Aasia 2008
maanantai 26. toukokuuta 2008


Julkaistu kello 6.22

Taisi olla iltaiset syömingit vähän liian myöhäiset minulle, sillä sekoilin koko yön ja luulin olevani jossain ihan muualla kuin majapaikassa. Skipattiin aamiainen, koska sitä olisi saanut vain noin yhdeksään saakka. Emme voi siis kommentoida hintaan kuuluvan aamiaisen laatua. Kymmeneltä aloitettiin kamojen pakkaus ja eipä siinä kauan mennyt kun ei pahemmin keritty niitä ympäri huonetta levitellä. Maksettiin huone dollareilla ja henkilökunta soitti meille mittaritaksin, jolla hurautimme vanhempaan versioon Sports -hotellista. Beckham toivotettiin iloisesti tervetulleeksi ja kävimme tsekkaamassa kaksi huonetta. Toisen hinta oli aluksi 26 dollaria eli 16,5 euroa. Olisimme saaneet sen 14 eurolla, mutta oma parveke, pari tuolia ja hulppea määrä tilaa ei ollut juuri se, mitä tällä hetkellä eniten arvostamme. Otimme siis 18 dollarin eli 11,4 euron huoneen, jossa on lämmin vesi kylpyammeineen, ilmastointi ja pari leveää sänkyä. Äkkiseltään 5,7 euroa per kärsä voi kuulostaa suurelta summalta, mutta hintaan kuuluu kuitenkin langaton netti huoneessa ja buffetaamiainen. Käytiin testaamassa tämän hotellin aamupala eilen ja helposti neljän ruokalajin aamiaiseen juomineen uppoaisi vähintään se pari-kolme euroa muualla ravintolassa. Tämä on selkeästi huonokuntoisempi ja nuhjuisempi kuin uudenkarhea kakosversio, mutta silti meidän yleistä tasoa selvästi korkealaatuisempi. Muutamaan päivään ei jaksa temuta matkatavaroiden kanssa, joten vietämme tässä nyt ainakin sen kolme yötä. Hotellin sijainti on todella mainio ja tästä on helppo järjestellä erilaisia retkiä ja muita aktiviteetteja. Nyt kun huoneessa on nettiyhteys niin voimme laitella pieniä klippejä Huesta. Alla on pieni sample normaalista katukuvasta. Äkkinäinen ei kyllä uskalla keskusta-alueella mopedilla ajella. Jalkaisin ei kannata sinkoilla miten sattuu eikä varsinkaan juosta. Teiden ylittäminen on helppoa kun kulkee hitaasti ja katsoo risteävää liikennettä. Ylityshetkellä kannattaa ottaa katsekontakti mopoilijoihin niin he hoitavat väistämisen.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.24

Voi kiesus että lykkäsi järkyttävän nälän. Kun aamupalakin jäi välistä niin emme jaksaneet tehdä muuta kuin kävellä ehkä 20 metrin päässä olevaan intialaiseen ravintolaan. Ja voi peijakas taas kyltissä luki "Recommended by Lonely Planet". Hinnat eivät sentään olleet tähtitieteelliset, mutta kyllä siellä silti eurot vinkuivat. Ateriat olivat onneksi varsin suuret, mutta eivät kovin laadukkaat. On jotenkin hämmentävää, että KFC:n kanafileestä tehty hampurilaisateria sekä iso juoma maksaa 50 000 dongia (noin 2 euroa) mutta ravintolassa et tuolla hinnalla saa kuin pelkän kastikkeen. Nytkin meidän ateriat pelkällä vedellä olivat yhteensä 147 000 dongia (noin 5,7 euroa). Vertailun vuoksi söimme Laosin puolella kolmen ruokalajin aterian yhteensä noin 3,5 eurolla. Päätimme, että seuraavan ruokapaikan on oltava joku edullinen muovituoliravintola, jossa paikallisillakin on varaa syödä. Tämä Huen keskusta tuntuu olevan nykyään melkoinen suosittu kaupunkikohde - lieneekö ollut sitä jo kauankin. Kadut ovat täynnä kalliita ravintoloita, korkeita hotelleja, hintavia matkamuisto- ja tekstiilimyymälöitä ja todella koreasti valaistuja baareja. Lisäksi täällä on hulvaton määrä retkien järjestäjiä ja turisti-infoja. Niille, jotka haluavat selviytyä helpolla, tämä on mitä mainioin paikka. Kaikki on käden ulottuvilla ja retkiä löytyy muutaman tunnin kierroksista useiden päivien rundeihin. Alkumatkasta ennätimme turtua kaiken maailman kaupustelijoihin ja huutelijoihin, mutta Laosin aikana tällaista toimintaa ei ollut. Nyt meinaa käydä vähän otsalohkoon kun hotellista ei ehdi kävellä kuin kaksi askelta niin jo kuuluu selän takaa: "You! Hey you! You!" Riksaäijät kyselevät jatkuvasti mihin olemme menossa ja tyrkyttävät kyytiä. Oppaassa neuvottiin, että hymyllä sanottu "ei" riittää, mutta todellisuus on muuta. Lienee vaan parempi ignorata kuskit kokonaan tai muuten saat olla jatkuvasti vastailemassa heille. Laosissa ja Thaimaassa joissakin ruokapaikoissa ruokailun keskeyttivät kerjäläiset, mutta täällä riisipaperitaideteoksien myyjät hoitavat samaa virkaa. He onneksi luovuttavat varsin helpolla, kun vaan hymyilee ja sanoo tomerasti "No thank you". Nyt kiinnostaisi löytää Huesta jotain muutakin kuin turisteille tarkoitetut puljut ja huutelevat riksakuskit. Täytynee varmaan vaan mennä vähän syrjempään. Koska Hue tarjoilee useita historiallisia kulttuurinähtävyyksiä, niin niissä on tietenkin käytävä. Ainakin Citadel sekä kaupungin ulkopuolella sijaitsevat hautaholvit kiinnostaisivat. Täytyy vaan saada kyyti ja mahdollinen opas järkeiltyä. Mopon vuokraamisen jätämme maaseudulle - tuonne hulluuteen emme lähde itseämme tapattamaan. Täällä jatkuu suunnilleen sama meininki lapsien suhteen, mitä se oli Laosissa. Suomessa on aina topakasti kasvatettu siihen, että ihmisiä - varsinkaan ulkomaalaisia - ei saa osoitella eikä heille saa huudella mitään. Tästä huolimatta kaikki kuitenkin supattelevat ja osoittelevat "kummajaisia" selän takana. Täällä erityisesti penskat tervehtivät ja huutelevat kaikenlaista ihan estoitta. Heillä ei tunnu olevan minkäänlaisia ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan, vaan heiltä saa aina yhtä pirteän vastaanoton. Vähän syrjäisemmällä alueella kokonaiset penskalaumat saattavat villiintyä vain siitä, että vastaa heidän tervehdykseen. Aikuiset ovat vähän pidättyväisempiä, mutta eivät hekään paljon kiinnostustaan peittele. Monet kerrat olemme repeilleet tuijotuksille, jossa Kauniit ja Rohkeatkin kalpenevat. Siinäpä taas havaintoja. Illalla kiinnostaisi lähteä jokiristeilylle. Tiedämme vain sen, että paatteja löytää pitkin joenrantaa ja kruisailuja on eri mittaisia. Täytynee tehdä pientä selvitystyötä etenkin hintojen ja yleisten järjestelyjen suhteen.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.34

