Aasia 2008
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 4.04

Eilen illalla kävimme varmistelemassa Jerantutiin menevän bussin lähtöaikaa. Infopisteen jannu sanoi bussin lähtevän 9:30 kun taas Lonely Planet kertoi sen lähtevän 10:00. Toiseen suuntaan LP:n ajat ainakin pitivät paikkaansa, joten eipä siinä tiennyt, että kumpaako pitäisi uskoa. Ihmettelimme, että miksi infopisteen pihalla on niin hirveä kasa ihmisiä, sillä yleensä siinä notkuu korkeintaan pari työntekijää. Lähdimme kävelemään rappusia alaspäin ja siinä selvisi myös kokoontumisen syy. Joku oli ilmeisesti unohtanut laittaa käsijarrun päälle autosta lähtiessään. Siitä seurasi se, että minibussi oli valunut parkkipaikan kielekkeeltä alas. Auto seistä jökötti nokkansa varassa ja kaikki pyörivät kädet kyynärpäitä myöten taskuissa, että mitäs nyt tehtäisiin. Ei näin. Tarkoituksena oli käydä testaamassa aamulla löydetyn ravintolan laajaa ruokalistaa, mutta kun rannalla kellui intialaista sekä kasvisruokaa tarjoava ravintola niin suuntasimme sinne. Harmi vaan, että paikasta ei saanut sen enempää intialaista kuin kasvisruokaakaan vaan ne oli vedetty ruokalistasta yli. Currykanaa sentään löytyi ja Hise tilasi itselleen kananuudelit. Meille ei ole vielä tähän päivään mennessä selvinnyt näiden silppukanojen syöntitekniikka. Monissa nuudeliruoissa saa loistavia kanapaloja, joita voi vaan heitellä naamaansa miettimättä asiaa sen enempää. Ne ovat helppoja syö-mitä-näet -aterioita. Curry sen sijaan oli hyvä esimerkki syö-mitä-pystyt -ateriasta. Kastikkeessa ei ollut suikaleita vaan epämääräisiä könttejä luineen. Ne näyttävät vähän siltä, kuin kana olisi pistetty pölkylle ja vedetty lihaveitsellä kymmeneen osaan, jotka on sitten paistettu sellaisenaan. Tuntuu, että 95 % paloista on luuta tai jotain muuta täysin syömäkelvotonta ja suurin osa siitä lopusta on nahkaa. Lihaa on erittäin vähän ja kun olet saanut aterian syötyä niin tuntuu, että kanaa on jäljellä yhtä paljon kuin ennen ruokailua. Suomessa on kyllä tullut vedelty chicken wingsejä, mutta niissä sentään on edes jotain syömistä. Olipa kana miten vaikeasti syötävää tahansa, kastike oli mitä mainiointa. Harmitti, kun se olisi voinut olla niin paljon parempaa kunnon kanalla. Hisen nuudeliannos oli myös erittäin maukas ja kerrankin siinä oli reilusti vihanneksia. Koska yökävelyyn oli vielä reilusti aikaa, päätimme käydä katsastamassa joenrantaa. Jos pilvet eivät olisi peittäneet taivasta, auringonlasku olisi saattanut olla komea. Ruma se ei ollut nytkään. Paikalliset äijät virittelivät nuotioita joen hiekkaiselle rannalle, mutta kun hiki virtasi kuumuudesta ja kosteudesta, niin nuotio ei ollut ihan se meidän juttu. Painuimme odottelemaan kävelylle lähtöä rannan viimeiseen ravintolaan, joka toimii samalla matkanjärjestäjän toimistona. Tilasimme odotellessamme sitruuna-jääteet sekä letut banaanilla ja suklaalla. Eipä ollut paskenttia. Puoli tuntia ennen lähtöä ohjelmaan kuului 25 minuuttisen Taman Negarasta kertovan dokumentin katseleminen. Se jäi meidän osalta lähinnä kuvan katseluksi - kiitos keskellä ravintolaa istuvan ja kovaan ääneen keskustelevan brittiseurueen. Yksi toimiston ukkeleista viittoi porukalle, että olisivat hiljempaa ja näytti samalla ravintolan taakse, että laittaisivat ääntä kovemmalle. Tästä ei kuitenkaan seurannut oikeastaan muuta kuin