Aasia 2008
torstai 29. toukokuuta 2008


Julkaistu kello 3.48

Mika teki eilen reitin google earthin avulla ja siirti sen gps:n. Sen avulla hurauteltiin pitkin pikkuteitä biitsille. Heti tien päässä oli monta kojua ja aurinkotuoleja. Rakenteilla on kymmeniä bungaloweja, jotka varmaan lähiaikoina valmistuvat. Ilmeisesti vuosi sitten täällä oli vain pari kitskaa ja tyhjä ranta. Porukkaa täällä ei ole koulupoikia ja muutamaa muuta lukuun ottamatta. Eihän sitä malttanut pysyä kuivilla!

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.25

Kävelimme saarta eteenpäin vähän rauhallisempaan paikkaan. Heti rakenteilla olevien bungalowien jälkeen alkaa metsä ja rannan täyttävät paikallisten veneet. Istuimme syrjässä kaikessa rauhassa ja läträsimme rantavedessä. Hiekka on todella sileää ja polttavan kuumaa sieltä, missä vesi ei sitä pääse viilentämään. Kai tästä voisi puhua sellaisena paratiisina, mistä kaikki aina höpöttävät. Jonkun ajan päästä tuli vähän painostava olo kun kaksi paikallista kersaa tuli kyttäilemään uivia valkonaamoja. Koska pojat jäivät norkoilemaan kamerareppujen luokse, päätimme varmuuden vuoksi nousta vedestä juomaan. Se ei riittänyt, että pikkupojat seurasivat meitä, mutta vähän myöhemmin joku vanhempikin mies tuli katselemaan "maisemia". Siinä hän katseli aavaa merta meidän takana ja muina miehinä hilautui lopulta meidän ja meren väliin. Eipä siinä paljon viitsi uikkarit päällä aurinkoa ottaa, kun tyypit tuijottelevat ihan estottamasti kolmen metrin päässä. Siinä vaiheessa ajattelimme, että nyt on hyvä aika lähteä katsemaan saaren kärkeä. Mopolle palatessa pari uutta poikaa, 11-vuotias Seu ja 8-vuotias Ning, tulivat tekemään meille voltteja ja muita viileitä temppuja. Siinä ne kersat sitten pelehtivät lähes koko paluumatkan ja metsästivät rannalla sipottavia pieniä rapuja. Ainakin vanhempi pojista oli selkeästi hyvätuloisesta perheestä ja kouluja käynyt, sillä hän osasi numerot ja ymmärsi perusjuttuja englanniksi, vaikkei itse hirvittävän hyvin sitä puhunutkaan. Silti naperot yrittivät kerjätä meiltä rahaa puolessa välissä matkaa. Sanottiin vaan, että pojat pojat, teidän on mentävä kouluun, mutta lieneekö mennyt vinkit perille. Nyt jäivät poijjaat ilman dongeja :) Jos haluaa päästä rauhalliselle rannalle, jossa kuuluu lähinnä tuulen humina ja meren pauhu, niin täältä sellainen löytyy - ainakin toistaiseksi. Auringonpalvontaa varten rantaa riittää noin 50 kilometriä, joten eiköhän sinne mahdu. Tänne valmistuu pian hieno resortti, joten puitteet nousevat varmasti ihan toiselle tasolle. Kun yksi tajuaa hyvän bisnesidean niin välittömästi sata muuta yrittää saada siitä osansa, joten todennäköisesti rannalle nousee myös baareja, kauppoja ja muita turistirantojen peruspalveluita. Vielä kun joku tajuaa aloittaa helppojen kyytien järjestäminen lentokentältä ja bussiasemilta, niin menestys on varma. Voin laitella illemmalla meidän ajaman maisemareitin, joka kulkee läpi peltojen, kylien ja markkina-alueiden. Mopolla liikkuminen on vaivatonta, vaikka tiet tuntuvatkin välillä epätodellisen kapeilta. Ruuhkasta pääsee eroon noin kilometrin päässä Huen keskustasta.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.10

