Aasia 2008
tiistai 17. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 2.19

Mikähän hiivatin mölyn negatiivinen kirous meitä oikein seuraa? Ei ole mahdollista, että olemme taas hotellissa jossa saa herätä anivarhain toisten aiheuttamaan mölyyn. Katsottiin jo eilen, että mitähän seuraa kun pyykinpesuhuone on seinän takana. Eikä siitä tietysti mitään muuta seurannut kuin aikainen herätys. Onhan se tietysti ymmärrettävää, että työtä hekin tekevät, mutta miten ihmeessä nämä talot on näin huonosti suunniteltu? Toinen asia mikä ihmetyttää on se, että minkä ihmeen takia noiden siivoajien on jauhettava paskaa tauotta, vaikka varmasti tietävät kuinka hyvin se näihin huoneisiin kuuluu. Eli: tiedossa on taas hotellin vaihto. Täytyy hengailla tässä paikassa vielä ensi yö kun se on varattu. Onkohan meillä ollut vaan huono säkä, vai onko tämä ihan yleistä näissä Vietnamin suurempien kaupunkien halvimmissa hotelleissa? Hassua vaan kun Thaimaassa ja Laosissa sai nukkua yönsä hyvin jopa halvoissa guesthouseissa. Prkl kun tulee kiukkuiseksi siitä ettei saa nukkua hyvin :( Hise jatkoi eilen illalla sukellusseikkailuja. Minä katsoin töllöstä vielä jotain ohjelmaa kun Hise pomppasi hirveällä raivolla ylös ja katseli huoneen vasenta yläkulmaa: "Katso! Meduusa!" Sitten se meduusa näytti liikkuvan oikeaan reunaan ja Hisen piti vielä varmistaa, että "Näätkö?". Minä tyydyin vaan kihisemään hiljaa ja seuraamaan esitystä. Hetken päästä taisi tapahtua jotain dramaattista, kun Hisen pää alkoi pyöriä kuin pöllöllä: "Mihinkäsemeni?! Mihinkäsemeni?!" Sitten oli jo pakko revetä ääneen. Tämä taisi olla nyt neljäs kerta kun yks sekoilee öisin noiden sukellusten kanssa. Välillä on katsottu mustia örkkejä, jotka muuttuvat vihreiksi ja sitten varmisteltu, että onko maskien ja snorkkelien vuokra voimassa myös öisin - välittämättä siitä että ne ovat meidän omat :D Kaipa se olisi lähdettävä katsomaan, että minkälainen aamupala huoneen hintaan kuuluu.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.10

Aamupalaksi oli patonki ja paistettu kananmuna sekä mehua ja teetä tai kahvia. Kyllähän tuo vähän aikaa nälkää pitää loitolla vaikkei mitenkään kovin ruhtinaallinen aamiainen ollutkaan. Päätös on nyt sinetöity: Kambodza jää tältä erää väliin. Harmittaa ihan sikana, sillä ollaan niin kauan haaveiltu valtavien temppeleiden näkemisestä. Toisaalta taas kun miettii säästöä ajassa ja niitä mahdollisuuksia, mitä Malesia ja Indonesia voivat tarjota, alkaa harmitus vähitellen kaikota. Tarvittaisiin pari kuukautta lisäaikaa, jotta alunperin suunniteltu reitti olisi mahdollinen. Nyt aikaa ei yksinkertaisesti ei ole tarjolla enempää, joten jostain on karsittava. Suomessa laadittua reittisuunnitelmaa ei kuitenkaan ole kiveen kirjoitettu, joten muutokset ovat mahdollisia ja niihin on vaan sopeuduttava. Ensiksi meinattiin lähteä lentokentälle lippuja etsimään, mutta se sijaitsee niin kaukana ettei viitsi turhaan ajella. Varattiin lentoliput Saigonista Kuala Lumpuriin tulevalle lauantaille netin kautta. Muutaman kerran nettipalvelu kyykähti, mutta lopulta saatiin lennot varattua Air Asian lennolle. Hintaa lipuille tuli veroineen vajaat 82 euroa per läski. Sunnuntain ja ensi viikon liput olisivat olleet halvemmat jos ne olisi varannut nyt, mutta ei viitsi jättää aikatauluja niin tiukille. Viisumit menevät nimittäin 23. päivä vanhaksi. Nyt olisikin laadittava reittejä vähän uusiksi, sillä ajatus oli kulkea Malesian läpi pohjoisesta etelään. Menemme suoraan lentokoneella suunnitellun reitin päätöspisteeseen, joten nyt on juonittava uudet kuviot. Taman Negaran kansallispuisto sijaitsee Malesian keskivaiheilla ja sinne haluamme edelleen mennä jollain konstilla. Saa nähdä mitä tässä keksitään.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 7.49

