Aasia 2008
lauantai 12. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 11.54

Aamulla heräsimme 7:00, jotta lautalle lähdön kanssa ei tulisi kiire. Eipä siinä ihmeitä sitten kuitenkaan ennättänyt. Söimme maukkaan paahtoleipä-kahvi-aamiaisen ja hyppäsimme taksiin, jonka Mikko oli aikaisemmin tilannut. Taksi ei meidät suoraan satamaan. Siellä odotti melkoinen härdelli kun paikalliset olivat ostamassa lippuja. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut osallistua jonottamiseen, sillä Mikon työkaveri hoiti liput meille kaikille. Venematka maksaa halvimmillaan 70 000 rupiaa eli 4,8 euroa. Sijoittamalla vähän enemmän on tarjolla myös kaksi vähän parempaa luokkaa. Me tulimme sen verran myöhässä, että emme saaneet istumapaikkoja. Matka taittui kuitenkin ihan hyvin myös lautan takaosan minikannella. Hise selvisi matkasta ilman suurempia pahoinvointeja. Satamassa ei tarvinnut paljon kyytiä odotella, sillä äijät tulivat tarjoamaan niitä ennen kuin pääsi laiturilta kauemmaksi. Kyyti Gabangiin maksaa 50 000 rupiaa eli 3,5 euroa. Hinta on aivan käsittämätön, mutta kun hommaa pyöritetään monopoliasemasta käsin niin eipä siinä jää paljon vaihtoehtoja. Kuskille napsahtaa täydestä autolastillisesta 300 000 rupiaa eli lähes 21 euroa. Se on noin puolet siitä mitä vastaavasta taksimatkasta saisi maksaa Suomessa. Mikolla ja Amandalla oli huone varattuna, mutta meidän oli heti kärkeen etsittävä katto pään päälle. Menimme ensimmäiseksi Lumba-Lumba -sukelluskeskukseen kyselemään, että mikä on heidän tarjontanta. Keskus tarjoaa ainoastaan luksus-bungaloweja suolaiseen 20 euron päivähintaan, joten se vaihtoehto putosi pois saman tien. Yritimme tingata hintaa sillä verukkeella, että vietämme täällä viikon, mutta sekään ei auttanut. Kävimme katselemassa samalla rannalla sijaitsevia bungaloweja, mutta ne vastasivat lähinnä suomalaista varastoa ja huoneessa oli pelkästään sänky. Ei vessaa, ei tuuletinta, ei sähköjä tai mitään muutakaan. Se meni vähän turhan askeettiseksi joten painuimme kyselemään huoneita samasta resortista, jossa Mikko ja Amanda yöpyvät. Kävikin ilmi, että heidän huoneessa ei ollut aivan sitä mitä lupailtiin. He tulivat säätämään asiaa samalla hetkellä kun me saavuimme paikalle. Kävikin niin, että otimme puoliksi mökin kahdella makuuhuoneella. Huoneessa on tuhti sänky, sähköt sekä ilmastointi. Vessassa ei ole suihkua, mutta on siellä sentään iso vesiastia josta mättää kauhalla vettä päällensä. Kun huonesotku oli saatu selvitettyä, painuimme syömään rannalla sijaitsevaan ravintolaan. Täällä meininki on vielä melko alkutekijöissään. Ravintolat ovat varsin alkeellisia ja jokaisen ruokalista on oikeastaan hyvin samanlainen. Meidän kokeileman paikan ruoassa ei kuitenkaan ollut valittamista. Hinnat ovat kalliimmat kuin mantereella ja annosta sai odotella, mutta koko ja maku olivat kohdallaan. Ravintola sijaitsee sukelluskerhon naapurissa. Siinä syödessä huomasimme, kuinka läjä vanhempia paikallisia miehiä kuvasi kameralla kerhon pihalla bikinit päällä kulkenutta länkkärinaista. Täällä paikalliset naiset uivat täysissä pukeissa, joten jos ei halua päästä paikallisten ukkojen kotialbumiin, on naisten parempi jättää bikineissä patsastelu mahdollisimman vähälle. Tämä on taas sitä samaa mistä jo joskus aikaisemmin selitimme, että nämä ukot toimivat täällä vähän samaan tapaan kuin Suomessa juuri teini-iän partailla olevat pojankoltiaiset. Paikoitellen sikailu on kyllä ärsyttävän röyhkeää. Indonesian rantalomaa halajavien kannattaa suunnata Sumatran sijaan vaikkapa Balille. Äpöstelyn jälkeen vaihdoimme simmarit ylle ja painuimme rantaan. Oli melkoinen yllätys kun pari metriä rannasta pohja on täynnä kuollutta korallia. Avojaloin kävely tuotti melkoisia vaikeuksia ja kun olimme vedessä vyötäröä myöten, näimme toisen yllätyksen. Pohjassa hengaili noin puolimetrinen mureena, joka katseli meitä ja haukkoi henkeä. Pienen hetken jälkeen se kuitenkin luikerteli matkoihinsa. Menimme vielä vähän pidemmälle ja taas tuli yllätys: paikkahan kuhisee fisuja! Värikkäät korallit ja kala-apajat alkavat ehkä 30 metrin päästä rannasta. Tietysti korallit ovat hivenen vaurioituneet, mutta jos tällainen meininki alkaa heti rannasta niin mitähän se mahtaa olla syvemmällä. Näimme muun muassa klovni-, trumpetti- sekä säppikaloja. Lisäksi koralleja rouskuttelivat värikkäät papukaijakalat ja hessuilipa siellä muiden mukana myös sinipilkullinen pallokala. Aurinko alkaa vähitellen laskeutua. Vedessä räpiköinti tuppaa hiukomaan, mutta yritämme lisätä ensin edes joitakin majapaikkoja ja nähtävyyksiä. Ehdimme jo korvata eilisen kirjoituksen jollain oikealla sisälllöllä sekä muutamilla valokuvilla, joten käykeepä kahtelemassa.

