Aasia 2008
keskiviikko 28. toukokuuta 2008


Julkaistu kello 3.17

Herättiin 6:40, käytiin aamupalalla, otettiin mopo ja lähdettiin kohti hautoja. Ensimmäiseksi päätimme mennä Khai Dinhin hautaluolaan. Kartat osoittautuivat taas joutaviksi eikä teillä ollut mitään opasteita mihinkään. Olimme siis melko hukassa, mutta emme kauaa. Joku ukkeli ajoi meidän viereen ja tervehti. Hän ei tuputtanut mitään vaan kyseli vaan meidän kotimaata. Me kysyimme itse missä on rautatieasema, koska se oli yksi kiintopisteistämme. Seuraus oli se, että äijä opasti meidät perille asti. Oltaisiin hätistelty äijä pois, mutta tämä on oikeasti melko monen mutkan takana. Perillä kysyimme tietysti hintaa palvelulle ja ukko sanoi, että maksu omantunnon mukaan. Kaiken lisäksi hän jäi odottamaan meitä ja opastaa vielä seuraavalle luolalle. Jos ukko on rehti loppuun asti niin hänelle maksaa ihan mielellään. Tämä hauta on mieletön! Oikeasti järisyttävän hienoja kivestä tehtyjä patsaita, monumentteja sekä tietysti itse hautaholvi, jossa kultaisen patsaan alla on keisarin jäänteet. Tänne kannattaa ehdottomasti tulla, vaikka alue onkin pieni. Silmät nyrjähtää kun näitä katselee ja maisemakin on kuin postikortista.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.21

Nyt olisi kahden tombin kierros heitetty. Ensimmäinen, pienempi ja uudempi, hautakammio oli molempien mielestä aivan ylivoimainen ja todella vaikuttava. Toinen kammio, Minh Mang, oli vanhempi ja muodostui useammasta rakennelmasta. Monet rakennukset olivat paikoin pelkkiä kivikasoja ja loistokkuudesta muistutti vain vieressä oleva infotaulu. Muutama mukavan koristeellinen rakennus ja portti sieltäkin kuitenkin löytyi. Pihapiiriä koristivat ruukkuihin istutetut puut ja ympäristö oli muutenkin kaunis lampineen ja runsaine kukkaloistoineen. Heti sisäänpääsyportin tuntumassa oli koppero, josta olisi saanut ostettua oppaan kertomaan pytinkien kiemuroista. Kirjoitus on spotattu Minh Mangin porteille. Molempiin sisäänpääsymaksu oli 55 000 dongia eli noin 2,2 euroa. Ulkona kuvaaminen oli sallittua mutta sisätiloissa oli pienet kyltit, joita tietenkään kaikki turistit eivät ihan heti huomanneet... Aurinko porotti siihen malliin, ettei viitsitty lähteä enää muihin kohteisiin. Mopo-oppaamme Than johdatti meidät maisemareitin kautta Huen keskustaan. Ehdotimme hänelle palkaksi 100 000 dongia päivän kierroksesta ja ilmeisesti summa oli käypäinen sillä hän olisi vienyt meidät vielä muihinkin kohteisiin sekä uimaan jos olisimme halunneet. Tästä päätellen mopedikuskin saa koko päivän retkelle noin neljällä eurolla. Summalla saa reilu kolme tankillista löpöä mopoon tai kymmenen ateriaa paikallisten katukojuista. Nyt on lepäiltävä hetki ennen iltapäiväaktiviteetteja.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.07

Tultiin vaihteeksi syömään tähän hotellin viereen. Friendly Cafe niminen ravintola sijoittuu hintatasoltaan keskelle. Eurolla ei täältä saa mitään, mutta suuri osa eväistä irtoaa laittamalla muutaman kymppisenttisen lisää. Hieman sekavan menun alta löytyy melkoinen määrä evästä ja jos haluaa päästä helpolla, voi valita yhden valmiista seteistä. Vaihtoehtoja on sekä opportunisteille että pelkästään kasviskunnan herkkuja nautiskeleville. Hise tilasi ruokaa, jota ei ole ihan äskettäin naamansa edessä nähnyt: spagettia juustokermakastikkeella. Värittömyydestään huolimatta maku oli hyvää ja sehän se on tärkeintä. Itse kietaisin perinteisen nuudeli-kana-systeemin. Kana ei ollut taaskaan priimalaatua, mutta sentään kohtalaista. Maku oli myös ok. Jälkkäriksi lettuja mansikkahillolla, buja!

