Aasia 2008
maanantai 2. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 3.10

Äh, pehkana. Taas meni yö vähän perciälleen. Alkuyöstä heräiltiin siihen, kun ulkoa kuului aika-ajoin jotain kovaa pörinää. Kun pörinä oli kuulunut muutaman kerran, hyppäsin sängystä katsomaan, että mikä hiivatti siellä mekkaloi. Selvisi, ettei se tullutkaan ulkoa vaan ilmastointilaitteesta. Värkki kiinni ja unta palloon. Hirveän pitkään emme ehtineet nukkua, sillä jotkut paikalliset taas päättivät satojen muiden puolesta, että 5:30 on hyvä aika herätä. Luulimme, että alakerrassa on isot bileet menossa, sillä mekkala kuulosti siltä kuin känniset ukot olisivat muuttuneet vallattomiksi. Siellä ei kuitenkaan ollut bileitä vaan neljä ukkoa oli tullut pelaamaan tennistä alapuolella olevalle kentälle. Pelkkä pelaaminen ei sinäänsä olisi mitään haitannut, mutta huuto oli ihan sietämätöntä. Lieneekö joku käynyt jossain välissä sanomassa äijille, että turvat kiinni tai painukaa muualle pelaamaan, sillä meteli hiljeni vaikka pallon mäiske kuului. Tarkoitus oli lähteä heti seitsemän jälkeen aamupalalle ja sitten mopokruisailulle, mutta yön takia oli pakko siirtää herätystä myöhemmälle. Vieläkin on vähän pöhnäinen olo, mutta kaipa se tästä käynnistyy. Kamerareput olisivat pakattuina, joten jospa sitä suuntaisi aamupalalle.

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.47

Vuokrattiin mopo kymmenellä dollarilla eli 6,4 eurolla per päivä. Kyseessä on kaikista tähän astisista menopeleistä vanhin, mutta eiköhän tämäkin kasassa pysy. Huristeltiin pitkin kyliä. Kunnon mualaismaisemaa ei ole ollut vaan vähän väliä on tullut pieniä asutusalueita peltojen jälkeen. Täällä on paljon käsinmaalattuja valistus(propaganda?)julisteita, jossa on Vietnam-aiheista kuvitusta sekä erilaisia perhe-, terveys- ja koulutuskuvia. Usko tulevaisuuteen ja parempaan yhteiskuntaan tuntuu olevan kova. Nyt istutaan sumpeilla jossain puutarhakahvilassa. Täytynee kääntyä takaisin, ettei tule liian pitkä paluumatka.

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 7.28

Kahvit oli melko topakat, mutta kun mätti 1,5 pussia sokeria niin johan maistui. Ei taas tajuttu kysyä hintaa etukäteen kun tyypit ei puhunu sanaakaan englantia. Mietittiin, että tuleekohan taas mehevät turistilisät. Eipä tullut, sillä kahvit maksoivat yhteensä 7000 dongia. Ajeltiin omia jälkiä pitkin takaisin kaupunkiin. Koska kahvin tuoma lisävirta riittää niin päätimme tulla katsastamaan paikkoja yläilmoista. Kiipesimme mopolla jotain pientä ryvöstietä pitkin vuoren rinteelle. Katsellaan mihin salaisuuksiin täältä pääsee. Komeat on maisemat joka tapauksess.