Paikka: Pulau Weh, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.32

Saimme laitettua muutaman majapaikan kuvineen. Lisää on tulossa kunhan pääsemme taas netin äärelle nörttäämään. Tänään saimme voimaa paikalliselta mummolta, jolta saimme erittäin herkullisia munkkeja. Ostimme neljä käkkänää ja mummo tarjosi meille lisäksi maukkaan banaaniherkun. Täytynee ostella kumpiakin huomenna lisää. Täällä ne maksavat 2000 rupiaa/kappale, joten eurolla saa noin seitsemän munkkia. Kaipa noista voisi vielä tinkia jos ostaisi enemmän kerrallaan. Iltaisen nörttäilyn jälkeen painuimme vain muutaman kymmenen metrin päässä olevaan ravintolaan. Täällä ruoat eivät valmistu kovin vauhdilla varsinkaan, jos paikkaan pamahtaa useampi syöjä kerrallaan. Saimme odotella eväitämme hyvän tovin, mutta odottelu kannatti. Ainakin oma nuudelimättö oli toistamiseen hillittömän kokoinen ja erinomaisesti maustettu. Hisen spagettiannos ei sekään ollut huono, mutta ehkä hivenen liian tulinen. Jos ruokien koko ja maku pysyy tällaisena koko saarirundin ajan niin kylläpä on taas possut maireana. Vaikka turismi ei täällä liiemmin kukoista, ovat kulkukoirat oppineet tunnistamaan vieraat. Koirat ovat tuttavallisempia kuin yhdessäkään aikaisemmassa paikassa. Ne tulevat ihan vierelle, heiluttavat häntää kaiken aikaan ja kyttäävät ruokaa häpeilemättä. Tilanne on koirien kannalta hieman hämmentävä, sillä sekä turistit että paikalliset ruokkivat niitä, mutta samaan aikaan toiset paikalliset heittelevät niitä kivillä ja hätistelevät matkoihinsa. Mistään johdonmukaisuudesta ei voi todellakaan puhua. Tässä vaiheessa otukset voivat olla varsin mukavia, mutta varmasti ennen pitkää tilanne on sama kuin vaikkapa Koh Taolla, Thaimaassa. Jo nyt yksi koirista osoitti selviä röyhkeyden ja aggressiivisuuden merkkejä tappelemalla toisen koiran kanssa ruokapöytämme alla ja nappaamalla kookoksen jämät pöydältä. Loppujen lopuksi koirat joutuvat varmasti kärsimään siitä miten ihmiset toimivat tällä hetkellä edessä on kova koulu. Lopulta tiedossa on varmasti taas yksi projekti, jossa koiria myrkytetään ja sterilisoidaan ongelmien takia. Päivällä kyselimme vapaita bungaloweja ravintolasta, jossa söimme, mutta silloin huoneita ei ollut vapaana eikä kukaan ollut ilmoittanut lähtevänsä huomenna. Palatessamme iltamässäilyiltä ravintolan nainen tervehti meitä ja päätimme kysyä samaa asiaa uudelleen. Menestys oli parempi, sillä joku asiakkaista on lähtemässä huomenna ja me pääsemme muuttamaan heidän hönnäänsä jo ennen sukelluksia. Hintaa bungalowilla on 100 000 rupiaa eli 6,9 euroa. Emme ole nähneet huoneita, mutta sen verran saimme selville, että niissä on oma vessa ja tuuletin. Täällä huoneista saa kyllä maksaa melko tuhtia hintaa. Vietnamissahan vietimme yömme kahden tähden hotellissa, joka maksoi vain reilut kuusi euroa. Yleensä tarjonnan lisääntyessä hinnat putoavat, mutta indonesialaiseen tyyliin tuntuu kuuluvan, että kaikki pitävät korkeaa hintaa vaikka kilpailun ainekset olisivatkin kasassa. Medanissakin kaikki vierekkäin olleet surkeat rotankolot nyhtivät hävytöntä hintaa. Bukit Lawangissa kämppien hinnat olivat alhaiset, mutta toisaalta kaikki nyhtivät yhtä korkeaa hintaa oppaista (jotka olivat pakollisia...) Jos päiväinen snorklaus antoi viitteitä upeista korallimaisemista niin kotimatka taskulampun valossa vihjaisi siitä, että saarella riittää valokuvattavaa. Olemme nähneet skinkkejä, sammakoita, gekkoja sekä hämmentäviä liejuryömiäisen tapaisia kaloja. Mikko sekä Amanda bongasivat myös rantakivillä röllöttelevän iguaanin ja aikaisemmalta reissulta heillä on kuvia lentoliskoista. Sormet syyhyävät kameran ääreen, mutta pakko nukkua yö jotta jaksaa huomenna touhuta.

Paikka: Pulau Weh, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}