Aasia 2008
torstai 24. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 2.33

Eilen aamulla ennen check outtia käytin vielä matkamuistomyymälässä. Sen jälkeen kurvattiin bussiasemalle ostamaan lippuja Medaniin. Amanda oli joukon kärjessä omalla mopollaan ja me tulimme perässä hänen mopotaksikaverinsa kyydissä. Liput tuli ostettua saman firman, Sempatin, bussiin ja ne maksoivat taas 140 000 rupiaa. Iltapäivällä otettiin lepiä vähän aikaa ja sen jälkeen oli uusintashoppailun aika. Huomattiin nimittäin, että rinkat olivat käyneet liian ahtaiksi ja että tarvitsisimme matkalaukun. Amanda lähti taas messiin ja ensiksi käytiin syömässä aivan tajuttoman hyvää ruokaan padang -tyyliin. Aikaisemmin söimme makeita herkkuja kahvilassa samaan tapaan ja nyt oli suolaisen ruoan vuoro. Pöytään siis mätettiin lukuisia lautasia, joissa oli kala-, kana-, liha- ja kasvismättöjä sekä joitakin chilikastikkeita. Siitä sitten sai itse valita mitä haluaa syödä ja lasku tulee vain syödyistä mätöistä. Sen jälkeen käytiin hulluttelulahjapuodissa, josta ostin panda-sateenkaari-penaalin ja yhden monsteri-syö-sydämiä -paidan. Amandan piti lähteä opettamaan japania, joten jatkettiin kierrosta kahdestaan. Viereisestä, Banda Acehin ainoasta, suuremmasta ostarista löytyi matkalaukku sopuhintaan. Saman mopotaksin kyydillä ajeltiin Mikon ja Amandan luokse. Sitten olikin loppujen pakkauksien aika. Pieni matkalaukkukin tuli jo melkein täyteen. Täytynee ostaa minulle toinen laukku Bangkokista. Illalla käytiin vielä yhteisellä aterialla Mikon ja Amandan kanssa. Sitten oli riennettävä bussiasemalle. Edelleenkin sähköt olivat poikki, joten onneksi pakattiin valoisan aikaan. Mikko ja Amanda muuttivat samalla kyydillä hotelliin yöksi. Oltiin bussissa puolta tuntia etukäteen ja bussi lähti puolta tuntia jälkikäteen. En ole ehkä eläessäni ollut niin hurjassa kyydissä kuin viime yönä. Äijä poletti bussia hullunkiilto silmissä ja teki päättömiä ohituksia. Välillä kun ohitus ei onnistunutkaan, kuski veti jarrut pohjaan. Hädintuskin pysyttiin penkeillä ja välillä matkatavaroita putoili yläritsiltä. Tällä kertaa olin nokkela ja otin ostamani huivin bussiin. Sukatkin oli varattuna, mutta sulloin ne vahingossa rinkkaan. Tuuletus pöhisi loppumatkasta taas siihen malliin, että jalkoja paleli oikein kunnolla. Onneksi huivin sai edes käärittyä jalkojen ympärille. Bussi ei ollut läheskään täynnä. Medan - Banda Aceh -välillä kuski ei pystynyt noukkimaan tien laidassa viittilöiviä tyyppejä kyytiin kun kaikille ei riittänyt edes istumapaikkoja. Ehkäpä tänne Medanin suuntaan liikehdintä on vähäisempää. Päästiin Medaniin suunnilleen luvatussa ajassa ja otettiin mopotaksi lentokentälle. Medanin lentokenttä on kyllä aika kulahtanut ilmestys. Onkohan tätä korjattu jälkeen 80-luvun? Lähtevien koneiden aulassa on peräti yksi vessakoppi, jonka ovea ei saa lukittua. Itse suoritin vessakäynnin kököttämällä pöntön laidalla ja pitelemällä käsillä ovea kiinni. Tietenkään paperia ei ollut eikä vessaa saanut vedettyä mitenkään. Muutenkin yleiset tilat ovat parhaat päivänsä nähneet. Lattiat ovat lohkeilleet ja joka paikka rempsottaa. Kärryjäkin näyttää olevan sen verran nihkeästi, että henkilökuntaan kuuluva äijä kävi viemässä meidän käytössä olevan hökötyksen kesken syönnin. Tultiin ulkona sijaitsevaan kahvilaan syömään ja nyt olisi vielä piinaavan monta tuntia odotettavaa ennen koneeseen pääsyä. Onneksi jälkkäriksi on Amandan evääksi antamia rambutaneja sekä mustia palleroita, joiden nimeä emme tiedä.

