljonko majapaikkaan oli ostarilta matkaa: 600 metriä! Naurettavaa! Ihan oikeasti tässä vaiheessa matkaa näiden kaiken maailman suhareiden ukotukset alkaa toden teolla kyllästyttää. Tuollaisen kivenheiton matkan olisi pitänyt maksaa ehkä kaksi tai maksimissaan kolme ringgitiä eli äijä nappasi meiltä taas moninkertaista hintaa. Ei liene yllätys, että kävelimme kotiin päin. Vitsikästä jos edestakaisesta 600 metrin matkasta pitää maksaa 16 ringgittiä ja mopon saa koko päiväksi vuokralle kaksi kertaa suuremmalla summalla. Kiinnostaako hirveästi ajella taksilla vai vuokraisiko mieluummin mopon? Jätimme ostoskassit majapaikkaan ja kävelimme Little-Indiaan. Tällä kertaa meillä oli selvä päämäärä. Painuimme suosittuun Kapitan -ravintolaan, jossa oli tarkoitus testata kanakebabia. Harmillisesti sitä ei kuitenkaan ole saatavilla kello 16:00 jälkeen, joten testasimme sitten naan -settiä. Naan on siis tämä intialainen leipä ja sen kylkiäisenä tuli kolmea erilaista kastiketta, sipulia sekä tuhti kanan rintapala. Ei jaksa enää hehkuttaa näiden intialaisten ruokien herkullisuutta, joten sanotaan sitten, että oli tosi kuvottavaa. Älkää syökö. Hyi! Äpöstelyn jälkeen kurvasimme pienelle Chinatownin kadulle, jossa muistelimme erään kiinalaisen tee- ja luontaistuotekaupan olevan. Kauppa löytyikin helposti ja ostimme sieltä useampaa erilaista teetä sekä mausteseoksia. Kyselimme myös Amandan suosittelemaan kastiketta, mutta myyjällä ei ollut sitä tarjota. Täytynee yrittää vielä kerran Bangkokin Chinatownista. Kun aloimme miettiä käsissämme olevia teepaketteja ja majapaikassa odottavia vaatenyssäköitä niin ymmärsimme, että käsissämme oli taas mahdoton yhtälö: liian paljon rojua, liian vähän tilaa. Ratkaisu löytyi 20 metrin päästä, sillä siellä seistä pojotti ehta laukku- ja reppukauppa. Matkalaukkujen hinnat lähtivät 69 ringgitistä (13,5 euroa). Hise nappasi itselleen juuri tällaisen halvimman pikkulaukun ja sai siitä vielä 9 ringgitiä alennusta. Nyt on tilaa vanhoille ja tuleville tuliaisille. Veimme laukun majapaikkaan ja lähdimme testaamaan pientä baaria, jonka ohi olemme kävelleet useita kertoja. Hong Kong Bar lienee Penangin vanhin baari, sillä se on perustettu vuonna 1920. Nykyisin siellä häärää perustajapariskunnan tyttö. Ennen kenties koko kaupungin suosituin pikkubaari oli päivästä toiseen tyhjänä ja syykin selvisi: se paloi maan tasalle vuonna 2004. Tulipalossa menivät vuosikymmenien valokuvat ja vieraskirjat, joita oli kertynyt 69 kappaletta aina 1900-luvun alkupuolelta asti. Baari on kuitenkin taas avattu ja entisten omistajien tyttö (nykyään siis vanhempi nainen) pitää edelleen yllä vieraskirjaperinnettä, johon mekin otimme osaa.

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}