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.22

Alettiin miettiä mopo-oppaalle maksettua palkkaa. Katsokaapa alla olevaa listaa hinnoista, joita Vietnamissa saa maksaa: - $0.5 - Litran vesipullo kioskista - $1.0 - 150 metrin tinkimätön riksakyyti - $1.2 - Ateria edullisessa ravintolassa - $1.2 - Limutölkki hautaluolan kioskissa - $1.5 - 1 kg pyykin pesu hotellissa - $1.8 - Kahden kilometrin taksimatka - $1.8 - Mopon tankillinen polttoainetta - $2.0 - Postikorttilajitelma kadulla myyvältä pikkutytöltä - $3.4 - Tunnin veneretki auringonlaskun aikaan - $3.4 - Sisäänpääsy citadeliin ja haudoille - $3.4 - Cocktail baarissa - $5.5 - Ateria turistipizzeriassa - $6.1 - Palkka, jonka maksoille mopo-oppaalle - $8.0 - Mopo-opas koko päiväksi - $8.0 - Hotellin mopo päiväksi - $9.0 - Yö edullisessa hotellissa - $10 - 13km mopomatka tienvarresta kaupunkiin - $2.0 - Opettajan keskimääräinen päiväpalkka - $2.7 - Sairaanhoitajan keskimääräinen päiväpalkka - $3.3 - Hyvinkoulutetun lääkärin keskimääräinen päiväpalkka Yllä oleva lista koostuu hinnoista, joita meiltä on pyydetty täällä Huessa, vilkkaassa turistikaupungissa. Ne eivät siis ole tingattuja hintoja. Sijoittakaapa kolmen esimerkkiammatin päiväpalkat listaan ja katsokaa mitä jää ala- ja mitä yläpuolelle. Vaikka palkat tuntuvat pieneltä niin tuplatkaa ne katsokaa, vaikuttaako se loppujen lopuksi asiaan. Aika karua, vai mitä? Sitä tulee helposti ajatelleeksi, että tietenkin turistien valloittamissa kaupungissa kaikki on kallista, mutta sitä ei välttämättä mieti, että mitä siitä seuraa. Usein ajattelee, että sitä tuo rahaa maahan ja maa kehittyy, mutta asia ei ole välttämättä niin yksioikoinen. Jos kadulla postikortteja myyvä pikkutyttö myy kaksi postikorttilajitelmaa päivässä, hän tienaa enemmän kuin hyvin koulutettu lääkäri. Tai no, pikkutytön vanhemmat tai muu kätyri - lapsihan ei rahoja yleensä saaitse. Riksakuskin ei tarvitse ukottaa kuin kolmea turistia ja hän tienaa lähes yhtä paljon kuin lääkäri. Todellisuudessa hän heittää päivässä lukuisia tällaisia kyytejä ja monesti hinnat ovat vieläkin suurempia, joten riksakuski tienaa reilusti enemmän kuin lääkäri. Entäpä se mopokuski, joka odottaa tienvarteen jätettyjä turisteja kerran päivässä? Yksi riittävän väsynyt matkaaja, joka ei osaa sanoa "ei" ja kuski on tiennannut yli kolme kertaa enemmän kuin lääkäri koko päivän työllään. Entäpä, jos näitä kaikkia vertaa opettajaan. Sitä voi miettiä, että kun lapset ja nuoret pistetään tällaiseen ympäristöön niin kiinnostaako opiskelu? Nollakoulutuksella voi tienata enemmän kuin lääkäri, kun työn maksajana toimii turisti. Toki voi ajatella, että ehkä nuoret tekevät töitä vuoden tai pari rahoittaakseen opiskelunsa, mutta jos suomalaisetkaan eivät osaa palata totuttua huonompaan elintasoon niin tuskin se täälläkään onnistuu. Kärjistetysti asiaa pitäisi kuitenkin verrata siihen tyyliin, että suomalaiselle opiskelijalle tarjottaisiin kesken opintojen työtä, josta maksettaisiin koulutetun lääkärin palkkaa - tai vieläkin enemmän. Entä miltä tuntuisi, jos omaan kotikaupunkiin tulisi läjä öljysheikkejä, jotka maksaisivat muutaman tunnin kaupunkikierroksesta satoja euroja? Asiaan liittyen voi miettiä sitäkin, että mitä näille turistikaupungeille tapahtuu siinä vaiheessa kun kaupunkien eksotiikka katoaa ja kaupungista tulee yksi turistirysä muiden joukossa. Jos käy niin onnettomasti, että turistit katoavat ja menevät etsimään uusia valloittamattomia kohteita niin mitä tapahtuu niille kaikille ihmisille, jotka eivät koskaan menneet kouluun helpon rahan takia. Suomessa kehitys on tapahtunut kymmenien vuosien aikana, mutta täällä päin monet turistirysät ovat rysähtäneet paksuksi muutamassa vuodessa. Thaimaa on edelleen hyvä esimerkki. Se on yksi maailman suosituimmista turistikohteista ja suosituimmissa kaupungeissa raha vaihtaa vuolaasti omistajaa. Ei kuitenkaan tarvitse siirtyä kuin muutamia kilometrejä kaupungeista sivuun, maaseuduille, kun tajuaa ettei turismin tuomat rahat näy heidän elämässään juuri lainkaan. Epäilemättä ne tietyt kohteet voivat kehittyä, mutta raha ei taida jakautua koko maahan kovin tasaisesti. Tämä nyt oli tällainen napakkaan sävyyn kirjoitettu jeesustelu, jonka tarkoitus oli lähinnä antaa ajattelemisen aihetta. Emme tosiaankaan ole mitään yhteiskuntatieteen tutkijoita, joten asia on varmasti paljon monimutkaisempi kuin mitä itsekään ymmärrämme. Välillä sitä kuitenkin havahtuu todellisuuteen, kun katsoo ympärilleen matkustaessa eri maiden ja kaupunkien välillä. Tähän loppuun on kuitenkin hyvä antaa se perusneuvo, jota kaikkien on reissaajien on hyvä noudattaa: älkää antako rahojanne kerjäläisille tai ketkuilijoille. Antakaa ne oikeasti työtä tekeville ja opiskeleville. Tai jos haluatte auttaa oikeasti heikko-osaisia, tarjotkaa heille ateria tai ostakaa vaikka puhtaat vaatteet. Vaihtoehtoisesti voitte myös etsiä jonkun järjestön tai koulun, jolle rahat voi lahjoittaa suoraan. Älkää kannustako kerjäämiseen antamalla rahaa satunnaisille vastaantulijoille. Että sellaista tänään :)