Paikka: Medan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 4.44

Tungettiin itsemme Dunkin' Donuts -kahvilaan. Siinä vaniljalattea ja kinuskisuklaamunkkia vedellessä testattiin langattomat verkot ja kappas vaan täältä löytyikin avoin verkko. Pitää nyt hengailla täällä loppuaika. Emme lähteä mihinkään kauemmaksi, sillä meillä ei ole rahaa kunnolliselle shoppailulla eikä pikkusummia viitsi nostaa automaatista nostopalkkioiden takia. Tämä Medanin lentokenttä on kyllä melkoinen ilmestys. Oikeastaan tämä jatkaa melko rutiinilla muuallakin Sumatralla havaittua linjaa, että kaikesta saisi niin paljon hienompaa todella pienellä panostuksella. Vaikka tämä on kansainvälinen lentokenttä niin täällä ei näy englantia juuri missään. Opasteet sentään on sentään toisella kotimaisella. Odotushallit eivät oikeastaan ole odotushalleja, sillä siellä ei voi varsinaisesti odottaa. Tiloissa ei löydy kuin muutama onneton penkki ja koko hallissa on vain pari pientä putiikkia. Tiedä sitten mitä turvatarkastusten toisella puolella on. Suurin ruokatarjonta löytyy lentokenttärakennuksen ulkopuolelta, mutta sielläkin on lähinnä kahviloita ja silmiin osui vain yksi oikea ravintola. Kannattaa opetella ainakin perussapuskat indonesiaksi, sillä ruokalistoja ei löytynyt englanniksi. Pihalla kärkkyy jatkuvasti kymmeniä taksikuskeja, jotka tyrkyttävät kyytejään kaikille ohikulkijoille. Tästä syystä pihalla odottaminen voi olla melkoista piinaa. Kannattaa muistaa, että täällä ei ole minkäänlaisia säilytyspisteitä matkatavaroille. Epävirallisesti infopisteen työntekijät näyttävät ottavan rojuja pariksi tunniksi säilytykseen, mutta sen luotettavuus selviää vasta parin tunnin kuluttua kun haemme omat rinkkamme. Kamerareput ja lompakot ovat tietenkin mukana. Niin kuin edellisestä viestistä kävi ilmi niin joka kohta on rempallaan. Tämä on taas niitä paikkoja, jossa aika on vaan yksinkertaisesti pysähtynyt. Kaikkein parhaiten tämä tulee esille kun tekee pienen kerroksen vessoihin. Lattioilla lilluu pari senttiä vettä, ovissa ei ole lukkoja, paperia ei ole tarjolla, pöntöistä puuttuu muovirengas eikä niitä saa vedettyä. Kaiken lisäksi huussissa haisee armoton paska ja oman pikantin arominsa antavat myös kaikkialla lojuvat röökin tumpit. Pöntöt sekä lavuaarit näyttävät siltä kuin niihin olisi joku tapettu. Yhdellä jos toisella on näyttänyt menneen jarrutus pitkäksi. Kädet saa sentään pestyä, mutta kuivaamisen voi hoitaa paidan helmaan tai housuihinsa. Oman session voi aloittaa niin kuin minä eli kurkkaamalla lukottomaan vessaan ja järkyttymään siitä, että näkee aikaisen indonesialaismiehen tortulla. Sattuuko joku tietämään, että kenenkä vastuulla lentokentät Indonesiassa ovat ja mihin menevät kaikki ne rahat, joita täällä kerätään? Vai onko se herra Korruptio, joka nekin rahat tuhlaa omiin humputteluihin ja jättää jäljelle näitä raatoja? Jos Kuala Lumpurin halpalentoyhtiöiden käyttämä kenttä oli karu niin tämä vetää kyllä pohjat. Jos haluaa saada mukavan kuvat Kaakkois-Aasialaisesta lentokenttämeiningistä niin kannattaa suunnata vaikkapa esimerkillisen selkeälle ja tyylikkäälle Suvarnabhumin kentälle Bangkokiin. Eikä Kuala Lumpurin parempi terminaalikaan ollut pöllömpi.

Paikka: Medan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.32

Tuhlattiin viimeisiä rahoja pahuuteen. Ostettiin nimittäin muutama aski tupakkaa. Täällä päin maailmaa tykätään vedellä tervaa neilikkaöljyllä höystetyn filtterin läpi. Tietenkin myös marlboro on tehnyt villityksestä oman status-versionsa. Tuomme askit mukanamme Suomeen niin röökaavat ystävämme saavat nautiskellä hitaasta kuolemasta neilikan saattelemana.