se, että äijäseurue keskusteli entistä äänekkäämmin. Heitä ei näyttänyt mietityttävän lainkaan se, että lähes koko muu ravintola istui hiljaa ja katsoi televisiossa pyörivää dokumenttia. Dokumentin jälkeen jouduimme odottamaan vielä tovin, sillä yhdeksän hengen ryhmästä kaksi oli myöhässä. Lopulta he saapuivat, hyppäsimme veneeseen ja hurautimme joen yli puiston keskukseen. Yökävely suuntautui sille samalle perusreitille, mistä suurin osa reiteistä alkaa. Heti alkumatkasta näimme joitakin sauvasirkkoja. Varsin pian sai huomata myös sen, että emme todellakaan olleet paikan ainut yöryhmä vaan polulla kulki lukuisia muitakin ryhmiä. Vaikka tiesimme, että kävelyllä näkisi lähinnä hyönteisiä niin viimeistään siinä vaiheessa karisi toiveet minkään suuremman näkemisestä. Jonkun matkaa käveltyämme opas löysi pienen vihreän puukäärmeen. Se odotteli saalistaan lehtien päällä, joten emme nähneet siitä käytännössä muuta kuin ruumiin keskiosan. Vastaan tuli myös joitakin hämähäkkejä ja lisää sauvasirkkoja. Koska Hise kantoi makro-objektiivia, olin toiminut lähinnä valon pitelijänä, mutta nyt päätin aloittaa oman kuvasaaliin keräämisen. Nappasin sirkasta yhden kuvan ja huomasin, että tarkennus ei sattunut kohdalleen. Nappasin heti perään toiseen vain huomatakseni, että salamasta loppui akku. Kannan aina varapattereita mukana, mutta nyt ne olivat tietenkin jääneet kämpille. Siinä vaiheessa iski sellainen turhautuminen, että toimin koko loppureissun valomiehenä. Jonkun matkaa kuljettuamme opas käski pistää valot pois. Silmän totuttua pimeyteen näimme, kuinka maassa hohti pieni länttejä fosforin tavoin. Kun laitoimme valot päälle, emme nähneet mitään muuta kuin maahan pudonneita lehtiä. Opas käski taas laittaa valot pois ja kuljetti nenämme edessä vihreää mönttiä. Kun laitoimme valot pälle niin paljastui, että se todellakin oli lehti. Lehtien päälle on kasvanut sienirihmastoa, joka hohtaa pimeässä vihreänä. Vähän myöhemmin näimme myös tulikärpäsen, joka vilkutteli persaustaan. Kenties koko kierroksen erikoisen löytö oli katuneen puun rungolla hengaillut örkki, joka oli jonkinlaisen lehteä muistuttavan panssarin alla. Se jökötti vaan paikallaan, mutta kun pieni muurahainen kävi kiusaamassa sitä niin örvelö suojautui panssarin alle ja aloitti vimmatun ravistelun. Kusiainen taisi kuitenkin vaan ohikulkumatkallaan kävellä panssariörkin yli, joten kummajainen sai jatkaa hengailuaan rauhassa. Olin jo valmiiksi pahalla mielellä salaman loppumisesta, mutta todellinen vitutuskäyrä alkoi nousta ryhmän muiden jäsenten takia. Juuri tämän takia kuljemme mieluummin kahdestaan tai maksamme vaikka vähän enemmän, että saamme henkilökohtaisen oppaan. Jos ryhmässä on yhdeksän ihmistä ja polut kapeita niin jokainen ei voi tietenkään nähdä otuksia puolen metrin päästä yhtä aikaa. Jos jokainen olisi tyytynyt katselemaan löydöksiä aluksi vähän kauempaa niin jokaisella olisi ollut mahdollisuus nähdä eläimet ja kuulla mitä opas sanoi. Tämä ei vaan tuntunut menevän joidenkin kaaliin, vaan samat tyypit tunkivat aina kärsänsä puolen metrin päähän, ihmettelevitä kovaan ääneen miten hienoja ne ovat eikä kukaan muu nähnyt tietysti mitään. Eivätkä kaikki otukset tietenkään ikuisuuksia odota kirkkaiden valojen alla, joten missasimme muun muassa komean myrkyllisen tuhatjalkaisen, oppaan esityksen suurten termiittien