Aasia 2008
maanantai 14. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 14.04

Herättiin puoli yhdeksältä ja kammettiin aamiaiselle lähiraflaan. Kokkikolmonen oli vääntänyt eilen tilatut herkkuleivät ajoissa, joten ilman suurempia odotteluja pääsimme syömään. Sukelluskohde oli puolen tunnin venematkan päässä. Aallot olivat aika kovat, joten mahassa alkoi velloa. Päästiin kuitenkin ryllyytyksen jälkeen veteen ja pinnan alle. Virtaukset olivat aika kovat, joten ilmaa kului molemmilla todella paljon. Meillä kun ei juuri ole kokemusta virtojen kanssa temuamisista niin sukellus oli melko haastava paikoitellen. Heti alkuvaiheella nähtiin komea parvi suuria barracudia. Matkalla näkyi taas jos jonkinlaista värikästä pikkufisua ja tällä kertaa lionfishitkin olivat virran heittelevinä. Yleensä ne tyytyvät kököttelemään jossain korallien lähettyvillä ja vasta yöaikaan niitä näkyy liikkeellä. Osaa sukelluskohteista ei voi todellakaan suositella aloittelijoille. Itsekin saa kieli keskellä suuta räpiköidä kun kokemusta ei ole vielä tarpeeksi takana. Miten voikaan sukellusoppaan meno näyttää niin rauhalliselta kun itse joutuu pinnistelemään ettei lentelisi päin koralleja? Taitavia jamppoja ovat. Kun selvittiin pintaan, aallokko oli aika kova ja venematka meni lähinnä oksennusta pidätellessä. Söi kyllä fiilistä kun tuli niin julmetun huono olo jo pinnalla lilluessa. Odotellessa toista sukellusta olo vähän koheni ja syötiin munkkimummolta ostetut suolaiset kasviskökkäreet. Lisäksi tunnisteteltiin nähtyjä fisuja ja paljastui, että keltainen söpö boxfish onkin aikuisena aika ruma möllö. Näimme nimittäin aikuisen version ja luulimme sitä ensiksi kokonaan eri lajiksi. Veneessä oli kaksi ryhmää, joista toinen nakattiin etsimään japanilaismiehen sukelluskelloa. Laskuvirheen takia päädyimme sukeltamaan neljän hengen ryhmässä, sillä yhdet varusteet puuttuivat botskista ja meidän ohjaaja jäi rannalle ruikuttamaan. Sukellus oli todella rauhallinen lukuun ottamatta pientä virtausta. Näimme komean honeycomb mureenan ja kaksi rauskua. Toinen pohjalla röllöttänyt oli nimeltään southern stingray ja toinen yleisempi nähtävyys oli bluespotted stingray. Lisäksi monta suurta pikkukalaparvea ui suoraan ylä- ja alapuolellamme. Mika löysi hienon scorpion fishin, mutta en uskaltanut mennä kovin lähelle sitä kun en tiennyt ovatko ne hyökkäilevää sorttia. Ohjaaja kun oli sen verran kaukana, ettei voinut ok-merkillä kysyä voiko fisua lähennellä kameralla. Korallit ovat täällä tavattoman kauniita ja ehjiä. Ne ovat vielä todella hyvässä kunnossa - ainakin toistaiseksi. Kannattaa kyllä pitää huoli siitä, ettei polje koralleja jaloillaan tai huido käsillään, koska ne tuhoutuvat helposti. Joskus valokuvatessa otamme sormella kivestä tukea vaikka sekään ei ole kovin suositeltavaa. Omat varusteet omaavilla näkyy olevan mukanaan pitkiä metallitikkuja, joilla voi tarpeen vaatiessa koskettaa kiveä tai korallia varoavsti pieneltä alalta. Onneksi täällä ei ole tapana sorkkia kaloja eikä häiritä niitten normipäivää. Liitteenä on joitakin kuvia sekä video merivirrassa kamppailevista leijonakaloista, vitsikkäästä mutta syötynä tappavan myrkyllisestä pallokalasta ja suuresta rauskusta.

Paikka: Pulau Weh, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}