Aasia 2008
torstai 26. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 13.54

Herättiin seiskan maissa ja mentiin aamiaiselle majapaikan pihaan. Eilen kyseltiin mihinkä aikaan aamiaista saa ja saatiin sovittua, että puoli kahdeksalta alkaa tarjoilu. Syötiin tukeva aamiainen ja mentiin puiston keskukseen. Harmiksemme vettä tihkui taivaalta, mutta pieni sade ei meita lannistunut. Oltiin itse vähän myöhässä, mutta eipä se paljon haitannut kun opas oli vielä enemmän. Aamu käynnistyi pienellä säädöllä kun päätettinkin mennä ensiksi luolia tutkimaan ja sitten vasta riippusillalle. Oppaamme Lang (kuva 1) kävi hakemassa taskulampun itselleen ja lopulta päästiin sitten matkaan. Mentiin venekyydillä vähän matkaa ja hypättiin reitin alkupäähän. Alkumatkasta näimme myös orang aslien eli Malesian alkuperäisasukkaiden kylän. He asuvat itse väsätyissä majoissa ja hankkivat ravintonsa metsästäen ja keräillen luonnon antimia. Mielenkiintoinen kontrasti kun vertaa muslimien ja alkuperäisasukkaiden pukeutumista. Ensimmäiset verhoavat itsensä kokonaan kun taas toisilla on vain pieni kaistale kangasta peittämässä ihoa. Ainakin ennen orang aslit ovat olleet muun yhteiskunnan ulkopuolella, mutta nykyään ainakin jotkut kylät ovat turistinähtävyys. Itse emme kehtaa maksaa rahaa siitä, että voimme kauhistella tai naureskella toisten ihmisten erilaisia elämäntapoja ja kulttuuria. Tulee vähän mieleen friikkisirkus, jonne "paremmat" ihmiset menevät katsomaan erikoisia "alempiarvosia". Matka luolille oli mutainen ja vetinen, sillä sadevesi oli pehmittänyt maan. Lisäksi iilimadot venttailivat sopivaa hetkeä tarttua kinttuun kiinni, mutta kumpikaan ei niitä jalkoihinsa saanut. Lahkeet oli kursittu tiukasti kiinni, joten säästyimme kiusanhengiltä. Lang sentään sai vedellä yhden lieron jalastaan irti. Sai taas kerran olla tyytyväinen vedenkestäviin vaelluskenkiin, sillä selvisimme kuivin jaloin luolille. Vasta luolan suuaukolla (kuva 2) oikeastaan tajusimme, millaiselle luolaretkelle olimme ilmoittautuneet. Ajateltiin muina miehinä sen olevan kevyttä kivien väistelyä ja ehkä parista ahtaasta kohdasta änkeytymistä. Toisin kuitenkin oli. Opas sanoi, että t-paitanne saa uuden värin, varokaa päitänne ja tulkaa perässä. Sateen aikana luolassa liikkuminen oli entistä mutkikkaampaa, sillä vesi virtasi luolan pohjalla paikoin leveästikin. Koikkelehtiminen kivien päällä ja välissä oli paikoin aika haastavaa, varsinkin kun sitä oli tehtävä kumarassa, kyykyssä ja kamerareppu selässä. Kivet olivat liukkaita, mutta onneksi joistakin terävistä lohkareista sai tukea. Muutamassa kohdassa mahtui seisomaan, mutta muuten liikkuminen tapahtui kaksinkerroin. Klaustrofobialle ei jäännyt tilaa. Kauempana näimme mustien hahmojen viuhtovan pimeässä. Lopulta pääsimme sellaiseen kohtaan, jossa mahtui seisomaan. Taskulamput paljastivat katon olevan täynnä pieniä lepakoita (kuva 3), joista räpsimme kuvia aikamme. Ne eivät salamasta piitanneet, vaan jatkoivat lepäilyä (kuva 4), toisilleen ärhentelyä, viestimistä tai parittelua (kuva 5) entiseen tahtiin. Kuvaamista oli tehtävä vuorotellen, sillä toisen oli toimittava valomiehenä. Tsekattiin parit kuvat nopeasti ja mitä söpöläisiä (kuva 6) niistä paljastuikaan! Tämän lajin lepakoita on siunattu lähinnä paviaanin räjähtänyttä persettä muistuttavalla naamataululla. Kyllä niitä kelpasi ihastella. Lentotaidoissa ei todellakaan ole moittimista, sillä ne viuhtoivat todella taidokkaasti ympäri luolaa ja välillä käväisivät ihan meidän lähdellä. Viileä ilmavirta vaan tuntui kasvoissa. Tuuletus teki hyvää, sillä luola kärysi aikamoiselle lepakon paskalle, mullalle ja kuravedelle. Luolassa asuu lepakoiden lisäksi myös käärmeitä, joita ei kylläkään nähty, ja sammakoita (kuva 7). Kuvassa esiintyvä yksilö on vielä pieni tapaus, sillä myöhemmin nähtiin ehkä noin jalkapallonkokoinen läski lohkareiden välissä. Hämiksiä tai muita vipeltäjiä ei osunut taskulampun valokeilaan, mutta niitäkin siellä luonnollisesti on. Ryömiminen jatkui ja saavuimme toiselle lepakkopisteelle (kuva 8). Ne näyttivät yhtö kauniilta kuin ensimmäiselläkin osastolla ja lisäksi