Aasia 2008
maanantai 16. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 2.20

Herätys herätys! Ihan outoa kun ei tarvinnutkaan pakata maskeja ja snorkkeleita pussiin ja lähteä Scuba Zonelle. Sen verran ehti tottua siihen rytmiin, että heräsin ensimmäisen kerran 6:50. Jatkoin kuitenkin unia, mutta 8:30 oli pakko nousta ylös. Tavallaan harmittaa lähteä tästä hotellista, sillä tämä on ollut ehdottomasti koko matkan hinta-laatu-suhteeltaan paras majapaikka. Kymmenellä dollarilla on saanut ison ilmastoidun huoneen seitsemännestä kerroksesta, josta on komeat näkymät Nha Trangin keskustaan. Rantaan on 100 metriä ja kaikki palvelut ovat ihan vieressä. Henkilökuntakin on iloista ja huone siivoutuu joka päivä ellei sitä erikseen kiellä. Vaan matkan on jatkuttava. Nyt siis alkaa rinkkojen pakkaaminen, jotta selviydytään lähtökuntoon puoleen päivään mennessä. Alkaahan tässä jo pienet sutinat taas olla päällä!

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.27

Käytiin vetämässä ruokaa läheisessä italialaisessa. Tarkoitus oli ottaa evääksi tuhdit patongit, mutta kyseisestä paikasta ei niitä saanut. Koska meillä oli enää reilu tunti aikaa, ei jaksettu vaihtaa paikkaa. Tilattiin sitten take away pizzat. Nyt alkaa olla pizzakiintiö täynnä kun monena iltana on tullut syötyä. Tsekattiin itsemme ulos ja pyysimme respaa soittamaan taksin. Nyt onkin vielä reilusti aikaa junan lähtöön. Parempi odotella kuin kiireellä sählätä, muuten voi ottaa hermoon.

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 7.02

Viikon aikana on ehtinyt tottua veden alla ja hotellihuoneessa vallitsevaan hiljaisuuteen. Melu oli asemalla niin kova, että korviin koski. Juna saapui asemalle vajaat 20 minuuttia myöhässä. Tungettiin junaan ja löydettiin omat paikkamme. Rinkoille löytyi hyvin tilaa ja pizzalaatikotkin ovat likipitäen ehjät. Nyt ei olisi muuta kuin odottelua. Vitsikästä kun vieressä istuvalla patulla on kannettava DVD-soitin. Ukkeli pisti laitteen kajareista jonkun munkin pulinaa soimaan ja rupesi itse nukkumaan. Ai miten niin viehtyneitä meluun? =D

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.28

Matka jatkuu hyvää vauhtia. Kyllä tämä junalla liikkuminen on mukavaa kun ei tarvitse huolehtia, että kuski pysyy oikeilla reiteillä. Ikkunasta ei ole paljon luksushotelleja näkynyt vaan kaupunkinäkymät vaihtuivat maaseutuun ja aavaan mereen. Tuossa hetki sitten junan henkilökunta jakoi tietyille ihmisille hullun setin ruokaa. Heillä oli mukanaan lista josta he katsoivat kenelle ruoka kuuluu. Syöjillä taas oli laput, jotka he antoivat ruokamiehelle. Emme tiedä miten näitä annoksia saa tilattua, mutta ilmeisesti se on tehtävä asemalla etukäteen. Kukaan ei niitä ainakaan junassa kysele, niin kuin Thaimaassa. Vaikka eväät olisivatkin unohtuneet ja ruoka jäänyt tilaamatta niin ei kannata vaipua kaamokseen. Ruokavaunun perässä tuli nimittäin toinen jamppa, joka möi grillattua lihaa sekä kanaa ja näkyipä tyrkyllä olevan myös kananmunia. Lisäksi juomavaunu kiertää vaunuissa usean kerran matkan aikana. Sitten varoitus herkkäkorvaisille. Vaunuissa näkyvän LCD-telkkarin äänet kuuluvat kovaa. Ja tarkoitan todella kovaa. Asiaa pahentaa se, että kaiuttimet toistavat pelkästään ylä-ääniä ja paikallisten puheäänestä niitä löytyy. Itselläni meinaa pukata päänsärkyä ja Hisekin joutuu irvistelemään, joten suosittelemme ottamaan korvatulpat mukaan. Television ohjelmatarjonta ei hirveästi ulkomaalaisia lämmitä, sillä kaikki on vietnamiksi. Suosittu ohjelma vaikuttaisi olevan jonkin sortin huumoriteatteri, jolle ihmiset ovat nauraneet pitkin matkaa. Melua lukuunottamatta matka jatkuu mainiosti. Aurinko aloittaa laskun ja Saigoniin on matkaa, mutta eiköhän se siltä vielä vastaan tule.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.09

