Aasia 2008
perjantai 27. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 12.32

Koska tänään ei ollut sen suurempaa ohjelmaa tiedossa ja eilinen otti voimille niin reviteltiin unta kaaliin aina yhteentoista asti. Kahdentoista aikoihin pakkasimme kamerareput ja painuttiin rantaravintolaan syömään. Aamupalaksi riipaisimme paistetut nuudelit ja letut jäätelöllä sekä banaanilla. Hisen kananuudeli oli varsin asiallista, mutta minun nautaversio ei kyllä makuhermoja kutkutelut. Lihapalat olivat sitkeitä eikä mausteitakaan ollut tarpeeksi. Vaan letut maistuivat, he. Keskuksen kohdalla kaksi jokea yhdistyy yhdeksi muodostaen T-risteyksen (kuva 1). Näimme eilen, kuinka joku porukka ajeli joen toisessa haarassa sijaitseville rappusille ja me päätimme tehdä samoin. Tarkoituksena oli tehdä pieni kävelylenkki rasittamatta itseään sen enempää. Heti alkumatkasta puskissa vipelti kaikenlaista pientä elämää (kuvat 1 ja 2). Minä seurasin puissa pomppivia oravia kun Hise alkoi hihkua: "Lisko! Lisko!" Häntä mukaan luettuna reilun metrin pituinen varaani (kuva 3) hiihti polun poikki. Huomasimme pötkylän hieman liian myöhään, sillä otus otti spurtin äkättyään meidät. Se ei kuitenkaan pitkälle sipottanut vaan jäi lipomaan pitkää kieltään puskien suojiin. Seurasimme jötkylän haahuilua tovin ja jatkoimme matkaa kun lisko katosi puskien taakse. Sateen aikaan kaikki perhoset olivat piilossa, mutta nyt niitä näkyi. Alkumatka oli avoimempaa maastoa, jossa polun reunat muistuttivat niittyä ja niissä kasvoi kukkia. Ne taas houkuttelivat paikalle monenlaisia pieniä perhosia (kuva 4) ja lepatteli siinä jokunen suurempikin. Syvemmällä metsässä perhosia ei sitten enää näkynytkään. Sademetsässä kaikki on suurta. Puut (kuva 5) ovat kymmenien metrien pituisia eivätkä siemenkodatkaan (kuva 6) ole sieltä pienimmästä päästä. Eilen näimme myös nyrkin kokoisia ja todella painavia siemeniä. Sellainen kuin kalahtaa otsaluuhun niin kylläpä vaan itku pääsee. Kevyt päivälenkki kääntyi yllättäen raskaamaksi kun tasainen polku muuttui jyrkäksi mäeksi (kuva 7). Juurakot risteilivät pitkin polkuja ja muodostivat luonnon omat rappuset. Könysimme rinnettä jonkun matkaa, mutta kun tasaista ei vaan näkynyt ja jalat huusivat leipää niin luovutimme ja käännyimme takaisin. Paluumatkalla polun reunoilta löytyi taas uusia örkkejä joita ei menomatkalla äkännyt. Hise bongasi lehden alta hämähäkin (kuva 8) ja vähän myöhemmin jättimäinen sirkka (kuva 9) hengaili lehtien seassa. Arviolta viisisenttinen pitkäkoipi ei vähästä säikähtänyt vaikka zoomailimme sitä milloin läheltä, milloin kaukaa. Kun laajemmat kuvat oli lopulta otimme ja halusimme sen erikoislähikuvan rumiluksen pärstästä (kuva 10), niin siinä vaiheessa sirkka alkoi asetella kinttujaan siihen malliin, että kohta lähdetään. Päätimme jättää ötökän omiin oloihinsa ja jatkaa taas matkaa. Vähän myöhemmin vastaan tuli sirkan serkkupoika (kuva 11), joka veteli antaumuksella vihreää kasvinvartta poskeensa. Taisi tulla maha täyteen, sillä koipeliini laahusti lehden alle viettämään ruokaperräisiä. Kun pakkasimme rannalla kameroita laukkuun, Hise huomasi, että housun lahkeissa oli