Aasia 2008
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 15.31

Päivä meni sukelluksiin, joten tässäpä taas tilitys koko päivästä. Aamulla heräsimme seitsemän aikoihin, pakkasimme kamat ja muutimme uuteen kämppään. Aamupalan aikaan äijä hoiti siivouksen ja vasta sen jälkeen näimme miltä ulkoa varsin siisti bungalowi näyttää sisältäpäin. Ja siistihän se on. Hintaan kuuluu hyttysverkko, tuuletin, sähköt sekä vessa, joka on hivenen rujompaa mallia. Siellä ei ole suihkua, mutta eipä se nyt haittaa kun kauhalla voi mättää vettä päälle ja kaikki päivät lillutaan kuitenkin meressä. Sukelluskerholle päästessä aloitimme varusteiden tonkimisella. Saimme kaveriksi yhden kerhon väestä ja sopivat rojut löytyivätkin nopeasti. Emme olleet koonneet sukellusvarusteita puoleentoista vuoteen, joten aluksi joutui vähän pinnistelemään. Täällä on käytössä pienet veneet, joissa ei ole erillistä kantta, hyttiä tai muutakaan. Kyytiin mahtuu sukeltajien lisäksi vain yhden sukellukset rojut, joten sukellusten välissä joudumme käymään maissa. Ensimmäisen sukelluksen teimme neljästään Mikon ja Amandan kanssa. Tai olihan siellä mukana tietysti myös sukellusmestari Aris. Mikon kannalta sukellus oli harmittavan epäonnistunut ja siitä on kyllä syyttäminen sukelluskerhoa. He eivät nimittäin auttaneet painojen valinnoissa ja siitä johtuen he pistivät Mikon matkaan liian kevyellä painovyöllä. Eikä sukeltamisesta tule tietenkään mitään jos ei pääse pinnalta mihinkään. Onneksi vene oli lähellä ja sieltä saatiin Mikolle lisää rautaa vyölle. Loppusukellus menikin sitten mallikkaasti, mutta kuvasaalis jäi melko heikoksi kun joutui taas totuttelemaan outoon ympäristöön. Välissä kävimme syömässä, jonka jälkeen jouduimme hyvästelemään Mikon ja Amandan. Kiitoksia vielä kerran erinomaisesta kestityksestä ja majapaikasta - herkullisista kiinalaisista makuelämyksistä puhumattakaan! Toisella sukelluksella menimme kahdestaan sukellusmestarin kanssa. Näimme ihan järkyttävän kokoisen kalaparven. Fisuja oli tuhansia ja pienten parvikalojen seassa uiskenteli lukuisia suurempia kalalajeja. Kun näkyvyys on yli 30 metriä niin näky oli tajuton. Kuin jostain unesta. Kauniiden maisemien ihailua vaikeutti paikoitellen ikävän kova virtaus. Meidän kokemukset vankoista merivirroista ovat jääneet yhteen kokemukseen, joten alussa joutui vähän huhkimaan. Täällä virrat eivät kuitenkaan ole harvinaisia, joten tuleepahan nyt harjoitusta siihenkin. Eräällä sukeltajalla iltapäivän sukellus kävi melko kalliiksi, sillä hän onnistui pudottamaan ja hävittämään 1000 euron sukellustietokoneen. Jaappanilaiseen tyyliin äijä vaan naureskeli ja vähätteli asiaa, mutta kyllä välillä huomasi että nyt sapettaa. Sukellukselta tullessa äijät alkoivat vinkkailla, että illalla olisi tiedossa erikoinen yösukellus. Yleensä ne tehdään täällä rannalta käsin, mutta nyt porukka oli päättänyt ajaa kauemmalle kohteelle veneellä. Sepä vaan meille passasi, joten juoksimme lisäämään nimemme yösukelluslistaan ja painuimme taas syömään. Sillä välin sukelluskerhon porukka oli lähtenyt etsimään epäonnisen sukeltajan kanssa kadonnutta tietokonetta. Vähän ennen yösukellusta kööri palasi takaisin ja mikä olikaan lopputulos? Tietokonetta ei löytynyt, mutta saman äijän silmälasit olivat tempautuneet tuulen mukana mereen ja jääneet sinne tielleen. Ei jumalauta voiko enää huonompaa säkää sattua yhdelle päivälle? Äijä vaan suhisi tyynesti, että "nyt ei ole kyllä onnenpäiväni". Siinä olisi suomalaiselta päässyt ärräpää jos toinenkin. Yösukellus oli huikea kokemus! Opppaana oli hollantilainen sukelluskouluttaja Jaap, joten olimme osaavissa käsissä. Varsin tehokkailla taskulampuilla haravoimme koralleja ja sieltä löytyi muun muassa hassu sininen pallokala, rapuja, leijonakaloja sekä joitakin kokonaan uusia tuttavuuksia. Hauskinta oli katsella nukkuvia papukaijakaloja, jotka näyttivät ihan kuolleilta eivätkä reagoineet meidän läsnäoloon tai kuvaamiseen mitenkään. Ne vaan jököttivät korallien suojissa, joskaan sellainen sateenkaariväritys ei maastoudu ympäristöön mitenkään. Päivisin samat kalat nakertavat koralleja aktiivisesti ja silloin niiden kuvaaminen on melko työlästä. Juuri ennen ylösnousua Jaap vilkutteli valollaan vimmatusti. Käännyimme katsomaan hänen suuntaansa ja siellä ui helvetillisen kokoinen marbled stingray eli rausku. Kummankin letkuista pulppusi ilmaa solkenaan kun tajusimme otuksen koon ja sen, että se vaappui majesteetillisesti suoraan meitä kohti. Otus oli sen verran lähellä, että se ei enää mahtunut kuvaan, mutta sain säädettyä kameran videoasentoon. Rauskun uidessa pois Jaap oli aivan haltioissaan ja alkoi tuulettaa pinnan alla. Sen verran hän kuitenkin tokeni että ymmärsi näyttää meille pintaannousumerkin ja saman tien kun kalju pää kurkisti veden alta niin Jaap kiljui kuin pikkutyttö. Ei ilmeisesti mikään ihan jokapäiväinen kokemus. Alla on tämä hötkeessä kuvattu video. Liitteenä on lisäksi kuvia tämän päivän sukelluksilta. Kello on sen verran paljon, että emme ehdi nyt kuvailla kalalajeja erikseen, mutta keskittykää faktan sijaan meren väriloistoon. Huomenna sitten lisää.

Paikka: Pulau Weh, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}