Aasia 2008
tiistai 15. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 6.20

Yö meni maireasti. Bungalowi on siitä hyvä, että siellä on valkoiset seinät. Se saa huoneen tuntumaan paljon suuremmalta, puhtaammalta ja valoisammalta. Valkoisesta on myös paljon helpompi erottaa kaikenlaiset yöunia pilaavat ryökäleet, mutta toistaiseksi sisällä ei ole näkynyt yhtään karvakoipea. Lieneekö syynä vain parinkymmenen metrin päästä alkava meri, mutta öisin mökissä on varsin viileä. Tai ainakaan siellä ei ole tukahduttavan kuuma ja tuulettimella pärjää mainiosti. Heräsimme vaille yhdeksän ja painuimme pienen lorvimisen jälkeen sukelluskerholle. Emme jaksaneet käydä syömässä läheisessä ravintolassa, sillä kummallakaan ei ollut nälkä ja merenkäynnissä on hivenen mukavampi mennä tyhjällä vatsalla. Laskeskelimme sen varaan, että munkkimummolla olisi tarjolla suolaisia huikopalaa, mutta mummelilla olikin muuta mielessä. Lumba-lumba -sukelluskerholla on tänään 10-vuotisjuhlat ja munkkimummo oli leiponut perustajille komean täytekakun. Niinpä jäimme ilman pikkunaksuja. Sukelluskerholle oli viritelty koristeita ja illalla siellä on myös jonkinlainen henkilökunnan syöpöttelytilaisuus. Sukellukselle pääsimme ajallaan. Aamun sukellus oli jonkinlainen syntymäpäiväsukellus, sillä mukana oli kerhon perustajat ja joitakin muita kerhon työntekijöitä. Meidän lisäksi mukana oli vain yksi ulkopuolinen hupisukeltaja ja teimmekin sukelluksen hänen ja sukellusmestarin kanssa. Kohteena oli sama The Canyon, jossa teimme ensimmäisen sukelluksen. Taisimme kuitenkin aloittaa läträämisen hieman eri paikasta, sillä maisemat olivat aivan erilaiset. Paikka oli maisemaltaan kenties koko lyhyen sukellushistoriamme komein. Korkea kallio oli täynnä elämää ja tuntui kuin olisi sukeltanut jättimäisessä akvaariossa. Kaiken lisäksi virtausta ei ollut lainkaan joten pystyimme keskittymään ympäristön pällistelyyn. Kaikkea oli yksinkertaisesti niin paljon, ettei tiennyt mihin yrittäisi kameraa suunnata. Koko sukellus menikin oikeastaan huikean fisumäärän ihasteluun, mutta tuli siellä vastaan myös jokunen erikoisempikin tuttavuus. Heti alkumetreillä bongasimme leijonakaloja sekä pari mureenaa. Vietnamissa leijonakalat liikkuivat lähinnä yksinään, mutta täällä ne pörräävät 2-4 kalan parvissa. Hieman myöhemmin vastaan tuli suuri pallokala, joka ui kuin avaruusalus. Sen kimpussa oli muutama puhdistajakala nakertamassa loisia. Harmillisesti örvelö oli sen verran ujo, ettemme saaneet siitä kunnollista kuvaa. Aivan sukelluksen loppupuolella näimme vielä toisenkin suuren pallokalan. Siinä vaiheessa olimme kuitenkin menossa jo kohti pintaa ja pallopää oli päättänyt mennä juuri toiseen suuntaan, joten kuvat jäivät ottamatta. Pienen veneen hyvä puoli on se, että se on nopea ja varsinkin veneen peräpäässä kyyti on todella tasaista. Molemmat edut menettää siinä vaiheessa kun botski parkkeerataan keskelle aallokkoa. Vene heiluu ja huojuu sen verran ikävällä tavalla, että jopa minulle meinaa pukata merisairautta jo muutaman minuutin jälkeen. Hisellä kärvistely on tietysti moninverroin tympeämpää. Sukellusten jälkeen jouduimme odottamaan muuta porukkaa ja kyllä siinä sai pitää katseensa aika visusti rannassa jos meinasi ilman laatoitusta selvitä kotirantaan. Vähän nakertaa sukelluskokemusta kun tiedossa on aina huono olo. Päivän toiselle sukellukselle oli ilmoittautunut vasta kaksi ihmistä: me. Saa nähdä onko aterioinnin aikana tullut lisää nimiä listaan. Jos ei niin voisimme kuvitella, että sukellus aloitetaan rannasta. Vaan sepä meille passaa niin eipähän tule aallokossa taistelua. Kuvia tulee illalla. Sukellusten välissä niitä ei ehdi kuitenkaan siirtää.