verilänttejä. Lahjetta nostamalla paljastui, että ilmeisesti iilimato tai muu ryökäli oli päässyt iskemään. Kintussa on pieni reikä, josta valui verta ja joka ei suostunut hyytymään. Ainakin iilimadot taitavat tunkea puremaansa rööriin hyytymisenestoainetta, jotta veri pääsisi virtaamaan vuolaasti. Onneksi kannamme aina mukanamme ensiapupakkausta ja saimme laastaroitua vekin umpeen. Siinä hyönteisten heinänsyöntiä katsellessa alkoi nälkä vaivata, joten eikun samoilla lämpimillä ravintolaan. Oikeasta ruoasta ei vaan ollut tietoakaan, sillä tilasimme banaanimehun, banana splitin (kuva 12) sekä kahvishaket. Viimeinen meinasi olla vähän liikaa, mutta muuten maistui makoisalle! Hönnällä oli pakko ottaa pientä päivätirsaa, sillä mäen könyäminen kävi perslihoihin. Illalla oli tarkoitus lähteä oppaan johtamalle yökävelylle. Varattiin kierros Jerantutista ja luulimme, että kierroksen järjestäjänä olisi puiston keskus. Käytiin kyselemässä infokopilta, että mihin meidän kuuluisi mennä. Siellä norkoilleet jannut opastivat meidät rannan viimeiseen ravintolaan. Siellä selvisi, että retki ei tulekaan puiston kautta vaan täällä on joitakin pienempiä matkanjärjestäjiä, jotka tarjoavat erilaisia retkiä. Ilmoitettiin itsemme mukaan ja jäimme syömään illallista tyhjään ravintolaan. Kello oli 19:20 ja ajattelimme, että ehtisimme ihan hyvin syödä ja käydä vaihtamassa kengät ennen lähtöä. Aikaa kului ja ravintola alkoi täyttyä, mutta ruokaa ei näkynyt missään. Siinä vaiheessa aloimme vähän ihmetellä, kun meidän jälkeen tulleet saivat ruokaa nenän eteen - emmekä edes tilanneet mitään erikoista vaan nuudeli- ja riisiateriat. Päätimme kuitenkin odottaa vielä lisää, mutta ei se lopulta auttanut kuin käydä vonkumassa ruokaa. Sain kyselyyni "yea, yea, yea, yea" -vastauksen, meni viisi minuuttia ja ruoat tulivat pöytään. Odottelimme ruokaa puoli tuntia ja sinä aikana 12 ihmistä sai eväät ennen meitä. Siinä vaiheessa olikin sitten ihan myöhäistä lähteä vaihtamaan kamppeita, joten kävimme siirtämässä yökävelyn huomiselle. Jos huomenna sataa vettä niin sitten kyllä sylettää. Tämän päivän ryhmään olisi tullut 13 ihmistä meidän lisäksi. Ryhmäkoot ovat sen verran suuret, että yökävelystä ei ole hirvittävän suuria odotuksia, mutta pitäähän se nyt käydä testaamassa. Vaan eipä huolta, sillä kävimme eilen tekemässä omatoimimatkan tienvarsien pusikoihin ja ne kuhisevat elämää. Näimme monia sammakoita ja autojen littaamia skorppioneja sekä käärmeen. Pitänee tehdä tänä iltana oma night walk kun kerta järjestetty retki meni mönkään. Nyt kun bungalowissa on tullut siestailtua pari yötä niin voikin sanoa, että olemme olleet tyytyväisiä valintaan. Vaikka hintaa olikin reilummin niin sijoitus kannatti. Muutamaa hyttystä lukuun ottamatta hönnässä ei ole muita örkkejä näkynyt ja ilmastointi sekä suihku ovat pelanneet mainiosti. Vaikka kaikki paikat ovatkin ihanasti rempallaan niin sängylle on mukava retkahtaa hikisen sademetsäkävelyn jälkeen. Jaksaa touhottaa metsässä paljon paremmin kun ei tarvitse kamppailla lepäämisen ja nukkumisen kanssa.

Paikka: Taman Negara, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}