puruvoimasta sekä jättimäisten krikettien parittelujuoksut. Kaiken lisäksi nämä tyypit jatkoivat matkaansa eteenpäin juuri siten, että "okei, ME näimme nämä, jatketaan matkaa". Kuljimme sitten koko kierroksen jonon perällä koska halusimme oikeasti saada jotain kuvia. Matka jatkui läheiselle tähystystornille, josta ei ole päivisin mitään nähtävää, mutta öisin sieltä voi seurata pienten peurojen ruokailua. Tilanne oli kuitenkin taas sama kuin aikaisemminkin: penkkitilaa oli yksinkertaisesti liian vähän koko ryhmälle, joten minä jäin suosiolla kurkkimaan muiden olan takaa peurojen touhuja. Onneksi edes Hise näki peurat kunnolla. Kenenkään meidän valot eivät riittäneet peurojen kunnolliseen näkemiseen, mutta onneksi oppaalla oli mukanaan riittävän ärhäkkä lamppu. Tornilta lähtiessä näimme vielä suuren gekkon, jonka opas sanoi olevan giant forrest gecko. Kierros päättyikin sitten siihen ja loppumatkan kävelimme resortin hönnien välissä. Matkaa ei todellakaan tullut paljoa, sillä emme pässeet edes lasikuitulevyistä oikealle polulle asti. Hisekin vasta innostui yöllisistä tiirailuista. Oma mieleni sen sijaan oli jo niin myrkyttynyt, että halusin vaan hönnälle pakkaamaan rinkkoja. Hönnällä keräsimme tavarat kasaan ja murjoimme ne rinkkaan. Lepakkoluolassa likaantunut valkoinen paita oli roskapönttötavaraa, joten pyyhimme sillä pahimmat hiekat hönnän lattialta. Muutapa siinä ei sitten tohtinutkaan askarrella, ettei mennyt koko yö valvomiseksi. Aamulla starttasimme 7:45. Kävimme syömässä aamupalaa majapaikan pihakeittiössä. Kerrankin kokilla oli kanaa tarjolla, mutta jostain syystä mausteet eivät sattuneet nyt ihan kohdalleen. Kun bussin lähtöaika ei ollut täysin selvillä, päätimme mennä katokselle aikaisemman ajan mukaan. Matkalla näimme lauman apinoita, jotka hyppivät ja huutelivat puussa. Harmi, että kaikki kuvausvälineet olivat repuissa, sillä nyt kädekkäistä olisi ollut mahdollista saada kuvia. Ehkäpä Indonesiassa sitten... Näimme jo kauempaa, että bussi oli odottelemassa katoksen edessä. Heitimme rojut autoon ja kysyimme kuskilta, että moneltako auto lähtee. Virallinen lähtöaika oli 10:00 eli Lonely Planetin mainitsema aika on edelleen ajantasalla. Tällä kertaa kyydissä oli myös muita länkkäreitä ja joitakin paikallisia. Pitkin matkaa kyytiin pomppi uusia ihmisiä ja muutama kilometri ennen Jerantutia auto olikin niin täynnä, että viimeisimmät seisoivat käytävällä. Perillä lähdimme lampsimaan paikkaan, jonne bussi jätti meidät Kuala Lumpurista tullessa. Emme ehtineet kävellä kuin 10 metriä kun joku paikallinen mies kysyi, että mihin olemme matkalla. Kerroimme kohteemme ja äijä viittoi lapasella takavasemmalle. Sieltä löytyikin pieni lippuluukku, jossa oli S.E. Ekspres -bussifirman aikataulut tussilla kirjoitettuna. Yritimme saada itseämme 14:45 lähtevään bussiin, mutta se oli jo täynnä. Ei auttanut kuin työntää itsensä 16:00 bussiin. Onneksi siinä oli tilaa, sillä se on tämän firman viimeinen Kuala Lumpuriin lähtevä bussi. Jollain privakyydillä olisi tietysti saattanut päästä tiukan paikan tullen tai jos ei muuten, niin taksilla. Nyt ollaan istumassa ja nörttäämässä KFC:ssä, koska täällä toimii langaton verkko. Notkutaan varmaan täällä siihen neljään asti. Emme ole ehtineet siirtää kuvia muistikorteilta koneelle, joten lisäämme tähän kirjoitukseen liittyvät kuvat myöhemmin.

