Aasia 2008
lauantai 31. toukokuuta 2008


Julkaistu kello 4.35

Käytiin vielä viimeisellä hotellin aamiaisella. Täällä kertaa tarjolla oli useampi meille uusi tuttavuus kuten esimerkiksi katkarapupiirakkaa. Vedimme evästä koko rahan edestä ja sen jälkeen kysyimme, että voimmeko hengailla huoneessa vaille kahteen jolloin bussi saapuu. Yksi työntekijöistä kävi kysymässä Big Bossilta asiaa ja saimme luvan olla huoneessa yhteen asti ilman lisämaksua. Bussia odotellessa kirjoittelimme esittelyt Citadelista ja hautaholveista. Molemmat löytyvät nähtävyyksistä ja jälkimmäisessä on mukana myös meidän kulkema reitti, jos joku haluaa tehdä saman seikkailun vuokramopolla.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.13

Roudattiin matkatavarat aulaan ja maksettiin huone dollareilla kun niitä on vielä jäljellä. Respan tyttö yllätti ja sanoi meille "moi". Selvisi, että hän on oppinut joitain lauseita suomeksi siskoltaan ja Suomessa asuvalta sedältään. Vedettiin ässä hihasta ja kaiveltiin vihko esille, jossa oli Hanhin opettamat numerot ja pari lausetta. Koko respan henkilökunta opetti köörissä vietnamin alkeita. Tästä se lähtee! Haettiin evääksi patongit Banana-Mango -raflasta. Vettä alkoi sataa ensimmäistä kertaa päiväsaikaan. Sade hellitti ja päästiin kuivana takaisin. Siinä odotellessa näytettiin Suomi-kuvia. Bussi tuli 14.15 ja äijä nakkasi tavarat kyytiin. Ei kyllä ollut ihan sama bussi mitä meille näytetyissä kuvissa. Niissä penkit oli kipattu miltei vaakatasoon. Tilaa on kohtalaisesti ja ilmastointi pelaa mutta täällä ei ole vessaa. Ei tajuttu edes kysyä kun ajateltiin, että tämän hintaluokan bussissa se on varmasti. Liput maksoivat kuitenkin enemmän kuin kallein makuuvaunu junassa. Jos ostaa halvat liput romubussiin niin se on jees. Mutta jos ostaa kalliit liput bussiin, joka ei ole sama kuin esitelty, tympiihän se vähän.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 9.34

Kaikille Apple-fanaatikoille viesti: läppäri ylikuumenee ja äsken ipod päätti mennä jumiin. Ei tottele näppäimiä, ei sammu ja kun akkuakaan ei voi irroittaa niin se on nyt tiltissä. Lieneekö siinä jotain maagista reset-nappiyhdistelmää. Matkalla nousimme vuoristoon ja olihan komeat maisemat. Tässä ollaan koko ajan kuljettu vuorten ympäröimänä. Nyt tuli eka pysähdys. Vedettiin jäätelöt nassuun ja sitä ennen mussutettiin patongit. Mums. Kännykässa oli aamulla virtaa vaikka miten mutta nyt jo piiputtaa akkua. Saa nähdä kestääkö perille asti.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.25

Johan tässä päästiinkin hyvä tovi ilman säätöä. Bussiäijä heitti ohjeita Hoi Aniin jääville ja samalla ilmeni, että hän luuli koko bussin jäävän sinne. Kosh. Kysyimme äijältä, että meneekö tämä bussi Dieu Trihin jonne meillä on liput. Selvisi, että niitäkin on kaksi. Äijä kyseli meiltä lippuja ja sanoimme, että joku toinen jamppa keräsi ne ja vaihtoi kuittiin. Siihen ukko vaan hämmästeli, että what guy? Kun lopulta saimme kaupungin selville, ukko vaan sanoi okei ja lähti pois. Meidän vieressä istunut vietnamilainen tyttö kuitenkin sanoi, että tämä bussi menisi Nha Trangiin ja pysähtyisi matkalla Dieu Trissä. Saapa nähdä mihin aikaan ollaan perillä jos ollaan. Melko vittumaista tällainen, että meidän on itse tunnettava maa ja tiedettävä reitit kun bussin henkilökunta vaan esittää tietämätöntä, vaikka keräsivät liput lähtiessä.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.07

Hoi Anissa varmistui, että bussi jatkaa juuri niin kuin meille kerrottiin. Seitsemän aikoihin lähdimme liikenteeseen ja nyt olemme Quy Nhanissa. Tai olemme jos jättää huomioimatta meidän ja kaupungin väliin jäävät 200 kilometriä. GPS näyttää, että jos jatkamme samaa vauhtia olemme perillä kolmelta. Ei ihan kahdeksalta niin kuin se ...tanan lipunmyyjä väitti. Tämän piti olla suora bussi mutta tämähän jättää ihmisiä suoraan hotellien ovien eteen.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.36

