Aasia 2008
sunnuntai 27. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 2.19

Ikkunattoman huoneen huono puoli on se, että siellä on aina pirun pimeää. Siksipä herääminen tuottaa hillitöntä tuskaa. Muutaman torkuttelun jälkeen päästiin kuitenkin ylös. Laosissa hyvin alkanut ja Vietnamissa menestyksekkäästi jatkettu patonkikuuri jäi tauolle Malesiaan tullessa. Täällä Penangissa tuli kuitenkin tilaisuus pötkylöihin sillä bongasimme eilen Subwayn. Suuntasimme tänne aamupalalle ja tulikin vahingossa hulluteltua. Tilattiin sellaiset jöötit, joita paikalliset vetävät kahteenpekkaan. Täytteissä ei säästelty ja mukavana yksityiskohtana sai pitkästä aikaa tuoretta suolakurkkua. Eihän me jaksettu syödä kuin puolet, mutta hyvä niin, sillä olemme menossa kansallispuistoon ja sinne puolikas patonki on mitä mainioin eväs. Nyt on mahat täynnä, joten eipä sitten kuin mopon selkään ja baanalle.

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.19

Käytiin seikkailemassa kansallispuistossa, mutta viestit jäivät laittamatta koska siellä ei ollut kännyverkkoa lainkaan. Aluksi meinattiin käydä maustepuutarhassa, mutta ajettiinkin suoraan majapaikkaan kun uupumus alkoi painaa. Metsäseikkailuista tulee juttua vähän myöhemmin. Matkamme kansallislintu, nälkäkurki, levitteli siipiään ahnaasti joten eihän se auttanut kuin lähteä taas liihottelemaan. Ensiksi varasimme mopon vielä yhdeksi päiväksi ja sitten painuimme Little-Indiaan. Päätimme poiketa isolta kadulta vähän pienemmälle ja sieltä löytyi Shusi Banana Leaf Restaurant. Ravintolan nimi tulee siitä, että ruokasetit tarjoillaan banaaninlehdille lautasten sijaan. Jälleen kerran paikka ei ilmeellään koreile eikä työntekijöiden englanti päätä huimaa, mutta annokset ovat poskettoman hyviä. Reilulla eurolla pöytään kannetaan riisiä ja mausteista kanakastiketta kolmen lisukkeen ja suolaisten raksujen kera. Tänne, tulkaa, heti!

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.31

Tässäpä tämän päivän raportti metsäseikkailusta: Hurjasteltiin mopolla kansallispuiston porteille. Mopon sai jätettyä toimiston pihaan ja kypärät heivattiin ringgitin arvoiseen säilytykseen. Vaikka kansallispuisto on Malesian pienin, siihen on panostettu kunnolla. Infokopilla oli kartat, joissa oli reittien pituudet sekä matkassa että ajassa. Lisäksi eri kohteista oli esittelyt valokuva-albumissa. Maksua vastaan oppaan olisi saanut kertomaan puistosta ja innokkaimmille retkeilijöille telttojakin oli vuokralla. Yllätykseksi puistoon ei ollut mitään sisäänpääsymaksua, vaan pelkkä sisäänkirjautuminen riitti. Alkumatka oli asfalttitietä ja vähitellen se muuttui poluksi. Metsässä ei näkynyt kovin suuria, useita metriä halkaisijoiltaan olevia puita, mutta kyllä siellä kevyeen sademetsäfiilikseen pääsi. Matkalla näkyi lähinnä joitain perhosia ja pienempiä örkkejä sekä pari hienoa liskoa. Osasyynä tälle voi olla tietysti se, että samoja polkuja tallasi suuri ryhmä erittäin äänekkäitä turisteja. Reitit olivat merkitty selkeästi viitoilla ja matkan varrella oli useita katoksia, jossa voi nauttia vaikka eväitä. Roskiksia oli myös kiitettävästi ja polunvarret olivat todella siistit. Itse valikoimme reilun parin kilsan reitin rantaan, jossa kilpparit munivat öisin.Pysähtelimme kuvaamaan kaikenlaista, joten matkaan meni aikaa ehkä noin 2,5 tuntia. Rantaan päästyä emme voineet vastustaa meren vetovoimaa. Alunperin oli tarkoitus käydä simmailemassa jossain tien varren rannassa sademetsäkeikan jälkeen, mutta emme malttaneet odottaa sinne asti. Eikun paita pois ja aaltoihin! Aallot heittelivät meitä oikein kunnolla ja hiekka pöllysi rannan tuntumassa. Ei tarvinnut mennä kuin ehkä viisi metriä rannasta kun veden syvyys vaihteli navasta niin syvään, ettei jalat ylettänyt pohjaan. Tästä syystä emme lähteneet kauemmaksi uimaan vaan löllöttelimme ranta-aallokossa. Patonkeja mutustaessa joku paikan äijistä tuli kysymään, halutaanko venekyyti keskukseen. Olimme sen verran hullaantuneita uimistouhusta, joten varasimme paikat veneeseen. Koska aikaisemmin rannalta oli poistunut pari suurempaa ryhmää, varauduimme siihen että joutuisimme maksamaan veneen hinnan puoliksi. Kolmelta hilauduimme laiturin tuntumaan ja pääsimme botskiin. Muita ei ollut ilmoittautunut, joten maksettiin molemmat 10 euroa kuskille. Matkan varrella vene hidasti erikoisen kilpparikiven kohdalla ja nähtiin myös toinen hiekkabiitsi, jossa voisi uida. Kurvailtiin suoraan satamaan ja siitä sitten takaisin omaan laatikkoon. Taisi hiekka pöllytä sen verran pahasti, että nyt molempien korvissa kuuluu leukoja availlessa pientä rutinaa... toivottavasti ei käy yhtä köpölösti kuin Jussille rantapäivän seurauksena. O-ou. Liitteenä Pohjois-Karjalan Hasselhoff -video ja läjä kuvia. Kirjoitus osoittaa kansallispuiston sisäänpääsyyn.

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}