Paikka: Jerantut, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.19

Loisittiin yli kolmeen pikaruokalassa ja sitten tultiin odottelemaan bussia. Mietittiin miksi bussilipussa lukee PK eikä KL. Lipunmyyntikopista selvisi, että se on lyhenne pääteasemasta, Pekelilingistä. D'oh. Meillä ja kahdella muulla on samat paikkanumerot. Istuttiin seuraaville penkeille jonkun ukon paikalle. Ukko siirrettiin etuosaan. Mielenkiinnolla odotetaan mihin tämä ketjureaktio johtaa. Nytpä sitten siirrytään metsän siimeksestä taas miljoonakaupungin vilskeeseen.

Paikka: Jerantut, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 9.25

Jerantutin ja Kuala Lumpurin välillä liikennöivä bussi pysähtyy matkalla Temerlohissa, joka on tämän välin suurin kaupunki. Olemme siellä juuri nyt ja kun ikkunasta katsoo ulos niin harmittaa, ettei meillä ole aikaa pysähtyä täällä. Kaupunki vaikuttaa todella viihtyisältä ja juuri sellaiselta, jossa voisi viihtyä vähän pidempäänkin. Kadut ovat täynnä elämää, palveluja, kojuja ja kauppoja, mutta missään ei näy kiirettä ja hulinaa niin kuin Kuala Lumpurissa. Jos suuntaat Malesiaan niin käypä pistäytymässä täällä.

Paikka: Jerantut, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.14

Bussi toi meidät turvallisesti Kuala Lumpuriin. Aurinko oli juuri laskenut horisontin taakse, mutta taivas hohti vielä valoa eikä meidän tarvinnut kävellä juna-asemalle pimeässä. Parilla junalla pääsimme Pasar Seni -nimiselle asemalle, joka on aivan Chinatownin vieressä. Tiesimme majapaikan sijainnin, koska olimme nähneet sen edellisellä Kuala Lumpur -kierrokselle. Nyt ei siis tarvittu takseja vaan kävelimme perille omin jaloin. Vastaanottovirkailija löysi varauksemme saman tien. Hän olisi avustanut meitä varmasti vaikka missä järjestelyissä, mutta koska lähdemme heti huomenna, emme tarvinneet sen kummempia apuja. Mukavana yllätyksenä täällä sai viidellä ringgitillä langattoman nettiyhteyden vuorokaudeksi, joten siitä johtuen aamuiseen kirjoitukseen on lisätty kuvat. Huone on pieni, mutta hintaansa nähden oikein mainio luukku. Vessat ovat jaettuja ja kerrosta kohden on kaksi vessaa sekä yksi suihku. Ruuhkaa tuskin tulee, sillä huoneita on kerrosta kohti kuitenkin varsin vähän. Ajattelimme nyt säästää, sillä vietämme täällä vain yhden yön ja se on aika yksi ja sama missä läävässä sitä sen yön viettää. Paikka kuitenkin oli positiivinen yllätys ja oli tuossa jo aikaisemmin puhetta, että täällä olisi ihan hyvin voinut viettää edellisetkin yöt. Siinä 16 euron hönnässä ei kuitenkaan ollut muuta erikoista kuin oma suihku ja TV. Nykyinen maksaa alle kympin. Heitimme rinkat huoneeseen ja lähdimme saman tien takaisin juna-asemalle. Kuala Lumpurissa sijaitsevat maailman toiseksi korkeimmat rakennukset, jotka ovat samalla maailman korkeimmat kaksoisrakennukset. Olimme päättäneet nähdä nämä rakennukset ja Chinatownista sinne pääsee suoraan metrolla. Ja pirun korkeitahan ne olivat. Komeasti valaistut rakennukset ovat kyllä pakkonähtävyys jos Kuala Lumpurissa käy. Rakennukset yhdistää toisiinsa puolessa välissä sijaitseva silta, jonne myös vierailijoilla on mahdollisuus päästä. Tämä vaatii kuitenkin sen, että torneille menee heti kahdeksan aikaan aamulla jonottamaan lippuja. Päivää kohden lippuja on tarjolla vain 1500 kappaletta. Siinä torneja pälyillessä huomasimme vitsikkään valomainoksen. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Joillekin juttu aukeaa, toisille ei. Lähtiessä otimme vielä kuvan taulusta, jossa on pitkä lista asioista joita ei saa metroasemalla tehdä. Nyt olemme taas kämpille, kamat on kasassa ja pitäisi alkaa nukkua. Aamulla olisi aikainen herätys, sillä lento lähtee 8:20 ja lentoasemalle on täältä matkaa lähes 100 kilometriä. Tänne tullessa emme onnistuneet saamaan itseämme kaupungin ja lentoaseman välillä liikennöivään pikajunaan, ehkä huomenna on parempi onni matkassa.

