Aasia 2008
torstai 10. heinäkuuta 2008


Julkaistu kello 5.09

Eilinen meni lähinnä huoltopäivänä, sillä pesimme pyykkejä sekä metsissä ryönääntyneet kamerareput. Illalla koittikin sitten autuus kun Mikon kiinalainen vaimo Amanda kokkasi meille superherkulliset kiinalaiset illalliset. Oli kyllä ihan mielettömän hyvää! Illan söpöilyannoksesta vastasivat kaksi suokilpikonnan poikasta. Konnuukset ovat niin pieniä, että niiden kilpi on vasta vähän kaksieuroista suurempi. Täällä on myös pieni kissanpoikanen. Alkuillasta onnistuimme säikäyttämään mirrin tiehensä, mutta pienen sovinnonhieromisen jälkeen olimmekin kavereita. Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä pihan laitamilla etsimässä sammakoita, mutta päädyimmekin kuvaamaan naapurin pihapuusta hedelmiä syöviä lepakoita. Näimme myös alkuperäisen kohteemme eli sammakon sekä kekekekekekekekeken:n eli tokee-gekon. Nyt pitikin sitten ottaa univajeet takaisin ja revittelimme unta kaaliin aina 10:30 asti. Täällä kuuluu muslimien jollotukset viisi kertaa päivässä ja ensimmäiset kajahtivat taivaalle joskus aamuyöllä. Hise veti sen verran tuhtia unta, ettei edes herännyt siihen, heh. Suunniteltiin hieman lähipäivien askareita. Tänään ajattelimme käydä tutustumassa Banda Acehin keskustaan ja huomenna sompailla muutaman kilometri päässä sijaitsevassa metsässä. Lauantaina siirrymme sitten Mikon ja Amandan kanssa Pulau Wehille eli Sabangille suklailemaan. Niin ja onneksi olkoon minä kakskytseitsemänvee! Ps. Lepakkoluolan kuvat ja Batak-tanssikuvat

