Aasia 2008
lauantai 14. kesäkuuta 2008


Julkaistu kello 11.22

Voi pojat, että oli hupi sukelluspäivä! Nähtiin taas vaikka mitä! Ainut harmitus oli se, että jouduimme sukeltamaan isossa ryhmässä, jossa oli kuitenkin kaksi sukellusmestaria. Välillä meinasi olla ryysistä, mutta onneksi Hung vei meidät omille reiteilleen. Veneessä oli mukana myös kaksi muuta suomalaista. Heistä vain toinen teki sukelluskokeilun ja oli varsin mielissään kokemastaan. Heti ensimmäisen sukelluksen alussa yksi kerhon kouluttaja, Richard, löysi suuren peacock mantis shrimpin (kuva 1). Sieltä se kolosta mysteerisillä silmillään tuijotteli vähintään yhtä hämmentyneenä kuin me sitä. Merimakkaroita (kuva 2) on nähty jokaisella sukelluksella, mutta aina ne vaan lahnaavat pohjalla tekemättä mitään. Nyt oli menossa jokin makkaroiden vaellus, sillä näimme kaksi pötkylää liikkeessä. Niiden sisältä paljastui kukkakaalia muistuttavia nykeröitä. Sukelluksen jännitysmomentin tarjosi stonefish (kuva 3). Kaikki kokoontuivat kalan ympärille, joka taisi olla sille hieman liikaa. Se ampaisi hirveällä vauhdilla karkuun ja valitsi juuri sen suunnan, jossa Richard oli. Onneksi otus ei törmännyt häneen, sillä kala sattuu olemaan maailman toiseksi myrkyllisin riuttakala. Kalakirjassa oli kerrottu tarina sukeltajasta, joka oli saanut maistaa fisun myrkkyä. Vielä kolmen kuukauden jälkeenkin hänen kätensä toimi huonosti. Eli: kuuluu sarjaan "ei saa koskea". Hise bongasi pienestä kivenkolosta sympaattisen clouded morayn (kuva 4). Tuttuun tapaan pötkylä pumppasi edes takaisin juuri sen näköisenä, että tekisi mieli tulla katsomaan, mutta kun ei uskalla. Merten Hessu Hopo eli saddle toby (kuva 5) näytti pitkää naamaansa poikkeuksellisen läheltä. Yleensä nämä veijarit vaan singahtavat karkuun kun niitä yrittää lähestyä. Onneksi kaloja näkee silti paljon, sillä ne ovat yleinen näky kaikilla käymillämme sukelluskohteilla. Toisella sukelluksella näimme ehkä omituisimman otuksen mitä yhdelläkään aikaisemmalla kerralla. Vastaan lipui jättimäinen meduusa (kuva 6). Arviolta noin 10 litran ämpäriä suurempi möykky eteni majestetillisesti sukeltajista välittämättä. Lähempänä huomasimme, että meduusan polttavien rihmojen suojissa lymyili pikkukaloja. Suuresta koostaan huolimatta meduusa ei ole tappavan myrkyllinen, vaikka polttaakin ilkeästi. Hietikot ovat olleet joka sukelluksella täynnä painted lizard fishejä (kuva 7), jotka vaan hengailevat. Kerrankin Hisen onnistui saada sellaisesta lähikuva, joka paljastaa varomatonta saalista odottavat naskalihampaat. Hung näytti jotain uutta käsimerkkiä, jonka merkitys jäi hivenen epäselväksi. Sitten näin kivenkolossa möykyn, joka ikään kuin pläräsi väri- ja tekstuurikartastoa etsien sieltä taustaan sopivaa vaihtoehtoa. Ja silmänräpäyksessä sellainen löytyi. Luulimme, että kyseessä olisi aikaisemminkin nähty cuddle fish. Kun möhkäle vilautti lonkeroaan niin tajusimme sen olevan ihka oikea mustekala (kuva 8). Olemme yrittäneet saada koko sukellusreissun ajan kunnollista kuvaa isommasta mureenasta, jollaisia olemme nähneet pariin otteeseen. Tälläkään kerta ei tullut loistavaa otosta, mutta jotain kuitenkin. Yellow edged moray (kuva 9) lymysi korallien suojissa, mutta tuli kuitenkin poseeraamaan pienen odottelun jälkeen. Häijystä ulkomuodostaan huolimatta mureenat ovat säyseitä otuksia, mutta kuten aina, ei niidenkään suuhun kannata kättään työntää. Sitä ajattelee, että ne aukovat suutaan esitelläkseen hampaitaan, mutta siitä ei ole kysymys. Niillä ei nimittäin ole ulkoisia kiduksia vaan ne hengittävät suun kautta. Jos sattuu niin onnettomasti, että mureena nappaa käteen kiinni niin on viisainta vaan odotella, että se joutuu avaamaan suunsa hengittääkseen. Yleensä mestarinaamioitujat ansaitsevat tittelinsä, mutta nyt yhdellä scorpion fishillä (kuva 10) oli mennyt pikkaisen vikaan. Punasävyinen skorppari nimittäin röhnötteli kirkkaan vihreällä korallilla. Kerrankin kalan huomasi itse, he. Olemme nähneet aikaisemmin ainoastaan samaan sukuun kuuluvia frog fishejä, mutta tämäkin tyytyi vaan jököttämään paikoillaan eikä välittänyt meistä. Koska sukellus oli viimeinen (niin kuin edellinenkin...) niin päätimme ottaa vedenalaiset poseeraukset Hungin kanssa. Niihin on hyvä päättää tämän kertainen sukellusgalleria. Alla on lisäksi surkeasti koostettu video tältä päivältä. Mukana on tässä mainittujen otusten lisäksi myös joitakin vanhoja tuttuja. Sukelluskerholla jauhoimme paskenttia Lauran kanssa kun paikalle pölähtivät aikaisemmin baarissa tavatut suomalaismiehet sekä toisen tyttöystävä. Heidän aikomuksenaan on tehdä huomenna discovery dive, eli tarkkaan valvottu laitesukellus, joka ei kuitenkaan vaadi erillistä kurssia. Ilmeisesti aivopesu teki tehtävänsä. Siinä heidän juttujaan kuunnellessa mietimme, että mitähän sitä tekisi huomenna kun on joutopäivä. Hetkinen... joutopäivä? Mikä se sellainen on? Eikun vaan nimet listaan ja kolmannen kerran viimeiselle sukellukselle :D

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.37

Mentiinkin suoraan Why Not? -baariin odottelemaan Lauraa, koska sieltä saa ruokaa. Tilattiin aimoannokset pizzaa ja miltei heti seuraan liittyi aiemmin päivällä sukelluskerhollakin käynyt Marko. Kyseisen ravintolabaarin pizzoja voi suositella lämpimästi, vaikka ovatkin hinnoiltaan keskitasoa kalliimmat. Laurakin tuli paikalle ja siinä sitten nautiskeltiin iltanässäykset sekä jälkkärit. Markon kaverit ilmoittivat etteivät jaksa enää tulla baariin, joten hengailtiin siellä neljästään. Emme viitsineet kovin myöhään rillutella sukelluksien takia, joten suunnattiin kaupan kautta takaisin hotelliin. Alkaa kyllä päivän tohinat sen verran ramasemaan, että nyt on ruvettava kuppeelleen. Huomenna taas lisää kalatarinoita!

Paikka: Nha Trang, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}