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.31

Bongasimme vuoren rinteiltä todella komean, siistin ja käytännössä tyhjän hiekkarannan. Kävimme seikkailemassa pikkuteillä yrittäen löytää pääsyä rantaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Huomenna olisi tarkoitus lähteä mopolla vähän pidemmälle vuorten suuntaan, joten ehkä sieltä löytyy jotain uusia syrjäisiä rantoja. Kun aurinkouupumus alkoi vähitellen iskeä, päätimme pyöräyttää prätkän ympäri ja palata majapaikkaan. Olihan tuossa neljässö tunnissa taas ihan tarpeeksi ajelua. Hotellilla otimme vähän lepiä ja katsoimme televisiosta Mythbustersin. Täällä töllöäkin voi katsoa, sillä monet kanavista työnnetään pihalle alkuperäisille enkkuäänillä. Joillakin kanavilla on vitsikäs dubbaus, jossa sama henkilö puhuu kaikki äänet ja vieläpä niin, että se kuulostaa kuin hän lukisi suoraan paperista. Edes pientä yritystä eläytyä alkuperäiseen ääneen ei ole. Mythbustersin loputtua painuimme vetämään alakerran ravintolaan iltaruokaa. Sen jälkeen hyppäsimme taas mopon selkään ja lähdimme metsästämään suurta ostoskeskusta. Kuten aina ennenkin, kartoilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Suurin osa teistä on poissa, mittasuhteet tai edes teiden muodot eivät pidä paikkaansa. Niinpä saimme harhailla kerran jos toisenkin ennen kuin ostari löytyi. Tarkoituksena oli ostaa vaatteita, mutta myyjät tekivät vaatteiden katselemisesta sietämätöntä puuhaa. Ymmärrämme toki, että he yrittävä palvella. Kun he eivät osaa englantia niin tilanteesta tulee painostava, sillä he pojottavan hipihiljaa puolen metrin päässä ja jälestävät minne ikinä menemmekin tiukasti tuijottaen. Suomessa tällaiseen ei ole ihan tottunut kun aina voi sanoa myyjille, ettei tarvitse apua. Toine painostus tulee muiden shoppailijoiden osalta. Koska tämä ei varsinainen turistikaupunki ole, niin turistit taitavat olla itse se suurin nähtävyys. Niinpä kaupassa kulkiessa ja vaatteita sovittaessa on koko ajan 15 paikallista, jotka ihan estoitta osoittelevat sormella ja luovat pitkiä tuijotuksia. Erityisesti naiset ovat kunnostautuneet siinä, että kun Hise menee jollekin vaaterekille pläräämään vaatteita, niin samalle ja viereiselle rekille hyökkää heti kourallinen paikallisia jotka ovat mukamas kiinnostuneet samoista vaatteista. Vitsikästä seurata sivusta, kun kädet kahmivat vaatteita mutta silmät tuijottavat Hiseä herkeämättä. Lopulta löytyi yksi mukava vaateliike, jossa myyjät ymmärsivät pysyä vähän kauempana. Hiselle ei löytynyt taaskaan sopivia vaatteita, mutta minulle löytyi pari valkoista paitaa. Molemmat ovat L-kokoa. Testasin myös kolmatta paitamallia L- ja XL-kokoisena - kumpikin liian pieniä. Tilanne on aina sama molemmilla: vaatteet istuvat muuten hyvin mutta rinnanympärys ottaa kiinni. Nämä paikalliset ovat ruumiinrakenteeltaan niin tikkuja, että jopa meikäläisen kaltainen riuku on liian roteva noihin. Silmämääräisen arvion perusteella vietnamilaiset ovat vielä tikumpia kuin thaikut ja laosilaiset. Niillä sentään on edes jotain muotoja kropassaan. Hinnoista sen verran, että simppelit trikoopaidat maksoivat noin euron. Naisten paitapuserot alkoivat kahdesta eurosta. Koristeellisemmat paidat ja hameet lähtivät neljästä eurosta. Miesten laadukkaammat puvun paidat ja naisten monimutkaisemmat mekot sekä muut hepeneet irtosivat kahdeksalla eurolla. Rintsikat olivat neljästä eurosta ja alkkarit kahdesta eurosta ylöspäin. Hinnat oli merkitty tuotteisiin, joten niiden kanssa ei tarvinnut pelleillä. Vaateostosten jälkeen kävimme hakemassa ruokakaupasta juomatäydennystä jääkaappiin. Sillä välin ulkona oli alkanut sataa ja odottelimme tovin sen loppumista. Mitään loppua ei kuitenkaan näkynyt, joten lähdimme kruisailemaan tihkussa kohti hotellia. Nyt kun on ajellut näiden vietnamilaisten keskuudessa myös tällaisissa vähän vilkkaimmissa keskustoissa niin on syntynyt eräs havainto. Jos Suomessa ihmiset varmistavat, että ohittamiselle on tilaa ja antavat varmuuden vuoksi vilkulla merkin niin täällä ihmiset vaan ohittavat ja painavat torven pohjaan, jotta kaikki muut - vastaantulevat mukaan lukien - väistäisivät tätä yhtä. Sama pätee myös esimerkiksi pihamailta ja parkkipaikoilta tuleviin. Ne eivät edes vilkaise risteävälle kadulle vaan tunkevat moponsa virran keskellw. Seurauksena on tietysti se, että koko jouhevasti kulkeva liikenne ruuhkautuu, pysähtyy ja tästä seuraa tietysti edelleen se tuttu ja turvallinen kaaos. Ja torvet soi. Sitten ihan muita yleisiä havaintoja: - Täällä on oikeanpuoleinen liikenne, mutta sitä noudatetaan vaihtelevasti - Ohittaa voi kummalta puolen tahansa - Täällä on etuajo-oikeus -merkkejä, mutta ne ovat merkityksettömiö - Liikenneympyrässä etuajo-oikeus on sillä, jonka torvi soi koviten - Vastaantulevan kaistalla voi ajaa vastavirtaan jos oma kaista on täynnä - Liikennevaloista ei tarvitse välittää jos huudattaa torvea - Mitä kovempi torvi rekassa on, sitä lähempänä sinua kuski sitä käyttää - Risteyksissä käännytään ensin vastaantulevien kaistalle - Mopoissa on vilkut, mutta niitä ei käytetä - Jos mopon kyydissä on kaksi, toinen voi näyttää merkin. Tai sitten ei. - Pyörä ja mopo ovat samanarvoiset - Jalankulkija väistää kaikkia - Mopot ja polkupyörät väistävät autoja - Autot ja rekat eivät väistä ketään

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}