Paikka: Banda Aceh, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 18.25

Päivällä kävimme syömässä lounasta paikallisessa ravintolassa, jossa tarjottiin ainoastaan kahdella tapaa valmistettua kanaa: grillattua ja upporasvapaistettua. Tilasimme yhden kumpaakin ja täytyy sanoa, että molemmat olivat erinomaisia. Upporasvapaistetussa versiossa oli mukana erittäin tulista valkosipulilla maustettua sörsseliä. Meidän mukana oli syömässä myös Mikon ja Amandan indonesialainen kaveri. Syömäilyn jälkeen otimme mopon lainaksi ja lähdimme etsimään Banda Acehin kenties suurinta nähtävyyttä: tsunamin riepoittelemaa generaattorilaivaa. Emme kuitenkaan löytäneet kyseistä paattia, mutta sen sijaan löysimme Indonesian ensimmäisen lentokoneen. Erikoista tässä koneessa on se, että se on ostettu maahan indonesialaisten naisten kultakoruilla. Olimme sopineet, että Amanda lähtisi esittelemään meille joitakin nähtävyyksiä 16:00, joten kurvailimme takaisin heidän kotiinsa. Emme kuitenkaan lähteneet heti vaan jäimme kahville ja odottelemaan Mikkoa töistä saapuvaksi. Lopulta Mikko saapuikin, mutta päätimme, että kävisimme ensin Amandan kanssa kakkuostoksilla - olihan sentään minun syntymäpäivä ja mikä se sellainen syntymäpäivä on jos ei kakkua ole tyrkyllä. Pienen ajelumatkan päästä löytyi konditoria josta saimme melko hessun nasu-ratsastaa-keinukirahvilla-suklaavuorella-kurjen-ja-pinkin-joutsenen-kanssa-havupuiden-katveessa -henkisen kakun. Palasimme se kourassa kämpille, säädimme tovin ja lähdimme etsimään laivaa. Ja voi pojat mikä näky se olikaan. Siinä oikeasti tajusi mikä voima tsunamin takana olikaan. Jättimäinen alus keskellä asutusaluetta ei ole ihan jokapäiväinen näky. Alusta ei koskaan siirretty pois, sillä se olisi tullut yksinkertaisesti liian kalliiksi joten nyt se toimii tämän massiivisen tuhon muistomerkkinä. Lähimpään rantaan on ainakin kolme kilometriä, joten mistään ihan pienestä aallosta ei ollut kysymys. Siinä alusta kuvatessa paikallinen vanhempi mies lipui vierellemme. Tervehdimme häntä ja saman tien selvisi, että seisoimme vain kymmenien metrien päästä miehen entisen kodin luota. Kodin, jonka rauniot näkyivät laivan perän alta. Hän piirsi maahan kohdan, jossa oli nukkumassa kun tsunami iski ja joitain hetkiä myöhemmin järkälemäinen alus laskeutui hänen kotinsa päälle. Mikko kuuli paikallisilta, että alueella olisi myös pari muuta kyljellään makavaa veneen raatoa. Löysimme yhden, mutta se oli lähinnä kirkkoveneen kokoinen paatti emmekä jaksaneet lähteä etsimään toista koska pimeys laskeutui yllemme. Annettiin mopoille kaasua ja menimme ravintolaan, joka tarjoili Länsi-Sumatralaista ruokaa. Ideana on, että paikassa ei ole ruokalistaa vaan se toimii seisovan pöydän tapaan. Tarjolla ei kuitenkaan ollut riittävästi meille sopivia ruokia, joten jatkoimme matkaa. Pysähdyimme toisella Länsi-Sumatralaisella ravintolalla, mutta siellä oli likipitäen sama tilanne. Kaiken lisäksi ravintola oli tyhjänä, joten ruoat eivät vaikuttaneet hirvittävän tuoreilta. Lopulta päädyimme vähän kauempana sijaitsevaan ravintolaan, jonka Mikko ja Amanda olivat aikaisemmin todenneet hyväksi. Ja sitä se olikin, joskin kanat olivat hivenen liian pieniä. Söimme niiden lisäksi paistettua tofua sekä soijapavuista tehtyjä käkkänöitä. Tarjolla oli myös tuhdisti tulista kastiketta sekä kaali-pähkinä-salaattia. Erinomaiset ruoat eikä hinta päätä huimannut. Paluumatkalla tankkasimme mopon ja kävimme ostamassa pahamainesita durian-hedelmää. Se on samaa sarjaa korianterin kanssa: siitä joko tykkää paljon tai sitten se on erittäin kuvottamaa. Meidän nenään kokonainen hedelmä tuoksuu lähinnä hivenen käyneiltä mansikoita. Makea, mutta ei mitenkään erityisen paha haju. Hedelmästä ei syödä kuoria vaan sisuskalut ja avattuna sillä ei sitten olekaan mitään tekemistä mansikan kanssa. Haju ei ole edelleenkään mitenkään etova, mutta maku muistuttaa lähinnä banaanin ja sipulin sekoitusta. Ei mikään kovin raikas yhdistelmä kun itse hedelmänlihakin on tahmaista. Jäi yhteen suupalaan, vaikka ei se nyt niin pahaa ollut mitä aluksi ajattelimme. Tämä on kuitenkin juuri se hedelmä, jonka tuominen juniin ja hotelleihin on kiellettyä ainakin Thaimaassa ja Malesiassa. Durianmaistelun jälkeen oli meidän vuoro tarjoilla Amandalle uusia makuelämyksiä: salmiakkikossua. Kolme kuukautta sitä on roudattu mukana ja nyt oli aika korkata. Vähän joutui irvistelemään mutta hyvinhän tuo näytti loppujen lopuksi uppoavan. Nautiskeltiin siinä myös muita paheita kuten olutta ja rommikolaa. Täällähän alkoholin myyminen on sharia-lain mukaan kielettyä, joten kaupoissa kaljakin on alkoholitonta. Kurittomat kiinalaiset ovat kuitenkin keksineet keinon kiertää tämän lain ja kaljaa saakin tilattua heiltä asianpesuainepakkauksiin pakattuina. Sharia on täällä kuitenkin totista totta ja poliisit oikeasti valvovat sitä. Käsikädessä käveleminenkin on siis rikos, joten se on parempi jättää kodin seinien sisäpuolelle. Nyt kello lyö sen verran paljon, että on pakko lähteä nukkumaan. Tältä päivältä on kuvia, mutta emme jaksa niitä nyt laitella joten huomenna sitten paremmalla menestyksellä. Öitä.

Paikka: Banda Aceh, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}