Aasia 2008
sunnuntai 11. toukokuuta 2008


Julkaistu kello 9.30

Oikein mukavaa äitienpäivää maailman parhaimmille muoreille eli Raijalle ja Tarjalle! <3 Toivottavasti muu perhe on hoitanut äitienpäiväkestityksen, koska itse olemme täällä kaukana poissa. Syötiin aamiaispatongit intialaisessa raflassa. Tarkoitus oli syödä kunnon ateriat, mutta ruokaa sai vasta kello yhdestätoista lähtien eikä jaksettu vaihtaa enää paikkaa. Huristeltiin mopedilla kohti vesiputouksia. Ilma muuttui koko ajan viileämmäksi mitä ylemmäs noustiin ja vettä alkoi ripeksiä. Tämä ei kuitenkaan meininkiä häirinnyt vaan jatkettiin ajelua reilun 900 metrin korkeuteen. Eilen pongattiin mopovuokraamosta saadusta kartasta yksi vesiputous, jonne oli tarkoitus mennä. Ennen sitä huomasimme tienlaidassa kyltit toisesta E-tu -vesiputouksesta, joten ajateltiin tsekata sekin samalla. Vesiputoukselle päästäkseen oli ajeltava pienempää soratietä vajaa kilsa. Yllätykseksi paikkaan olikin rakennettu suojakatoksia ja parkkipaikka. Meinattiin lampsia putouksille suorilta, mutta meidän pitikin maksaa yhteensä 13 000 kipin eli noin euron pääsymaksu. Ihan huonopolvisimmille voi olla liian vaikeaa päästä putouksen alajuoksulle, sillä kiviportaat ovat todella jyrkät ja askelmat korkeita, noin polven korkuisia. Alhaalta oli ihan mukavat maisemat ja vettäkin lossuutti ihan kunnon paineella. Nyt kuivemman kauden aikana oli mahdollista kulkea muuallakin kuin joen yli rakennetulla pikkusillalla. Kivet ovat paikoin hyvin liukkaita, joten sanomattakin selvää on, että kannattaa varustautua kunnollisilla kengillä ja olla varovainen. Vettä ripeksi hiljalleen ja välillä ilmakin kirkastui. Päätettiin skipata toinen vesiputous, koska sen hetkisessäkin riitti pällisteltävää. Juuri kun meinattiin lähteä takaisin kohti Paksea, vesisade voimistui kovimmilleen. Huomattiin parkkipaikan lähellä sadetta pitävä perhe, joten kysyttiin voidaanko tulla istuskelemaan heidän kanssaan. Perheen äiti huseerasi innoissaan paikat meille ja siinä sitten torotettiin varmaan yli puoli tuntia. Näytettiin kännykamerasta joitakin kuvia Suomesta ja Mikan porukoista. Nyt kyllä kismittää, että paperiset perhe- ja maisemakuvat jäivät Suomeen. Selvisi, että lapsi on kaksivuotias ja vanhukset ovat naisen porukat. Isoisä kyhäsi taitavasti lampunvarjostinta ja ihastelimme aikamme hänen sorminäppäryyttään. Piirrettiin kotimaamme sijainti paperille kun meillä ei ollut juuri yhteistä kieltä. Samalla tuli opeteltua vähän laon kieltä, kun piirtelin nappulalle erilaisia eläimiä. Harmi kun ei kieltä osaa sen enempää vaan jutustelu on lähinnä käsin huitomista. Pitäähän sitä edes jotain yrittää :) Mopoltiin takaisin Pakseen ja putsattiin yltä päältä kuraläärässä olevat kengät. Nyt alkaa mahasta kuulua sen verran kovaa kurinaa, että syömään on lähdettävä! Spotattiin tämä kirjoitus putouksille, koska paikan päällä ei toiminut gprs-yhteys. Kuvia lisäillään sitten myöhemmin illalla.

Paikka: Pakse, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.46

Ajeltiin mopolla vähän matkan päässä sijaitsevaan ravintolaan. Kyltissä ei lukenut nimeä englanniksi, mutta alapuolella luki kuitenkin "barbecue restaurant". Ravintola oli tyhjänä kun menimme sinne, edes tarjoilijaa ei näkynyt missään. Samalla hetkellä kun astuimme sisään, juoksi jostain nainen antamaan meille menut. Kysymyksessä oli sellainen ravintola, jossa jokaisessa pöydässä on oma grilli, jolla asiakkaat voivat kärventää ruokiaan. Me emme kuitenkaan nyt grillailleet vaan tilasimme ihan valmista ruokaa - ja hyvää oli. Mietittiin, että vielä ennen Paksesta lähtöä on käytävä kokeilemassa grillailua. Chiang Main buffet-ravintolassahan me jo sellaista kokeiltiin ja se oli ainakin onnistunut syöpöttelyreissu. Sen jälkeen meinasimme mennä jälkiruoalle johonkin muuhun paikkaan, mutta ilta oli sen verran nätti ja leppoisa, että kruisailimmekin mopolla ja katselimme uusia Paksen lähialueita. Menimme sattumalta sataman kautta ja oli siinä huuli pyöreänä kun tajusimme, että koko ranta on täynnä ruokaravintoloita ja katukeittiöitä. Lonely Planetin opuksia lukemalla tästä kaupungista saa kyllä totaalisen väärän ja rajoittuneen kuvan. Kaupungin ydinkeskustaan - jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa - on tungettu turistien vaatimat majapaikat ja ravintolat. Linja-autoasemalla päivystävät tuktukit kuskaavat kaikki keskustaan ja suurin osa varmasti jääkin sinne. Eivätkä he koskaan kävele kuin lähialuettaan ympäri, elleivät sitten vuokraa mopoa. Pakse on kuitenkin tosi paljon enemmän eikä tarvitse mennä kovinkaan kauaksi siitä turistikeskuksesta. Erikoisin piirre tässä on se, että vaikka olemme ajelleet melko syrjäisiä maanteita niin jopa niiden varrella löytyy todella viihtyisän näköisiä guesthouseja. Jos haluaa kokeilla hieman erilaista Paksea niin sellaista kannattaa ehdottomasti yrittää. Täällä on myös lukuisia katuravintoloita kaupungin syrjäkujilla ja maantien varsilla. Jostain kumman syystä tämä turistikeskus ja paikallisten käyttämät ravintola-alueet jakaa teollisuusrypäs tai tavallinen asutusalue. Kannattaa siis rohkeasti käydä vähän kauempanakin. Liitteenä on kuvia tämän vesiputousreissulta. Mukana on myös jatkoa sarjaan "vajokkien kevätretki". Metsuri ja poliisi ovat menneen talven lumia. Tämän päivän hittiammatti on ihmistykinkuula. Lisäksi liitimme aikaisempaan Don Det -kirjoitukseen muutaman kuvan hätäiseltä saarireissulta. Kuvat voitte käydä katsomassa täältä.

Paikka: Pakse, Laos
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}