Lähdettiin tepastelemaan kohti Saigonin keskustaa, jossa näyttäisi olevan useampi suuri ostoskeskus. Meidän on pitänyt ostaa toinen varmuuskopiokovalevy jo tovin ja ajattelimme, että täältä löytyisi nörttiliikkeitä. Yleensä kun jotain etsii, niin sitä ei löydä mutta kaikkea muuta tulee kyllä vastaan. Nyt tuli poikkeus. Emme ehtineet kävellä kuin pienen matkan kun päädyimme kadunkulmaan, jossa oli laskujemme mukaan kuusi nöräliikettä. Menimme niistä hienoimpaan josta löytyi käytännössä kaikkea mitä teknologiafriikki tarvitsee. Saimme ostettua tismalleen samanlaisen levyn kuin mitä meillä on ennestään ja sen lisäksi nappasimme mukaan muistitikun. Kirjoituksen sijainti näyttää nörttikulmauksen. Samassa pisteessä on myös pari vähän suurempaa supermarkettia sekä Triumphin alusvaateliike. Lähdettiin kävelemään takaisin hotellille. Käytiin kysymässä huoneita yhdessä hotellissa mutta ne olivat liian kalliita. Täytyy jatkaa metsästystä. Nyt ollaan syömässä vietnamilaista mättöä sympaattisessa ravintolassa.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.23

Käytiin kiertelemässä ja etsimässä uutta majapaikkaa huomiselle. Päätettiin ottaa huone, jossa toimii netti. Halvin huone ilmastoinnilla oli 12 dollaria, mutta hotellissa ei ollut kuin yksi nettikone alakerrassa. Yleisvaikutelma oli nuhjuinen ja homeinen, joten jatkettiin matkaa. Sen jälkeen kyseltiin majoitusta useasta hotellista, mutta hinta oli monessa liian korkea tai nettiä ei ollut. Tarkoituksena oli ottaa edullinen huone, mutta hullaannuttiin ja varattiin hulppea 17 dollarin majoitus :D Langattoman netin pitäisi toimia huoneessa, ilmastointi pelaa ja suihkusta pukkaa lämmintä vettä. Oltiin pahiksia ja tuettiin piratismia. Maksettiin LP:n Malesia-kirjasta reilu 2 euroa. Tsot tsot. Puolustukseksi voi mainita, että meillä on kyseisen kirjasarjan opuksia useita alkuperäispainoksena. Vietnam on kunnostautunut mietojen huumeiden tyrkyttämisessä. Muissa maissa meille ei ole kertaakaan tarjottu mitään, mutta täällä ohikulkevat mopomiehet toitottavat marihuanaa ja muuta vastaavaa. Ostamista ei voi suositella kenellekään sillä täällä ei liiemmin arvosteta humeksia. Lisätwistin tarjoaa myös se mahdollisuus, että ostotilanteessa pamahtaa läjä äijiä paikalle kiristämään rahaa ja uhkailemaan ilmiantamisella. Nyt istuskellaan päiväisen ruokapaikan yläkerrassa, jossa on pieni baari ja bilispöytä. Vettä sataa kaatamalla, mutta eipä se olutta sisätiloissa laimenna.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.15

Käytiin vetämässä evästä läheisessä thaimaalaisessa ravintolassa. Oli oikein virkistävää imaista pitkästä aikaa ehtaa thaikkumäskiä. Siinä kävi joku pikkutyttö myymässä ruusuja ja purukumia. Oudot vaihtoehdot. Kun nämä kaiken maailman myyjät tulevat kesken ruokailun tuputtamaan rojujaan niin ihmetyttää, että keskeyttääkö joku oikeasti ruokailunsa ostaakseen taulun, kirjan, postikorttilajitelman tai purukumipaketin. Ilmeisesti, kun ravintoloissa kaupustelu on niin yleistä. Vesisade hellitti ja ilma muuttui mukavan miellyttäväksi. Käveltiin pieni lenkki ja haettiin korttelin päässä sijaitsevasta kaupasta jälkiruokaherkut. Myyjäpojuilla oli joku hihityskohtaus meneillään, mutta onnistuivat keräämään itseään sen verran, että saimme maksettua ostoksemme. Hotellille palatessa epäilytti tämän paikan turvallisuustaso. Vaikka alakerrassa onkin henkilökuntaa niin kukaan ei ollut tiskillä ja kaikkien ulos lähteneiden asukkaiden avaimet lojuivat pöydällä. Kukaan ei oikeasti vilkaissutkaan minuun kun nappasin avaimen ja olisin voinut ottaa minkä tahansa avaimista. Aiheeseen liittyen on kerrottava myös toisesta melko epäilyttävästä toiminnasta. Viimeksi tänään hotellia etsiessä törmäsimme tilanteeseen, jossa meille esiteltiin huonetta, jossa asui joku. Eikä se ollut ensimmäinen kerta Vietnamissa, sillä Nice Hotellissa sama toistui edellisen kerran. Melko hörskiä toimintaa avata ovet huoneeseen, jossa on toisen tavarat levällään. Tänään huonetta esitellyt nainen patsasteli omissa oloissaan eikä juuri seurannut meidän tekosia. Jos esillä olisi ollut puhelimia tai muuta pientä sälää, ne olisi saanut taskuun kenenkään huomaamatta. Ammattilaisen käsillä luurit ja kukkarot katoaisivat vaikka henkilökunta pitäisikin vahtia. Lieneekö liikenteessä pitkäkynsiä, jotka kiertävät hotelleja siinä toivossa, että henkilökunta avaa ovat asuttuun huoneeseen. Välillä kyllä hirvittää. Ja huomenna hirvittää vielä enemmän, sillä tämä tapaus sattui juuri siinä hotellissa, jonne olemme menossa. Täytynee jemmailla arvotavaroita vähän paremmin...

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}