Pientä lohtua matkaan toi pienelle torialueelle pysähtyminen. Emme olleet nimittäin syöneet sitten lähdön yhtään mitään ja siitä oli kuitenkin jo 10 tuntia. Nälkä kurni mahassa ja voi sitä autuutta kun pihalla nainen möi patonkeja. Ostettiin kummallekin pötkylät joilla selvisi loppumatkasta. Alunperin meidän siis piti mennä junalla Dieu Triin ja jatkaa sieltä taksilla Quy Nhaniin, mutta kun juna oli täynnä niin vastaava matka piti taittaa bussilla. Matkan aikana kuitenkin selvisi, että kyseinen bussi menee suoraan määränpäähän, joten meidän ei tarvinnut konstailla välipysähdysten kanssa. Tällä kertaa tiesimme, että bussi ei jää asemalle eikä aja ydinkeskustaan vaan jättää meidät kaupungin laidalle. Meille kuitenkin kerrottiin, että pysähdyskohdassa on paljon takseja joilla pääsee helposti hotellille - jota meillä ei tietenkään ollut varattuna. Perille siis päästiin, mutta jotenkin pienessä typerässä mielessä ajattelimme, että taksit olisivat autoja, mitä ne eivät tietenkään olleet. Hyvät ystävämme Ukottaja Mopomiehet olivat ottamassa meitä avosylin vastaan. Eikä meininki ollut muuttunut. Dollarinkuvat silmissä äijät hykertelivät, että kymmenen kilometriä maksaa 10 dollaria per naama. Tehtiin savolaiset heti kärkeen, viskattiin rinkat selkään ja sanottiin että myö kävellään. Sekös ukkoja nauratti. Eipä siinä taas ehtinyt kovinkaan montaa askelta ottaa, kun äijät kurvasivat perään niin kuin viimeksikin. Vaikka luvattiin, että mopopelleily rinkkojen kanssa saa riittää niin nyt ei ollut paljon vaihtoehtoja. 20 dollarin kyyti muuttui varsin nopeasti 100 000 dongiin eli noin neljään euroon. Sekin oli tietysti ihan kohtuuton summa, mutta kolmen aikaan yöllä uudessa ja täysin tyhjässä kaupungissa me emme olisi olleet kovin vahvoilla tinkaamisessa. Alunperinhän luulimme, että tulisimme kaupunkiin jo kahdeksalta, mutta otimme varmuuden vuoksi Lonely Planetista pari hotellia siltä varalta, jos homma kusisikin reisille. Onneksi otimme, sillä nyt meillä oli antaa mopoukoille edes jokin kohde. Menimme ensiksi Anh Vy -hotelliin. Siinä pihalla äijät alkoivat itkeä, että pitäisikin maksaa 140 000 dongia. Väännettiin oikein rautalangasta, että nyt ukot loppuu se pelleily, että te saatte 30 000 dongilla tankit täyteen ja tällä matkalla ei kulunut kuin tippa. Se oli vähän niin kuin että ottakaa tai jättäkää. Äijät ottivat ja auttoivat vielä hotellin herättämisessä - se kun oli ihan pimeänä. Uninen äijä könysi pihalle toteamaan, että täyttä on. Hän tarjosi kyllä jotain lattiapaikkaa aulasta, mutta ajattelimme koittaa onneamme muualta. Arvaatkaa ketkä kaksi innostuivat kun tajusivat, että hotelli oli täynnä? Siinä sitten maksettiin se ukkojen pyytämä 20 000 lisää, koska äijät sanoivat tietävänsä toisen hyvän paikan. Sanoivat sen nimenkin, mutta ota siitä pulpatuksesta nyt selvää. Koska äijät toivat meidät turvallisesti tähänkin asti niin ei meillä enää ollut mitään syytä epäillä heitä. Pienen harhalenkin jälkeen päädyimme Barbara Backpackers -nimiseen majapaikkaan ja samalla hetkellä kuin kurvasimme pihaan, tajusimme myös tämän paikan löytyneen Lonely Planetista. Ovat tainneet mopoukot ukottaa LP-matkaajia ennenkin kun on näin hyvin majapaikat tiedossa ;) Mopokuskit hoitivat taas hotellin herätyksen hienovaraisesti huudattamalla mopon tööttiä pääoven edessä. Koko hotelli epäilemättä heräsi. Uninen jamppa laahusti tämänkin paikan sisältä ja pienen vietnaminkielisen läpinän jälkeen hän viittoi meidät sisään. Koska löimme mopoukoille 50 000 dongin setelin käteen niin nämä yrittivät veivata meiltä vielä sen 10 000 dongia, mutta nyt kysymys oli taas periaatteesta ja pyysimme ukolta vaihtorahan takaisin. Pienen vitkuttelun jälkeen hän suostui siitä luopumaan ja ilmeistä päätellen äijät olivat kuitenkin ihan tyytyväisiä, vaikka muhkea 20 taaleri jäikin saamatta. Nyt siis olemme perillä ja huone on todella siisti. Hintaa huoneella on yhteensä 200 000 dongia mikä on noin neljä euroa per lärvi. Tarkoitus oli etsiä halvempi majapaikka, mutta uskokaa tai älkää, se on vähän vaikeaa tähän aikaan yöstä. Neljä euroa pysyy kuitenkin meidän lasketussa budjetissa, joten eipä tässäkään ole valittamista. Nyt on alettava nukkumaan että jaksaa huomenna sählätä lisää. Olipahan taas seikkailu. Peijjooni.

Paikka: Quy Nhon, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}