Aasia 2008
maanantai 19. toukokuuta 2008


Julkaistu kello 7.58

Aamulla siivoiltiin kämppää ja sitten lähdettiin ulkoilemaan. Ensiksi oli saatava evästä naamaan ja mentiin muutaman pöydän Au Rendezvous-raflaan. Ranskiksia oli niukanlaisesti, mutta kananrintafilee oli täyttä laatua. Ruoka tarjoiltiin poikkeuksellisesti tulikuumalta metallialustalta. Annokseen kuului myös patonki. Koko setit juomineen maksoivat yhteensä 4.2 euroa. Olemme miettineet, että saako temppelialueille tavan pulliaiset mennä haahuilemaan. Koska tämä kaupunki ei ole turistien täyttämä, näkyy monien temppeleiden pihassa vain munkkeja. Kysyimme aikaisemmin asiaa pojalta, jolta saimme buddhalaiset käsinauhat ja hän sanoi temppelien olevan avoimia kaikille. Niinpä suunnatiin Rattana-temppelille, jossa tunnelma oli perin hengellinen. Paikalla oli meidän lisäksi vain muutama munkki, joten pihalla sai rauhassa käyskennellä. Pulut kujertivat, pienet kellot helisivät tuulessa ja lehdet kahisivat puissa. Toisen suuren temppelin, Sayaphumin, pihalta kuului karkelointia. Astuttiin portista sisään ja käynnissä olikin huikeat juhlahumut! Ihmiset olivat pukeutuneita perinteisiin asuihin ja he tanssivat täyttä häkää. Pihasta lähti myös kulkue, joiden keulille oli rakennettu jos jonkinlaista koristeellista hahmoa. Temppelirakennusten sisällä oli käynnissä hengellisiä seremoniota. Eräs poika tuli juttusille ja kertoi karnevaalien olevan jokavuotiset. Tapahtuman nimi meni ohi, mutta täytyy selvittää se muuta kautta. Millonhan itse saisi karistettua suomalaista juroutta sen verran, että uskaltaisi mennä selittämään niitä näitä tuntemattomille? Meidät on kasvatettu siihen, ettei vieraita saa lähestyä ilman syytä kun muuten on vain häiriöksi.

Paikka: Savannakhet, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.27

Mentiin kulttuuripläjäyksen jälkeen siirtelemään kämpille kuvia. Jatkettiin myös eilen aloitettua shakinpeluutreeniä, sillä Hise ei ole koskaan aikaisemmin sitä pelannut. Tänään meinasi jo tulla turpahan :D Iltaravintolat aukeavat vasta kuudelta, joten tulimme toviksi nettikahvilaan kuvia lähettämään ja sen jälkeen tarkoituksena olisi suunnata johonkin uuteen grillailuraflaan. Liitteenä on kuvia Rattana- ja Sayaphum-temppeleistä sekä yhdestä kiinalaisesta temppelistä, jonka nimeä emme saaneet selville. Lisäksi laitoimme eiliseen kirjoitukseen kuvia toissailtaisesta discohileillasta.