maassa oli isompia paskakasoja, jotka kuhisivat pieniä, valkoisia matoja. Nam. Tietenkin tämän havainnon Mika teki vasta sitten kun oli läntännyt kätensä sontakasaan. Köyden avulla laskeuduttiin syvemmälle luolaan. Sullouduimme kivipohjaa pitkin eteenpäin kunnes tuli stoppi. Kivikatto otti vastaan niin paljon, ettei meikäläinenkään pystynyt ryömimään reppu selässä vaan sitä oli työnnettävä edellä pitkin kallioa. Päästiin vähän väljemmille vesille, mutta edessä oli uusi este. Lang hyppäsi veteen ja huomasimme, että vettä on sääreen asti. Ei viitsitty jatkaa enää matkaa, sillä olisimme kastuneet litimäriksi. Pakitettiin samaa reittiä takaisin ja pääsimme lopulta luolan suuaukolle. Huuhtelimme käsiä purossa ja loppuhuipennukseksi Mika astui kiven ohi. Plumps. Se niistä kuivista vaelluskengistä. Jalka upposi melkein polveen saakka eikä pohja edes tullut vastaan. Onneksi nauhat oli sen verran tiukalla, ettei vettä nyt ihan solkenaan päässyt kenkiin virtaamaan. Käytiin kämpillä pyörähtämässä ja vaihtamassa puhtaat paidat. Ostettiin suklaata ja palattiin yhdeltä takaisin laiturille, jossa opas meitä odottelikin. Käpöteltiin samaa reittiä mitä eilenkin ja Lang kysyi, haluammeko kiivetä kukkulan laelle, josta on komeat maisemat kansallispuistoon. Siinä sitten könyttiin juurakkoista mäkeä (kuva 9) ylös ja täytyy sanoa, että meinasi ottaa kunnon päälle aika rankasti. Vesisateen ansiosta ilma oli niin käsittämättömän kostea, että hiki virtasi vähintään yhtä komeasti kuin puiston joki! Ei tietysti kehdattu myöntää olevamme vain tietokoneen ääressä nakottavia nörttejä, joten naama pinkkinä kuljimme kuuliaasti oppaan perässä. Opas sentään tunnusti harrastaneensa vuorien valloitusta vaatimattomat 12 edellistä vuotta ja tehneensä yli 100 visiittiä parin kilometrin korkuisille kansallispuiston nyppylöille. Mäelle päästiin kunnialla (kuva 10). Kelpasihan noita maisemia ihastella. Huilasimme hetken ja pongailtiin pieniä ötököitä (kuva 11) ja kasveja (kuva 12) kivien koloista. Jatkettiin matkaa alas (kuva 13) ja sitten suuntasimme riippusillalle (kuva 14). Luulimme sen olevan vain yksi silta jonkun rotkon yli, mutta se koostuikin useammasta, toisiinsa liitetystä sillasta, joiden välillä oli näköalatasanteet. Olipa kyllä hurjat näkymät vaikkei se välttämättä kuvista välitykään (kuvat 15, 16 ja 17). Nähtiin vilaukselta myös Thaimaan reissulta tuttu jättimäinen hornbill, joka liiteli meidän ohi kovaa kyytiä. Oli siinä taas äimistelemistä (kuva 18). Loppumatkasta jalkoja meinasi alkaa hyydyttää, mutta kokonaisuudessaan molemmat retket olivat sopivan pituisia. Yhteensä matkaa kertyi reilu 8 kilometriä. Äkkiseltään matka voi kuulostaa lyhyeltä, mutta sopii kokeilla samaa ylämäkirallia :D Vaikka tänään ei nähtykään sateen vuoksi kovin paljoa eläimiä, oli mukavaa kun Lang kertoili kasveista ja niiden erilaisista käyttötavoista. Ensimmäisellä retkellä opas oli korvaamaton, sillä ilman häntä emme todellakaan olisi työntäneet itseämme sellaisiin onkaloihin. Tulipahan nähtyä taas uusia lepakkolajeja :) Illan viimeiseksi eläimeksi jäivät resortin pihassa syöpöttelevät villisiat (kuva 19) jotka eivät kylläkään enää ole kovin villejä sikoja. Röh röh. Kämpille tultuamme Mika huomasi sukan hiertäneen jalkaan rakkulan ja itselläni vähän nilkkaluuta jomotti. Huomenna saattaa jalat olla melko tönkköinä, heh. Illalla pestiin ryvettyneet vaatteet ja käytiin syömässä joenrannan kelluvassa ravintolassa. Eipä tässä tälle illalle sitten muita seikkailuja kaipaakaan. Täytyykin tästä lähteä "kylän" toisella puolella sijaitsevaan internet-kahvilaan jonottamaan, josko sieltä vapautuisi meille yksi kompuutteri. He jotka haluavat nähdä vaellusreitit kartalla, voivat ladata itselleen kml-tiedostot lepakkovaelluksesta sekä riippusiltakierroksesta. Ps. Taalta nettikahvilan koneelta katsottuna nayttaisi silta, etta kuville on tapahtunut jotain epamaaraista pehmenemista. Tai sitten kuvaajilla on ollut vaan huono paiva. Koska emme pysty hyppaamaan nettiin kannettavan kautta niin asialle emme voi nyt mitaan.

Paikka: Taman Negara, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}