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.18

Pehkana. Nyt on kriittiset tilanteet kun koneen kovalevy täyttyi kuvista. Varmuuskopiolevyllä on kyllä tilaa, mutta eipä se paljon autan kun kaikista kuvista pitäisi olla kopiot kokonaan eri medioilla. Täytynee katsoa jostain isommasta kaupungista jos saisi ostettua toisen samanlaisen irtokovalevyn. Auringon laskiessa kävimme palauttamassa mopon. Täällä on jokin outo sääntö, että mopolla ei saa iltaisin ajella. Eikä kyllä haittaa, sillä sompailu liikenteessä on ihan tarpeeksi elämyksellistä ilman pimeyttäkin. Moposta sen verran, että se on koko reissun paras vuokramopo. Siinä on kuitenkin yksi vitsikäs piirre: peilit. Ne ovat nimittäin kuperasta kiillotetusta muovista tehdyt. Yritä siinä sitten katsella takana tulevaa liikennettä, kuin peilinä toimii joulupallo, josta näkyy puoli maailmaa. Mopon palautuksen jälkeen kävimme eräässä vähän hienommassa kahvilassa maistamassa kehuttua vietnamilaista kahvia. Myytävänä oli myös suklaa- ja tiramisukakkua, joten pakko oli ottaa molempia. Ei voi kuin liittyä muiden suosittelijoiden joukkoon. Vietnamilainen kahvi on oikeasti tosi hyvää ja aivan eri makuista kuin mikään Suomesta saatava. Maku muistutti lähinnä pannukahvimaista suklaakahvia kuitenkaan olematta sitä. Lueskelimme illan aikana juttuja Keski-Vietnamista. Huessa vietämme vielä jonkun päivän, mutta sitten olisi lähdettävä kohti etelää. Nha Trangin sukellus-turisti-sekoilu-kaupunki ei vielä houkuttele, joten jossain näiden kahden paikan välissä olisi mukava pysähtyä. Nha Trangissa aika menee kuitenkin vetten alla ja Ho Chi Minh Cityssä kaupungissa, joten pieni maalaisepisodi maistuisi. Yksi kiinnostava kohde löytyi, mutta eipä siitä vielä sen enempää. Iltapalalla päätimme käydä jossain uudessa paikassa. Aivan majapaikan vierestä löytyi todella kapea kuja, jonka edessä oli ruokalista ja teksti "restaurant". Yllätykseksi kujan perältä, keskellä hulluinta turistikatua, aukesi todella sievä ja siisti ravintola, jossa hinnatkin olivat alle keskitason. Minä tilasin paistettuja nuudeleita naudalla. Hise päätti kokeilla jotain uutta ja pöytään kannettiin paistettua munakoisoa valkosipulikastikkeella. Oma annoksenikin oli yllätys, sillä nuudelit olivatkin rapsakoita. Monessa ravintolassa sellaisia saa erikseen tilattua kun pyytää niitä kohdasta "crispy". Yllätys oli kuitenkin positiivinen, sillä ateria oli yksi parhaista Vietnamista nautituista. Hisenkin ateria oli makoisa ja ruokailun kruunasi vietnamilainen tee. Tee oli vekkuli yhdistelmä makuja ja tuoksuja. Tuoksusta mieleen tuli irtokarkkihyllystä saatava suklaa-crisp-puikula. Maku oli jännittävä sekoitus vihreää- ja jasminteetä sekä jotain kukkamaista aromia. Tee oli vahvaa, mutta todella pehmeän makuista. Tarjoilijan tuodessa laskua kysyimme, että valmistetaanko teetä Pohjois- vai Etelä-Vietnamissa. Tarjoilija vastasi heti, että juomamme tee on valmistettu täällä Huessa. Emme edes tienneet, että täällä