Paikka: Kuala Lumpur, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 21.41

Okei, ehkä innostuimme majapaikasta hieman liian aikaisin. Tässä on nimittäin kaksi ikävää puutetta: liinvaatteet ja äänieristys. Ensimmäisen takia mukana olisi kuljetettava omia tai nukuttava päällysvaatteet päällä niin kuin me teimme, sillä huoneessa on oikeasti kylmä. Pahempi ongelma on äänierityksen puute, sillä huoneen erottaa käytävästä ainoastaan ikkuna, jonka edessä on muovista tehty ritilä. Äänet kantautuvat käytännössä suoraan läpi paitsi käytävästä niin myös muista huoneista. Käytävässä on rampannut porukkaa koko yön, joten unta ei ole tullut juuri lainkaan. Vaan meneepä se yksi yö vähän vajaanakin. Traveller's Inniä ei voi kyllä suositella herkkäunisille. Jatkuva mökä johtunee varmaan taas siitä, että suurin osa viettää täällä vain yhden yön. Jokainen painuu milloin milläkin kyydillä ja on tyytyväinen kun on saanut itse nukuttua. Sitten voikin aloittaa sen edes takaisin hiihtelyn ja käytävässä pulinan. Nyt pitäisi iskeä irtosilppu rinkkaan, heittää kamat kantoon ja painua asemalle. Pasar Senin asema aukeaa kuudelta. Siitä menemme metrolla KL Sentral -asemalle, josta lentokenttäjunan pitäisi lähteä.

Paikka: Kuala Lumpur, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 22.36

Kovin on aution näköistä kun kadut ovat tyhjentyneet myyntikojuista yön ajaksi. Yksi kokki sentään veteli lepiä ruokakojunsa kokkailutasolla. Eipähän ole pitkä matka töihin. Päästiin lentokentälle vievään junaan. Tämä on tosi hieno ja kallis (RM35) viritys. Taustalla tiluttaa uuden, modernin maailman syntikkamusiikki. Matka kestää alle puoli tuntia kun bussilla menee reilu tunti. Kirjoitus on spotattu lähtöasemalla, KL Sentraliin.

Paikka: Kuala Lumpur, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 23.37

Haha! Kohta myöhästytään koneesta =D Se saatanan juna ajaa 20km vikaan ja ihan väärään paikkaan. Nyt sykkii! Sykkiipäs!

Paikka: Kuala Lumpur, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}