Aasia 2008
perjantai 25. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 2.27

Yö meni oikein leppoisasti kärsötellessä. Vaikka täällä ei ole ilmastointia niin tuuletin on sen verran tehokas, että hikoilulta vältyttiin. Vessat ja suihkut ovat siistejä ja hyvin toimivia, joten suurimmaksi miinukseksi jääkin paikan heikko yleiskunto ja siellä täällä lojuvat romut. Pohdiskeltiin, että voisimme kuitenkin viettää tässä paikassa koko Penangissa olo ajan. Tällä on hintaa vain 2,60 euroa per naamari, joten rahaa jäisi enemmän shoppailuun. Lähialueen ravintolatkin vaikuttivat edullisilta, joten niidenkään kanssa ei tarvitsisi puljata. Penang tuntuu tarjoavan sen verran paljon nähtävää, että tuskimpa täällä kämpillä tulee hirveästi aikaansa vietettyä. Ja silloin kun täällä lorvailee niin käytössä on yksi matkan nopeimmista nettiyhteyksistä. Tehtiin eilen pientä silmäilyä lentokentältä mukaan tarttuneisiin turistiesitteisiin. Tarjolla on useita kulttuurinähtävyyksiä, mutta niiden lisäksi tältä saarelta löytyy myös Malesian pienin kansallispuisto. Se meidän on tietenkin nähtävä ja äksönplääniin kertyi myös jokunen muu kohde, mutta niistä lisää joskus myöhemmin. ps. Jostain syystä läppärin tuuletin alkoi taas toimia...

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.10

Ilma oli melko kuuma huolimatta siitä, että taivas oli pilvinen. Tepasteltiin lähialueita jalan. Tämä Georgetown on miellyttävä paikka, sillä käveleminen on oikeasti mahdollista siistien ja ehjien katujen ansiosta. Lähdettiin hortoilemaan Little Indiaa kohti. Päädyttiinkin Ros Mutiara -nimiseen ravintolaan, josta löytyikin englanninkieliset menut. Tilattiin parit kanacurryt, joiden tulisuusasteen sai itse valita. Pöytään kannettiin myös luonnonjogurttikastikkeessa olevia kurkkuja, pari pasteijaa sekä kanaraksuja. Nämä siis tulivat tilaamatta ja periaate on, että jos syöt niin maksat. Olihan sitä kaikkea maisteltava ja täytyy myöntää että oli kyllä reissun parhaimmat pasteijat! Lisäksi nautiskeltiin vastapuristetut omppumehut. Njams. Tarjoilijaukko oli kova myyntimies ja sai meidän mukaan ängettyä vielä yhden grillatun kanankoiven, heh. Koko setti vesineen maksoi yhteensä 5 euroa. Mahat palloina vaaputtiin pitkin katuja. Päädyttiin jonnekin hyljätyn oloiselle kiinalaisalueelle, jossa törötti useita rapistuneita rakennuksia. Erikoinen näky oli hylätty vanha koulu, jonka jäljelle jääneistä kattorakenteista kasvoi puita ja muita kasveja. Vanhojen kauppojen kyltit muistuttivat taas menneistä ja monet olivat sulkeneet ovensa. Joitakin pieniä kioskeja sinnitteli yhä pystyssä. Lähdettiin takaisin majapaikkaa kohti ja matkalla pysähdyttiin sympaattisesti Cafe Evergreeniksi nimettyyn kiinalaisravintolaan kahville. Soppatäti olisi myynyt meille kanakeittoa, mutta tällä kertaa otettiin vain pelkät sumpit. Maku oli erittäin täyteläinen ja suklaamainen. Matkalla pysähdyttiin vielä kiinalaiseen luontaistuotekauppaan ihastelemaan kauniita teepaketteja. Täytyy kyllä käydä samaisessa puljussa uudestaan ja ostaa uusia teelaatuja kokeiltavaksi. Vaateliikkeitäkin täällä näkyy olevan runsaasti. Perinteiseen intialaiseen ja malesialaiseen tyyliin mieltyneet saavat täältä varmasti koreita asuja tuliaiseksi. Lisäksi kiinalaisista vaatekaupoista saa tavallisia arkivaatteita ja vähän räväkämpiä asuja bileiltoihin. Malesia näyttää ryhdistäytyneen kulkukoirien ja -kissojen saralla, sillä kumpiakaan ei katukuvassa juuri näy. Muutamia yksittäisiä koiruleita tuli vastaan, mutta ne kaikki kuuluivat jollekin. Nooralle ja Satulle liitteenä on vihdoinkin kuva sellaisesta Kasumin värisestä kissasta, joita Kaakkois-Aasiassa tuntuu sipottavan kaikkialla. Liitteenä on lisäksi pari kuvaa lähikaduilta ja lisäsimme joitain kuvia padang-herkutteluista eiliseen kirjoitukseen. Kirjoitus osoittaa intialaisen Ros Mutiara -ravintolan sijainnin.