Paikka: Savannakhet, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.50

Ei mentykään grillaamaan, kun minun mahassa alkoi taas tuntua pistoa. Tultiin kämpille hengailemaan ja odottelemaan, jos pötsi siitä rauhoittuisi. Siinä pakin parantelua odotellessa järjestelimme koneelle netistä ladattuja Suomi-kuvia, jotta voisimme esitellä niitä majapaikan äijille. Harmittaa kun olimme ennen lähtöä siivonneet palvelimelta suurimman osan kuvista, mutta tuli noista sentään jonkinlainen kokoelma. Myöhemmin pistävä kipu tuntui hellittävän, vaikkei kokonaan kaikonnutkaan. Ruokaa oli kuitenkin saatava. Ruokahalua ei liiemmin ollut, joten emme viitsineet mennä turhaan grillipaikkaan vaan ajattelimme etsiä jonkun vaatimattomamman paikan. Samalla hetkellä kun astuimme majapaikan alakertaan, taivaalta tuli järjetön vesisade. Tunnin ajan vettä lossuutti kuin saavista kaatamalla. Viemäreiden sietokynnys ylittyi reilusti ja kadut alkoivat tulvia vettä. Joku paikallinen ukko käytti kuitenkin tilaisuuden hyväkseen ja tuli sateenvarjon sekä taskulampun kanssa metsästämään huomista lounasta: sammakkoa. Majapaikan ukkelitkin kertoivat suut maireina, että sampit ovat mitä mainiointa herkkua. Vastuullinen matkaaja kuitenkin tietää, että sammakot ovat yksi maailman katoavaisimpia lajeja, joten niitä ei parane ainakaan ravintolasta itselleen tilata. Kaatosateessa ja tulvivissa sateissa olisi ollut ihan riittävästi, mutta koko sateen ajan taivas löi strobonlailla kipinää. Valot välkkyivät jatkuvasti eikä siinä paljon tohtinut lähteä sateenvarjon kanssa itseään tapattamaan. Kivisen majapaikkamme suojista tyydyimme ihailemaan valoshowta, joka oli suurempi kuin yksikään ukonilma, jonka olemme elämässämme nähneet. Kun sade ei vaan ottanut loppuakseen, haimme huoneesta läppärin ja esittelimme Suomi-kuvia vuorossa olleelle jampalle, Kham Phouwille. Heti viereen hyökkäsi myös majapaikassa pööpöillyt vanhempi mies ja nainen. Siinä sitten katselimme kesäistä ja talvista Suomea ja esittelimme myös omat perheemme. Kham ei osaa puhua englantia juuri lainkaan, mutta ymmärtää sitä kyllä hyvin. Selitimme kuvista parhaamme mukaan ja kovin kauniiksi kehuivat kotimaatamme. Sade ei hellittänyt, mutta pahin ukonilma siirtyi lopulta sivummalle riehumaan. Me nappasimme uljaan turkoosin sateenvarjomme, pakkasimme rojut minigrip-pusseihin ja lähdimme sateeseen tarpomaan. Ehdimme mennä noin 20 metriä kun tajusimme, että tiellä on vettä ainakin 20 senttiä. Itselläni oli sopivasti tennarit jalassa, joten ei auttanut kuin tehdä täyskäännös ja käydä vaihtamassa släpärit jalkaan. Uusintayritys tuotti tulosta, mutta housut ja hameenhelmat kastuivat kaikesta huolimatta. Tällaisilla ilmoilla kannattaa olla varovainen, sillä kun viemärit menevät tukkoon niin kaikki sonta jää lillumaan kaduille. Jos jaloissa on avohaavoja niin voi olla fiksuinta odottaa teiden tyhjenemistä, jotta välttyy pahimmalta infektiolta. Sateet nostavat myös erinäisiä örkkejä koloistaan ja osa niistä voi olla myrkyllisiä. Esimerkkinä tuhatjalkaiset, jollaisen mekin näimme viipottavan keskellä jalkakäytävää. Viimeisenä on muistettava paikalliset sähköviritelmät, jotka voivat aiheuttaa oman vaaransa. Kävimme vetämässä evästä läheisessä ravintolassa, jossa emme vielä ole olleet. Paikassa on normiravintolaa enemmän baarin henkeä, sillä siellä musiikki pauhaa reilusti kovempaa. Ruoka on kuitenkin hyvää. Harmi vaan, että eväsretki jäi vähän lyhyeksi, sillä mahasta alkoi kuulua pelottavan voimallinen murina. Majapaikkaan päästessä ei ollutkaan jäljellä kuin vessaan juoksu ja vihellys. Meikäläisen varaventtiili ei ole ainakaan tehty sellaista tavaraa varten, joten nyt ei sitten uskalla lähteä vessasta kymmentä metriä kauemmaksi. Nyt on noudatettava murahdus-turahdus -ajoitusta: kun kuuluu murahdus, on noin 1,3 sekuntia aikaa kun tulee turahdus :D Toivoa sopii, että tämä on vain nopeasti ohimenevää kurahtelua. Aiheeseen liittyen pieni varoituksen sana Laosiin matkaaville: täältä ei saa käsidesiä. Varatkaa sitä siis riittävästi Thaimaan puolelta tai mistä sitten olettekaan tulossa. Olemme kyselleet ainetta lukuisista apteekeista sekä Paksesta, että Savannakhetista. Täältä irtoaa ainoastaan desinfiointiainetta haavoja varten, mutta niillä myrkyillä ei paljon käsiä kuivapestä. Jos tämän olisi tiennyt etukäteen, mekin olisimme osanneet varutua siihen ja nyt meillä luultavasti olisi kyseistä ainetta. Toivoa sopii, että sitä saa Vietnamista...

Paikka: Savannakhet, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}