Jokikruisailu on saatu päätökseen. Maksoimme lystistä yhteensä 80 000. Alussa kyytiä myytiin 120 000 dongillä, mutta se oli vähän turhan paksua. Jos ihmisiä lähtee enemmän samaan veneeseen, on hinta henkilöltä tietysti reilusti vähemmän. Paatti puksutti 8 km/h, joten kyyti oli tasaista ja kuvaaminen onnistui mainiosti. Aluksi kipparin vaimo alkoi selittää, että menisimme tunnin suuntaan ja toisen takaisin, mutta sanoimme heti, että sellaisesta ei ollut puhetta ja että maksoimme vain tunnista. Ukkeli teki pienen lenkin läheisen saaren ympäri. Kaupunkialue alkoi muuttua vähitelle paikallisten hökkeleiksi, mutta tunnissa ei kovin kaukana ehdi käydä. Seurasimme kelloa ja olimme vähän ihmeissämme, kun lähtösatama oli vieressä ja aikaa oli jäljellä reilut 20 minuuttia. Loppuajan äijä pyöritti venettä sataman edessä. Oli vähän vitsikästä kuvata auringonlaskua suuren lateksifirman kyltin edessa. Retken jälkeen tultiin kelluvaan ravintolaan limpparille. Ehdittiin olla ehkä 5 minuuttia kun ystävämme pienet, läskit lepakot tulivat pörisemään ihan lähietäisyydelle. Ei viitsinyt kuitenkaan alkaa riehua kameran kanssa keskellä ravintolaa. Nyt kun aurinko on laskenut, viimeiset kauppamiehet yrittävät kaupata tunnin kyytiä dollarilla.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.34

Kun kerta päivällä löimme kättä päälle, että seuraava ravintola on joku muovituolipaikka niin eihän se auttanut kuin lähteä hortoilemaan kaduille. Katuja täällä ei ole montaa ja alku näyttikin melko epätoivoiselta. Majapaikan läheltä löytyi yksi, mutta se oli sulkenut ovensa. Lopulta tulimme pienen, vähän rosoisemman ravintolan eteen. Sisällä ei ollut muovituoleja, mutta ei valkoisia liinojakaan. Katsoimme menua ja kehveli vieköön lähes kaikki eväät olivat euron pinnassa! Astuimme sisään ja töllöä katsonut nainen pomppasi tuomaan ruokalistat. Sen jälkeen hän unohtui taas telkkarin ääreen toviksi, mutta tuli kuitenkin lopulta ottamaan tilaukset anteeksi pyydellen. Vedimme erilaiset nuudeliannokset ja kovin hyviä olivat molemmat. Eikä annosten koossakaan ole moitteen sijaa. Aiomme tulla tänne vielä uudelleen, mutta tämän kertaisen perusteella ei voi kuin suositella. Paikan nimi on Banana Mango ja se löytyy juurikin siitä mihin tämä kirjoitus osoittaa. Huomasitteko muuten, että nyt kirjoitusten koordinaatit näkyvät kartan alla. Tulevat matkailijat voivat siirtää ne omiin navigaattoreihinsa ja suunnistaa kiinnostavilta tuntuviin kohteisiin.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.15

Käppäiltiin takaisin majapaikalle ja etsittiin tietoa huomisesta retkikohteesta, Citadelista (Kinh Thanh). Tarkoitus olisi herätä aamulla varhain, riipaista hotellin buffet-pöydästä mahat kuprulle ja lähteä heti muurien sisäpuolta pällistelemään. Nytpä siis suuntaamme nukkumaan me. Liitteenä on kuvia tämän päivän veneretkeltä. Joukossa on maisema- ja kliseisten auringonlaskukuvien lisäksi ohikulkeneita paatteja sekä tyttö, joka oli tullut rantaan katsomaan auringonlaskua isänsä kanssa.

Paikka: Hue, Vietnam
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}