Aasia 2008
tiistai 3. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 5.51

Olipa aamu, kun ei meinattu päästä millään liikenteeseen. Vedettiin alakerrassa tuhdit aamupalat. Täällä ei jaksa oikein etsiä ruokapaikkoja, sillä olemme niin syrjässä ja välimatkat ovat pitkiä. Vaan eiköhän tuota malta pari päivää syödä samassa paikassa. Meillä oli navigaattorissa tallessa reitti, jonka mopotaksit ajoivat Dieu Tristä. Seurattiin sitä ja yritettiin löytää Dieu Trin juna-asema. Pienen harhailun jälkeen löysimme raiteet ja niitä seuraten löytyi asema. Se taitaa olla vietnamiksi ga. Kana on myös ga, mutta a:n päällä on hipsu. Melkein sama, he. Saimme ostettua liput huomiseksi. Juna lähtee vasta illalla, joten meidän on norkoiltava päivä jossain. Noin neljän tunnin matka maksoi 100 000 dongia eli neljä euroa. Junat on ilmeisesti melko täynnä koululaisten lomien takia. Vähän eri meininki täällä kuin busseissa. Ukko tuli jo äsken hätistelemään kyytiin. Busseissa voi ajaa ohi jos ei itse pidä huolta pysähdyksistä. Jotta muiden ei tarvitse etsiä asemaa, niin sijainti löytyy tämän kirjoituksen kartasta.

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.13

Pyörähdettiin majapaikassa hakemassa biitsivehkeet ja selvittämässä hyvien rantojen sijaintia. Lähin ranta on sen verran sontanen ettei siinä viitsi uida. LP antoi vinkin syrjäisemmästä rantsusta ja selvisi, että kyseinen paikka on juuri se minne eilen etsittiin tietä! Matka tyssäsi eilen sairaalan portteihin. Nyt kuitenkin luettiin, että rantaan pääsee porttien kautta maksamalla 2000 dongia moposta ja 3000 dongia kärsästä. Täällä hoidetaan lepra-potilaita ja kuntoutuneet elelevät lähikylässä. Ei ehkä äkkiseltään kuulosta houkuttelevalta, mutta sairaalan piha-alueen läpi kulkeva tie johtaa upealle ja siistille unelmabiitsille. Vesi on kirkasta ja ranta-alue roskatonta. Meidän lisäksi täällä on muutamia kersoja ja pariskuntia. Kyllä kelpaa!

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.33

Lapset tekivät tuttavuutta kantamalla viereemme pallokalan lisäksi simpukoita. Auringonotto jäi sikseen kun he viittoivat meitä uimaan. Peuhasimme pentujen kanssa meressä ja hyppyytin 11-vuotiasta Dei-tyttöstä reppuselässä. Samanikäinen poika Khon ja vuotta vanhempi Tin keskittyivät tekemään voltteja ja muita temppuja aallokossa. Aikamoisia vesseleitä nuo kakarat :) Pari tuntia ennen auringonlaskua mopoiltiin takaisin majapaikkaan. Pienen virkistäymisen jälkeen pohdiskeltiin ruokapaikkaa ja muistettiin alakerran kahvilan infokansiossa ollut Que Huong -rafla. Illan hämärissä hypättiin taas mopedin selkään ja pienen ohiajon jälkeen päästiin taas määränpäähän. Meinattiin hullutella ja tilata puokkiin kokonainen kana 147 000 dongilla eli 5,9 eurolla, mutta niin suuret jötkäleet olivat loppuneet. Monesti ollaan mietitty sitä, miten paikalliset saavat hullut kasat safkaa pöytään. Kerrankin onnistuttiin tilaamaan samat annokset, mitä naapuripöydän suurella porukalla oli. Listan kana-riisi-mättö olikin erinomaisen maukas rinta- ja koipipala valkosipuliriisipedilä. Mukana oli myös joku tunnistamaton sisäelin, jota kumpikaan ei tohtinut maistaa. Arveltiin sen olevan maksa, joka ei kuulu suuriin lempiherkkuihin. Siinä syödessä ihmeteltiin aika-ajoin kuuluvaa kovaa poksahdusta. Ilmoille ei suinkaan lentäneet korkit shampanjapulloista. Sen sijaan yksittäin pakatut puuvillaiset käsipyyhkeet avattiin puristamalla raivokkaasti pussia, jolloin ilmoille raikui korvia riipivä läsähdysääni. Mielenkiintoisia syömätapoja osa 2. Ravintolaa voi suositella todella lämpimästi ja tämä kirjoitus onkin spotattu sinne. Käytiin vielä samalla kadulla sijaitsevassa pikkuputiikissa. Iskipä taas tuskanhiki kun huomasi olevansa semmoinen sotanorsu, jolle ei mitkään joustamattomat paidat mahdu rintamuksesta päälle. Jäipä lukuisat ihanat paitapuserot taas rekkiin killumaan. Pongasin yhden trikoisen tähtipaidan, jonka arvelin olevan taas liian pieni. Myyjä usutti minua sovittamaan. Kaupassa oli lauma tyttöjä, joiden taktiikkana oli pareittain vaihtaa rytkyjä. Myyjän komennuksen ansioista en joutunut kiertoon mukaan vaan sain sovittaa paitani ihan keskenäni yhtä verhon taakse pyrkijää lukuun ottamatta. Paita oli kutakuinkin sopiva joten ostin sen lohdutukseksi. Hotellilla varattiin Kim Uyen -niminen majapaikka Nha Trangista jottei jouduta taas harhailemaan pimeässä rinkkojen kanssa. Nytpähän on ainakin pariksi yöksi katto pään päällä. Liitteenä on kuvia eilisen ja tämän päivän kruisailuista.

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}