Saigonissa ollaan! Juna-asemalla oli todella helppo edetä. Kun asemarakennuksesta poistui, pihalla odotti iso läjä takseja. Ainoastaan yksi ukko kysyi, että lähtisimmekö hänen taksiin viidellä dollarilla, mutta kun kaipasimme mittaria niin ukko hävisi kuin tuhka tuuleen. Annoimme kiireellisten ottaa ensimmäiset taksit ja vasta sitten itse kyytiin. Eli vinkiksi muille Saigoniin tuleville: ottakaa rauhallisesti niin mittaritaksi löytyy helposti. Kyyti hotellille maksoi vajaat 30 000 dongia eli noin 1,2 euroa. Aluksi ajattelin, että hotelli olisi kadun varressa, mutta kyseisen katunumeron kohdalta lähtikin pienenpieni poikkikatu, joka oli täynnä hotellia ja muuta puljua. Kävelimme oikealle ovelle kuitenkin käytännössä suoraan. Hotellin aulassa olikin mairea mies odottelemassa meitä. Varaus oli mennyt nappiin ja tiedot täsmäsivät. Nyt ei kyllä tullut respan herralle pisteitä, sillä huone oli viidennessä kerroksessa, hissiä ei ollut ja äijä ei siltikään auttanut kamojen raahaamisessa. Siinä sitten hikoiltiin keskenään viidenteen kerrokseen, joka on tämän paikan ylin kerros. Sitten taas vinetystä. Se ei kyrsi, että ylihintaa pyydetään ja annetaan mitä luvataan. Se kyrsii, että luvataan jotain kohtuuhintaan ja sitten ei anneta mitä luvataan. Yksi keskeisistä syistä valita tämä majapaikka oli huoneessa toimiva internet-yhteys, sillä meidän pitäisi lähettää kuvia ja videoita sukelluskerholle ja selvitellä paljon kaikkea muutakin tulevaan Malesia-episodiin liittyen. Noh, huoneessa ei sitten näkynyt taas minkäänlaisia verkkoja, vaikka Macin verkkokortti osaakin haistella melko kaukaisia tukiasemia. Painuin heti alakertaan ukon juttusille, että missä mättää kun verkko ei toimi. Äijä oli jo siinä vaiheessa unohtanut huoneemme numeron, joten jouduin muistelemaan sen itse. Kun selvisi, että huone on viidennessä kerroksessa niin äijä totesi, että verkko ei yllä niin ylös - ikään kuin se olisi päivänselvää. Jäin vähän tyhjän päälle, mutta kysyin pienen hämmennyksen jälkeen, että olisiko alempana vapaita huoneita, että oikeasti tarvitsisimme sitä verkkoa. Ukkeli pläräsi varauslistaa, mutta huoneita ei ollut vapaana. Sylettää tällainen kun huone on kuitenkin tasoonsa nähden kallis, sillä se menee yli meidän budjetin olemalla kaksi kertaa kalliimpi kuin edellinen hotelli. Onneksi edes alakerrassa on ilmainen verkkoyhteys käytettävissä ja hintaan kuuluva aamupala näyttäisi tällä kertaa todella kuuluvan siihen - toisin kuin Nha Trangin ensimmäisessä hotellissa. Entäpä kaupungin ensivaikutelma. Jos luulit, että Hue, Nha Trang tai Bangkok ovat liikenteensä puolesta kaaosta niin et ole nähnyt mitään. Ei jumalauta tämä on päätöntä menoa. Sitä luuli jo oikeasti tottuneensa siihen, että kaikki ajelevat kuin päättömät kanat, mutta nyt oikeasti pelotti. Matkalla näimme myös ensimmäisen kerran, kun joku kaatui mopolla. Vielä on iso kolari näkemättä. Hyvä niin. Kaupunki on täynnä neonvaloja ja kadut ovat pullollaan hotelleja, ravintoloita, kahviloita, pieniä erikoisliikkeitä ja hillittömiä ostoskeskuksia. Rakennusten päällä komeilee suuria mainostauluja ja heti vieressä mummo kuivattelee puuterinvärisiä rintsikoitaan parvekkeen kaiteella. Kontrastissa ei puutu. Nyt pitää laittaa tienylitysvinkki viimeiseen kokeeseen ja painua etsimään ruokaa kaaoksen keskeltä. Niin ja se vinkki kuului: älä juokse äläkä vaihda suuntaa. Kävele hitaasti, jotta muut näkevät sinut ja (toivon mukaan) väistävät.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.02

Käveltiin vähän matkaa pääkatua pitkin ja etsittiin jotain nopeaa syötävää. Joku kiva ja kohtuuhintainen paikka sijaitsi ihan näillä kulmilla, mutta sieltä ei saanut ruokaa enää tähän aikaan illasta. Niinpä kaarrettiin kulmassa sijaitsevaan pikaruokalaan vetämään burgerit. Täällä pikaruoka on edullisempaa kuin Suomessa, sillä juoma, ranskikset ja todella tuhti kanapurilainen maksoi vain 43 000 dongia eli 1,7 euroa. Tämä seutu on tosiaan matkalijoiden suosiossa, sillä matkatoimistoja on pilvin pimein ja kadullakin vastaan tulee enemmän ulkomaalaisia kuin paikallisia. Täytyypä huomenna käydä tutkiskelemassa lähiseutuja vähän paremmin. Joku voi ihmettellä, että miksi siirryimme käyttämään Ho Chi Minh Cityn sijaan Saigonia. Kirjoissa ja kansissa kaupungin virallinen nimi on vuodesta 1975 lähtien ollut Ho Chi Minh City. Tuolloin Etelä-Vietnam taipuin nykyisen hallituksen alla. Hallitus nimesi kaupungin johtajansa Ho Chi Minhin mukaan. Me emme kuitenkaan ole kuulleet kenenkään paikallisen käyttävän tuota nimeä. Lähes kaikkialla näkyy vain nimi Saigon ja jopa valtion rautatiet käyttävät sitä. Ho Chi Minh näyttävää tulevan vastaan ainoastaan turisteille tarkoitetuissa esitteissä, mutta niissäkin monissa käytetään Saigonia. Saigon-nimen käyttäminen voidaan kai luokitella jonkinlaiseksi kannanotoksi nykyistä hallitusta kohtaan, mutta me käytämme sitä vain siksi, että kyseinen nimi tulee täällä asioidessa vastaan jatkuvasti. Jos koneeltasi löytyy Google Earth, voit latailla tästä reitin Nha Trangista Saigoniin. Jos taas ei ole niin kopioi linkin osoite ja laita se Google Mapsin hakuun. Kohta on ruvettava kärsälleen, jotta huomenna jaksaa tohottaa.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}