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.25

Hoidettiin muutamia asioita, jotka olivat tekemättä sähköjen ja nopean nettiyhteyden puutteen takia. Yritettiin myös etsiä paikallisbussien reittikarttoja, mutta eipä niitä mistään löytynyt. Bongattiin kuitenkin numerot, jotka vievät Panang -sillalle. Niinpä lähdimme hortoilemaan ja etsimään pysäkkiä. Pysäkkiä ei vaan löytynyt ja kävi niin hyvin, että unohdimme vielä ne bussien numerot kun emme kirjoittaneet niitä mihinkään ylös. Hyvin tehty! Olisimme voineet mennä kämpille koska se oli ihan lähellä, mutta päätettiin kuitenkin lähteä töröilemään kartsalle. Suunnaksi otimme Komtarin, joka on Penangin korkein rakennus. Sen huipulla olisi lukemamme mukaan näköalatasanne, josta näkisi komeasti koko Penangin. Sinne pääseminen osoittautui vaan kovin vaikeaksi. Missään ei ollut opasteita mihinkään. Hortoilimme ympäri tornia, mutta emme löytäneet sisäänpääsyä mistään. Rakennuksen keskellä oli rappuset, mutta sielläkin Remontti-Reiskat moukaroivat seiniä kumoon. Lopulta löysimme remontin keskellä päivystävän patun, jolta kysyimme että miten pääsisimme katolle. Äijä vastasi, että se on vain erittäin tärkeille ihmisille. Perhana, mitäs me sitten ollaan? En tiedä mihin tieto tasanteesta perustuu, mutta me emme sinne ainakaan löytäneet. Kuvattiin sitten kostoksi ulkoa mokomaa tötteröä ja Hise kävi lävistysliikkeessä katsomassa koruja ilman tulosta. Nyt tultiin pyhäkahvilaan syömään herkut. Ukko ei ensiksi meinannut antaa kakkupaloja nenän eteen vaan löi ne laatikkoon. Pienen shown jälkeen saatiin tortut lapioitavaksi. Yksi pala odottaisi vielä lootassa mutta ei taideta jaksaa ottaa sitä mukaan. Ai niin! Käytiin tänään DiGin asiakaspalvelussa selvittämässä toimimatonta datayhteyttä. Ukko nörttäsi hetken ja sanoi, että kahden tunnin sisällä toimii. No ei toimi! Haettiin sitten Hotlink-liittymä, jossa ei kaikkien myyjien mukaan ole datayhteyttä. Kiinalainen ukko laittoi yhteyden samantien kuntoon ja hyvin pelaa. Mitähän tämäkin taas tarkoittaa?

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.19

Sinne jäi kakkupala odottamaan nälkäisempiä asiakkaita. Aurinko laski ja lampsimme katuvalojen valaisemia teitä pitkin takaisin majapaikkaan. Täällä monet liikkeet sulkevat ovensa iltaisin, mutta katukojut ja markkina-alueet heräävät eloon vasta auringon laskettua. Matkalla pysähdyimme H.S. Sam Book Storeen, joka mainostaa itseään kaupungin organisoiduimpana käytettyjän kirjojen myymälänä. Selkeä se kyllä onkin ja hämmentävänä yksityiskohtana yksi hyllyistä on varattu pelkästään suomenkielisille kirjoille. Hylly ei ole iso, mutta onpahan kuitenkin. Liike vuokraa myös mopoja ja sieltä aiommekin napata huomiseksi itsellemme kulkupelin. Siinä hyllyjä selatessa huomasimme pienen Penangin matkaoppaan. Hintaa oli vain 25 ringgittiä eli 4,9 euroa, joten nappasimme opuksen matkaamme. Ehkä siitä löytää vielä viimehetken nähtävyydet ja ruokapaikkavinkit. Majapaikan kahvilassa oli tarkoitus nauttia Storm-nimiset litkut, mutta niitäpä ei ollutkaan hyllyssä. Kaljaa sen sijaan löytyi useampaa eri merkkiä ja Hise testasikin malesialaista Jaz-olutta. Maku oli aavistuksen siirappimainen ja liian makea eikä se näin ollen pärjännyt muille Kaakkois-Aasian kilpakumppaneilleen. Siinä lientä ryystäessä selvittelimme myös Komtar-tornin mysteeriä. Nähtävästi sinne pääsee vain virka-aikaan. 55. kerroksen pitäisi olla vierailijoille avoin 15 ringgitin (2,9 euroa) hintaan. Sen alapuolella on myös ruokaravintola. Komtarin pohjakerroksessa on Penangin vanhin ostoskeskus ja siltä se myös näyttää. Suurin osa tiloista on tyhjänä koska liikkeet ovat muuttaneet uudempiin, suurempiin, hienompiin ja virkeämpiin ostoskeskuksiin. Oli siellä silti joitakin liikkeitä tyrkyllä, mutta huomaa kyllä, että aika on ajanut ostarin ohi. Komtarin ympärillä pyöriessä Hisen silmä löysi jotain kotoista. Eräällä rahanvaihtopisteellä oli mainostaulu, jossa "Money Exchange" oli laitettu usealla eri kielellä ja mukana oli myös suomi. Vitsikkäästi tämä kahden sanan käännös oli ryssitty molempien sanojen osalta ja "raihan vaitoa"-teksin vieressä komeili viiksivallumme Sibelius. Niinköhän olisivat Nurmet, Linnat ja Aallot vielä kelvanneet ja mikähän olisi ollut setelien vaihtokurssi :)

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}