Käppäiltiin takaisin rantaan johtavan tien päähän, jossa mopo oli parkissa. Istuskeltiin hetki limppareiden ääressä ja paikalle tuli englantia puhuva tyttö, Hanh. Meillä oli oikein tiiminimet sillä tytön mukaan Hanna on Hanh vietnamin kielellä. Hän piti vihreistä silmistäni, jotka olivat hänen mielestään jotenkin erityisen isot. Ulkonäkö, ihmissuhteet, perhe ja shoppailu tuntuvat olevan todella yleisiä aiheita täällä päin maailmaa. Tytöllä oli mukanaan ananaksia, joita hän kauppasi ohimennen. Hän ei tyrkyttänyt mitään vaan ehkäpä hän halusi harjoitella vain englannin kielen taitojaan. Siinä samalla hän kertoi opiskelevansa yliopistossa vietnamin kielen opettajaksi ja keräävänsä rahaa opintoja varten kesälomalla ollessaan. Opiskeleminen on todella kallista ja myös Vietnamissa vain harvojen onnekkaiden puuhaa. Ostettiin ananas ihan hyvän tahdon eleenä, jonka hinnaksi tuli lopulta 50 000 kun tytöllä ei ollut vaihtorahaa. Eiköhän ne kaksi euroa menneet oikeaan osoitteeseen. Joristiin vaikka mitä Vietnamista ja Suomesta. Saatiinkin parit hyvät vinkit tee- ja kahviostoksia varten. Ruoka-aiheiset keskustelut olivat myös hänen mieleensä ja tietysti Suomen ja Vietnamin erot säiden suhteen. Yhtäkkiä tyttö kysyi hienovaraisesti, että saako esittää yhden kysymyksen. Vastattiin myöntävästi ja yllätys oli suuri kun hän kysyi miltä lumi maistuu :D Aikaisemmin hän oli saanut vinkit lumensyömiseen saksalaiselta, joka oli viisaasti kertonut ettei keltaista lunta saa syödä. Ajattelimme kysyä varmistuksia muutamaan vietnamin kieliseen sanaan, joita yritettiin opetella huijaripatun avustuksella. Hanh oikein riemastui kun halusimme oppia vietnamia. Tällä kertaa opettaja oli todella paljon nohevampi ja toisti sanat hitaasti ja selvästi. Kun kerta alkuun päästiin ja hän vielä erikseen kannusti kyselemään lisää, opeteltiin myös numerot. Äkkiseltään vietnamin lausuminen on paikoitellen vaikeaa erilaisten kurkusta lähtevien äänteiden takia. Hanh olisi jatkanut juttua vaikka hamaan tulevaisuuteen, mutta meidän oli lähdettävä takaisin majapaikkaan aurinkoa pakoon. Paluumatka meni jouhevasti Mikan ohjastaessa mustaa petoa. Kämpillä vedettiin ananas nassuun ja olipa muuten makiata herkkua! Liitteenä on kuvia rantaveden hiekkapölinöistä, kioskilla pyörineistä penskoista, koulupoikain tempputreeneistä, kyttääjäpojista, rapukersoista, opiskelijatyttö Hanhista ja moporeitin maisemista.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.36