Paikka: Pulau Weh, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.35

Loppujen lopuksi olimme kuitenkin iltapäivän ainoat sukeltajat. Aluksi meinasimme lähteä suoraan rannalta, mutta kun sukellusmestari tunsi paremmpi sukelluskohteen niin päätimme kuitenkin ottaa veneen. Olimme jo kerran käyneet iltapäivän kohteella joten sitä muutettiin viime hetkellä. Törryytimme suoraan sukelluskohteelle ja hyppäsimme mereen. Aallokko oli varsin pientä eikä tarvinnut kärsiä yrjöpaskasta. Vetten allakaan virrat eivät ainakaan alkumatkasta riepotelleet. Yksi keskuksen työntekijöistä sanoi, että kyseinen kohde olisi hänen suosikkinsa - eikä suotta. Paikka on tunnettu mureenoista ja niitä todella riitti. Tuntui, että koko ajan jonkun kiven kolosta kurkisteli kurttuinen henkeä haukkova naama. Suurin osa näkemistämme mureenoista oli giant moray -lajia, mutta näkyi siellä myös honeycomb moray sekä yksi omituinen valkopäinen yksilö. Kukaan ei oikeastaan tuntunut tietävän, että onko se jokin oma laji vai yksinkertaisesti albino-versio giant moraysta. Melkoinen mörkö kuitenkin. Mureenoiden hammashygieniasta pitävät huolet pienet katkaravut. Mureena hengaa suu auki ja katkarapu änkeytyy ammottavaan kitaan repimään lihanpaloja ja loisia. Me emme ole vielä kertaakaan nähneet tällaista toimenpidettä, mutta ainakin näimme mureenan, jonka edessä hammaslääkäri näytti odottelevan tilaisuuttaan. Pienen uintimatkan jälkeen Hise bongasi suuren kivenlohkareen kupeessa lepäilevän blue-spotted stringrayn, jonka suomenkielinen nimi lienee sinitäplärausku. Slärbä oli sen verran tyynenä, ettei se jaksanut eväänsä heilauttaa vaikka kävin kuvaamassa sitä varsin läheltä. Hetkeä myöhemmin vastaan lipui kaksi noin puolimetristä batfishiä. Melko vaikuttavia nekin, vaikkeivat olekaan sen suurempia. Sen muotoisia kaloja ei vaan ole tottunut näkemään noin suurena. Jossain vaiheessa sukellusmestari osoitti sormella pienen kiven alapuolelle. Aluksi emme meinanneet huomata mitään, mutta lähempänä huomasimme kiveen parkittaneet valkoisen scorpion leaf fishin. Näimme myös toistamiseen hillittömän kokoisen mötkäleen, jota luulimme edellisellä sukelluksella pallokalaksi, mutta joka osoittautuikin porcupine fishiksi. Koko sukelluksen jännittävin örvelö oli hieman yli metrien blacktip reef shark eli riuttahai. Hise näki sellaisen kolme kertaa, mutta minä vain kerran. Kun sitten yritin ottaa ohi lipuvasta pedosta videota niin kamerakotelon nappuli jumiutui. Niinpä meillä ei ole ensimmäistäkään kuvaa tai videota haista. Saatte arvata että vitutti koko loppusukelluksen kohtuu sopivasti. Minun osalta lähes koko loppusukellus menikin sitten siinä, että yritin saada kamerasta edes jotain irti, mutta jumissa oleva nappula joko esti kuvien ottamisen tai vaihtoi koko ajan asetuksia. Ihan sukelluksen loppumetreillä nappula luovutti sen verran, että saimme edes joitakin kuvia, mutta lopullisesti nappula vapautui vasta pinnalla. Sukelluskohde olisi ollut yksi parhaista ja Hisen osalta sukellus olikin kenties paras kaikista, mutta kameran kanssa temppuilu pilasi kyllä oman nautintoni. Kerholla päätimme jättää huomiset sukellukset väliin ja keskittyä snorklaamiseen. Siihenkin suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos kun kuulimme, että tämä samainen haipaikka on myös huomisen iltapäivän sukelluskohteena. Huomenna on siis snorklaamisen lisäksi yksi sukellus. Jotta kamerakotelon tilttaaminen ei jäisi ainoaksi ryppyileväksi laitteeksi niin kerrotakoon myös se, että eilen Macbook Airin tuuletin lakkasi toimimasta. Meillä on ollut koko matkan ongelmana läppärin ylikuumeneminen. Normaalikäytössä ei ole mitään ongelmaa, mutta kun RAW-kuvia alkaa koneella pyöritellä niin kuumeneminen on taattu. Ja nyt se edessä vieläkin herkemmin kun prosessoria ei jäähdytä mikään. Onneksi matka on jo melko loppuvaiheilla niin ei tarvitse lähteä etsimään Applen huoltoa. Onneksi koneessa on takuu voimassa. Aika heikkoa kyllä jos uudenkarhea läppäri tilttaa alle puolen vuoden käytön jälkeen. Illalla yritimme käydä lähettämässä tätä kirjoitusta, mutta päivällä tiltannut nettiyhteys ei toiminut vieläkään. Eikä kännykän datayhteydet tuottaneet yhtään sen parempaa tulosta. Niinpä tyydyimme nörtteilyn sijaan syömään ja juomaan. Siinä ruokaa odotellessa huomasimme, kuinka koira jahtasi ensin sammakkoa ja sen jälkeen jotain muuta örkkiä. Kävimme katsomassa, että mikä hurttaa niin kovasti kiinnostaa. Maassa röllötteli lentolisko, joka levitteli "siipiään" näyttääkseen isommalta. Se ei tuntunut koiraa paljon pelottavan, joten nappasin liskon peukalon ja etusormen väliin ja nostin puuhun. Se taisi olla lierolle kotosampi paikka, sillä parin valokuvan jälkeen se lähti kiipeämään kohti yläoksia. Ilta menikin sitten valokuvia varmuuskopioidessa. Yritin vielä iltamyöhällä nettiyhteyttä, mutta se ei edelleenkään toiminut. Siitäpä syystä tämäkin juttu tulee taas viivästettynä. Liitteenä on jälleen kerran napsuja tältä päivältä. Lisäksi alla on video, jossa esiintyvät batfish -pari, porcupinefish sekä miljoona muut eväkkäät. Ehkäpä videosta ilmenee se kuinka paljon täällä oikeasti on elämää.

Paikka: Pulau Weh, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}