on teeplantaaseja - auts. Aina oppii jotakin uutta. Nyt olisi kuitekin tullut testattua sekä paikallinen kahvi että yksi teelajeista. Liitteenä on pari kuvaa raflasta. Ravintolasta lähtiessa vastaan tuli yksi riksakuski. Äijä tuli selittämään jotain ja päätin kysyä pojalta, että paljonko maksaisi kyyti Sports Hotellille, joka siis oli noin 20 metrin päässä. Äijä sanoi aluksi, että kyyti olisi ilmainen, mutta osoittikin sen jälkeen minua ja taputti penkkiä. Eihän siinä auttanut kuin hypätä riksakuskiksi riksakuskin paikalle. Hise koikkelehti penkille ja matka kohti Sports Hotellia alkoi. 10 metrin jälkeen äijä hyppäsi itsekin kyytiin ja ehdotti, että kävisimme polkemassa korttelilenkin. Moiseen hullutukseen en suostunut, mutta poljettiin äijän laulaessa kadun toiseen päähän. Parista hienommasta ravintolasta länkkärit katselivat hiukan kummastuneena eikä näky tainnut olla ihan tavallinen paikallisillekaan. Kadun päässä heitin U-käännöksen ja sipotin takaisin hotellin eteen. Hotellin edessä äijä yritti diiliä, että me ostaisimme hänelle "matkamuistoksi" kaljan. Emme ostaneet ja siihen äijä heitti ehkä kohtalokkaimmat oh my godit ikinä. Vinkiksi tulevaisuuden riksakuskeille, että polkimet eivät lopeta polkemista vaikka sinä lopetat. Ja kun selässä on kolmen henkilön massa niin väive ei myöskään pysähdy ihan helpolla. Siinä ei kannata jättää kengännauhojaan rattaiden väliin tai saattaa vähän kiristää. Onneksi menopelistä löytyy käsijarru, mikä oli jokin outo metallivaijeriviritelmä jonka päässä oli metallirengas. Älkää kysykö enempää, minulle riitti että se toimi :D Hotelliin tultaessa muistettiin, että meidänhän olisi lähdettävä täältä aamulla. Omituista, että meille kuitenkin vuokrattiin mopo iltaan asti, heh. Sipotimme alakertaan, jossa paikan veitsenterävän palvelijapojun katu-uskottavuus kärsi. Äijä oli nimittäin levittänyt patjan ja kukkakuviolakanan keskellä respan lattiaa ja oli asettamassa itseään kauneusunille ilman paitaa. Eihän siinä sitten kun äijä ylös ja Tarzanin varustuksessa varausvihkoa pläräämään. Huone oli onneksi vapaana, joten nyt ei tarvitse aamulla säätää. Voi olla, että meille pidettiin huonetta vapaana koska sanoimme tullessamme, että olisimme täällä vähintään kolme yötä. Nyt tässä vaiheessa on muuten hyvä mainita, että eilisestä oppineena muistin, että aurinkorasvaa kannatta laittaa naamaan ettei pala. Ja naama ei palanut. Kädet paloivat. Niihin kun en rasventtia laittanut, hehe. On niin suora ja terävä viiva haaberissa kuin olisi viivoittimella vedetty. Peijooni kun kuumottaa. Hirveä hiki ja haisee ahdin valtakunnalle :D

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.29

Tässäpä on vihdoin ja viimein kuvia tämän päivän hautakammioseikkailusta. Ensimmäiset kahdeksan kuvaa ovat Khai Dinhiltä ja loput Minh Mangilta. Viimeisenä poseeraa avulias moto-oppaamme. Kuvan, jossa me molemmat poussaamme, otti eräs Huessa syntynyt aussi.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}