Paikka: Medan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 7.47

Hehe, menipäs taas kaikki täpärälle. Ruumaan meneviä matkatavaroita ei saisi olla kuin 15 kiloa per läski ja meidön rinkat painoivat 14,8 ja 14,9 kiloa. Eilen ostetun matkalaukun olisi saanut ruumaan 45 000 rupialla, mutta äijä sanoi että voidaan viedä se koneeseen pienen kokonsa vuoksi. Meillä on nyt siis kamerareppujen lisäksi matkalaukku käsimatkatavaroissa. Kerrankin ajateltiin, ettei vedetä rahoja liian tiukille. Toisin kuitenkin kävi kun selvisi, että meidän on maksettava vielä yhteensä 150 000 rupiaa jotain kummallisia lentokenttäpalveluveroja, joiden luultiin kuuluvan lippujen hintaan. Joka kentällä tulee olevan erilaisia maksuja ja käytäntöjä. Onneksi ei syöty enempää donitseja, sillä nyt meillä on rahaa enää yhteensä vähän yli euro :D Eipähän tarvitse enää humputella porttien paremmalla puolella, jossa on muutamia erilaisia matkamuisto-, kosmetiikka- ja snäksikojuja. Hajuvedet, viinat ja muut pakolliset lentokenttätuliaiset ostetaan varmaan Bangkokista tai Wienistä. Taas olisi edessä lisää odottelua. Tämähän alkaa käydä jo ihan työstä. Ainiin, jokohan Banda Acehiin on sähköt palaillut?

Paikka: Medan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.59

Tulihan melkoinen odottelusessio kun olimme yhdeksän pintaan lentokentällä ja lentokoneeseen pääsimme vasta kuudelta. Koneen täyttäminen oli siis vielä 20 minuuttia myöhässä muutoksen jälkeenkin. Olimme kuitenkin kärppänä ja pääsimme valitsemaan paikkamme heti ensimmäisten joukossa. Jotenkin laskimme, että lento kestäisi pari tuntia. Kuolasimme nälissämme jo kentällä, että koneesta on kyllä tilattava jotkut herkkunaksut. Vaan vielä mitä! Eihän se lento kestänyt tuntiakaan joten tarjoilujakaan ei ollut. Penangin kentällä oli taas lisää odottelua kun matkatavaroita ei meinannut kuulua. Vika oli kuitenkin yhteinen, sillä kaikki muutkin meidän koneesta olivat ilman kapsäkkejään. Sinnikäs odottelu kuitenkin palkittiin ja lopulta ruuman sisältö alkoi valua hihnanlta. Olimme valmistautuneet tyypilliseen taisteluun ylihintaisten taksien kanssa, mutta kentällä olikin selkeä kuponkisysteemi. Ehkä taistelemalla olisi voinut saada muutaman ringgitin pois, mutta kun matkaa on yli 10 kilometriä niin 4 euroa mieheen tuntui ihan käypäiseltä. Kyydissä ollessa tunne vaan vahvistui, sillä majapaikkaan oli oikeasti matkaa. Jos siis haluaa välttää häsläämisen niin siitä vaan luukulta lippu ja jonoon vapaata autoa odottelemaan. Hinnat on määrätty seitsemään eri sektoriin ja ne ovat näkyvillä myyntikopin seinällä. Taksin pysäyttämisen hoitavat aseman omat taksipoijjaat joten sinun tarvitsee vain hypätä kyytiin. Majapaikka löytyi suoraan eikä varauksen kanssa ollut epäselvyyttä. Huone on yksinkertainen laatikko, jonka seinät on koristeltu kosteusvaurioilla. Hieman ällöttävänä yksityiskohtana lattia elää. Rakennus on ilmeisesti jonkinlaisten termiittien riivaama, sillä muovimaton alla käy kova rapina. Ainakaan äkkivikaisulta ötökät tyytyvät nakertamaan rakenteita sillä niitä ei juokse huoneessa irtaallaan - ainakaan vielä :D Koko majapaikassa on vain viisi huonetta, joille on varattuna kaksi vessaa ja suihkua. Suihkut löytyvät samasta kerroksesta huoneiden kanssa, mutta vessat on sijoitettu mielenkiintoisesti alakertaan keittiön viereen. Heitimme rojut hönnään ja lähdimme saman tien metsästämään ruokaa. Täällä kadut pursuavat rafloja, majapaikkoja ja rafloja, joten meidän ei tarvinnut kävellä kuin 50 metriä. Ja koska asia on näin niin lienee selvää, että tämä on suosittu turistikaupunki. Falleja on kadunvarret täynnä mikä on aika kova kontrasti Banda Acehiin, jossa taisimme nähdä vain pari valkonaamaa koko aikana. Ja hekin olivat varmasti siellä asuvia eivätkä turisteja. Tämä noin 800 kilometrin matkustussessio tuppaa uuvuttamaan, joten loppuilta meneekin sitten ihan vaan huoneessa röhnötellessä. Huomatkaa muuten, että koska olemme Malesiassa niin aikaero on tunnin enemmän kuin muissa maissa. Malesia on myös siitä mukava maa, että sillä on tarjota tarkat tiekartastot Google Mapsissa ;)

Paikka: Penang, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}