Aasia 2008
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 4.15

Rinkat olisi taas pakattuna. Juna lähtee joskus viiden jälkeen, joten tässä olisi nyt muutama tunti aikaa patsastella. Huone meidän on luovutettava puoleen päivään mennessä, joten jätetään varmaan kamat aulaan ja painutaan itse jonnekin. Iki-ihanat roskapostittajat ovat löytäneet tämänkin päiväkirjan. Kommentteina oli puskettu jos jonkinlaista mainosta valiumista, viagrasta ja muusta kurasta. Tästä johtuen kommentin kirjoittaminen vaatii sen, että tunnet Suomen pääkaupungin. Vinkki: se on Helsinki. Muistapa siis laittaa vastaus sille varattuun kenttään jos meinaat kommenttia rustailla.

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.15

Maksettiin huone ja jätettiin kamat hotellin aulaan odottelemaan. Syötiin herkkuateriat ja juotiin jääkahvit viereisessä kahvilassa. Tarkoitus oli käydä kävellen Nguyen Nga Centerissä, mutta tarjoilijalta kysyttäessä selvisi että sijanti on muuttunut. Entisessä paikassa järjestetään tätä nykyä vain vammaisten koulutusta. Matkaa keskukseen, jossa myymälä sijaitsee, onkin tätä nykyä noin neljä kilometriä. Ei siinä auttanut kun tilata taksi kahvilan kautta. NNC on viidentoista vuoden ajan toiminut vammaiskeskus, jonka tavoitteena on tarjota koulutusta ja järjestää aktiviteetteja eri tavoin vammautuneille lapsille ja nuorille. Nykyisellään paikkaa asuttavat kuurot, sokeat, downin syndroomaa sairastavat sekä fyysisesti vammautuneet. Vaikka paikka ei saakaan valtion tukea, se on kehittynyt vuosien varrella hurjasti. Rahoituksensa se saa lahjoituksina ja myymällä keskuksen asukkien valmistamia taide- ja käsityötuotteita. Portit olivat suljettuina, mutta pienen koputtelun jälkeen pääsimme myymälään sisälle. Myymälässä oli koristeltuja laukkuja, koruja eri materiaaleista, kortteja ja tekstiilejä. Värikkäät kuvioinnit ovat etnisen vähemmistöryhmän, banan, tyyliä. Ilmeisesti vierailu keskuksessa on mahdollista, mutta meidän käydessä paikalla ei ollut muita kuin pari tyttöä myymälän puolella. Lisäksi keskuksessa toimii kaksi tanssiryhmää, mutta emme tiedä miten heidän esityksiään pääsisi katsomaan. Saimme keskuksen avulla taksin takaisin hotellille. Majoitusmuistioon on lisätty kaksi hotellia, joissa majailimme Huessa ollessamme. Nyt olisi vielä reilusti aikaa lorvailla ja sitten olisi kaarrettava Dieu Trin, lausutaan muuten Jieu Tri, asemalle.

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.34

Odoteltiin niin kauan, että tuli kiire, hehe. Tie oli täynnä kaikenlaista kulkijaa ja kun maan liikennekulttuurin tietää niin ei vaadita montaa, että syntyy ruuhka. Kaiken lisäksi junan saapumisaika oli merkitty aseman valotauluun 20 minuuttia aikaisemmaksi mitä se oli muissa tauluissa. Niinpä juoksimme suoraan taksista junaan. Juoksu taisi kylläkin olla turha, sillä juna näyttäisi lähtevän ajallaan. Pakko vielä kertoa tästä välinpitämättömyydestä. Junan vaunussa jatkuu nimittäin sama meininki kuin jossakin ravintoloissa: kaikki paska ruoan tähteistä röökiaskeihin heitetään vaunun lattialle. Hyvä asia tietysti siivoajien kannalta, mutta ihmetyttää silti kun Vietnam on kuitenkin yksi Kaakkois-Aasian kehittyneimmistä valtioista. Junassa kuitenkin ollaan ja matka Nha Trangiin voi alkaa. Ilmastointi pelaa hyvin ja penkitkin ovat tilavia.

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.59

Junamatka meni tosi nopeasti ja mukavasti. Aikataulussakin pysyttiin, mikä on aika yllättävää. Tarjolla olisi ollut juomaa, ruokaa ja pientä purtavaa, mutta olimme niin kylläisiä ettemme ostaneet mitään. Asemalla odotti tuttu hässäkkä. Mopojen kyytiin emme lähteneet, mutta joku vähemmän sähläävä taksiukko nappasi meidät autoonsa. Päästiin Kim Uyen -hotellille, mutta respassa ei ollut oikein ketään englantia osaavaa. Siinä sitten muut soittelivat tytölle, joka saapui paikalle jonkin ajan kuluttua. Hän oli luullut, ettemme tulekaan tänään koska emme olleet paikalla heti kahdeksalta. Heitimme nimittäin varausta tehdessä saapumisajan kahdeksaksi, vaikka juna oli perillä vasta klo 21.15. Huone oli kuitenkin vielä vapaana ja pääsimme majoittautumaan pienen säädön jälkeen. Lähdimme etsimään sapuskaa, mutta miltei kaikki ravintolat olivat sulkemassa oviaan. Yksi ravintola olisi ollut auki, mutta siellä oli tarjolla vain mereneläviä ja puolikkaita tai kokonaisia kanoja. Se olisi ollut vähän liian kookas iltapala, joten jouduttiin lähtemään pois ja jatkamaan talsimista. Viimein löydettiin patonkikoju, jossa mummo hääräsi tohkeissaan eväiden äärellä. Saatiinkin muhevat patongit mukaan ja tultiin kitskan kautta takaisin majapaikkaan.

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}