Kun lopulta saimme kaikki kuvat ja kirjoitukset kasaan, nälkä oli hillitön. Emme jaksaneet etsiä uusia ruokapaikkoja, joten menimme syömään eilen löydettyyn ravintolaan. Tilasimme hieman länsimaalaisempaa ruokaa. Annokset olivat hivenen turhan pieniä hintaansa nähden, mutta maussa ei ollut valittamista. Kesken ruokailun tyttö, johon törmäsimme pari päivää sitten, tuli taas myymään postikortteja. Tällä kertaa hinta oli kolme dollaria kun se aikaisemmin oli kaksi. Emme ostaneet mitään eikä tyttö ottaneet kuuleviin korviinsa kieltäytymistämme. Hän kävi välillä myymässä yhden lajitelman ravintolassa syöneelle turistilaumalle ja tuli takaisin meidän luokse. Toistimme vain samaa "no thank you"-hokemaa, mutta tyttö vaan jankkasi opettelemaansa lorua siitä, kuinka lähettäisimme kortteja ystäville ja hän saisi koulutarvikkeita antamillamme rahoille. Kun emme vieläkään ostaneet mitään, toinen tyttö tuli kysymään, että mistä olemme kotoisin ja vastaukseen kuultuaan hän pyysi, että saisi Suomen rahaa. Emme antaneet. Sen jälkeen hän pyysi vielä dollareita emmekä antaneet niitäkään. Lopuksi tytöt heittivät dramaattiset ou-mai-kaadit ja lähtivät pois. Mistä lienee tullut tämä "oh my god" tänne Vietnamiin. Jälkiruoaksi join kahvit ja Hise kietaisin letun. Pisteeksi I:n päälle kietaisimme Piña Coladat ja niillä oli toinenkin tehtävä. Olimme nimittäin päättäneet käydä katsomassa vaatteita Huen ostoskeskuksesta ja sinne ei ole mitään asiaa täysin selvinpäin. Auringon laskettua ja ilman viilennyttyä myös paikalliset olivat lähteneet shoppailemaan. Koko paikka oli ihan täynnä vietnamilaisia ja jo pelkästään vaateosastolle pääseminen oli oma seikkailunsa. Vaateostokset eivät olleet kovin menestys, sillä kummankaan mukaan ei tarttunut mitään. Syynä ei ollut vaatteiden ulkonäkö vaan koko. Kumpikin kokeili XL-kokoisia rytkyjä ja ne olivat aivan liian pieniä. Uskoisin, että XXL saattaisi olla minulle sopiva, mutta sellaisia siellä ei tietenkään ollut. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Suomessa käytän S- tai M-kokoisia vaatteita. Emme kuitenkaan halunneet lähteä ostarilta tyhjin käsin, joten ostimme muutaman tölkin limpparia ja jääteetä. Kostoksi. Paluumatkalla törmäsimme riksakuskiin, jonka kulkupeliä sotkin eilen. Hän selitti pitävänsä hiphop-musiikista ja puhui jostakin vietnamilaisesta artistista, jonka nimi ei kuitenkaan jäänyt mieleen. Äijä yritti saada minua esittämään oman beatbox-esityksen, mutta kun en moista kykyä omista niin jätin väliin. Ja se peijakkaan riksaukko oli oppinut kiroilemaan niistä hiphop-biiseistään! Hotelliin tultaessa pyysimme respasta huoneen avainta, koska mielestämme jätimme sen sinne lähtiessä. Respan nainen sanoi, ettei heillä ole meidän avainta. Olimme hieman hämillämme, koska molemmat muistivat, että jätimme avaimen heille. Aloimme tonkia laukkua ja samalla nainen löi avaimen tiskiin virne suupielessä. Se on yksi asia, joka erottaa vietnamilaiset laosilaisista ja thaikuista. Heidän huumorinsa tuntuu tavoittavan myös turistit. Laosissa ja Thaimaassa taidetaan olla varovaisempia eikä siellä juurikaan viljellä huumorin hienovaraisempia muotoja, kuten ironiaa tai tiettyihin henkilöihin kohdistuvaa pilaa. Kaikille tällainen huumori ei ehkä sovi, mutta ainakin meistä on mukavaa kun jutuissa on vähän pilkettä silmäkulmassa eikä keskustelu mene aina kysymys-vastaus -kaavalla. Lupasin päivällä, että laittaisin ajo-ohjeet teidän nähtäville. Niille, jotka haluavat nähdä pelkän reitin, voivat ladata KML-tiedoston Google Earth -ohjelmaansa. Jos taas olet tulossa Vietnamiin ja haluat tehdä saman matkan kuin me, lataa GPX-tiedosto ja siirrä se GPS-navigaattoriisi. Mukana on reittisuunnitelma opastaville navigaattoreille ja kulkemamme jälki tarkempaa seuraamista varten. Koko reitin kapein kohta on pieni markkina-alue ja matkalla on joitakin muitakin kohtia, jossa usko saattaa loppua. Jatka kuitenkin rohkeasti loppuun asti - pienet tiet todella vievät perille. ps. Nyt toimivat latauslinkitkin.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}