Indonesia 2017
tiistai 2. toukokuuta 2017


Julkaistu kello 2.48

Illalla paikan älämölö jatkui kunnes hiljaista tuli lopulta puolen kahdentoista aikoihin. Silloin oli itsekin hyvä ruveta nukkumaan. Heräsin joskus viiden aikoihin kun joku avasi taivaalta suihkun. Vettä tuli kohinalla ja sitä satoi arviolta 1,5 tunti, sillä havahduin sateeseen vielä kuuden jälkeenkin. Heräsin joskus 6:40 ja päätin siinä pienten aamuvenyttelyjen jälkeen hypätä altaaseen aamu-uinille. Altaan säännöissä kyllä sanotaan, että sitä saisi käyttää vain 08-22, mutta jos mimmien aamusta iltaan kestävä älämölö ja kirkuminen on ihan OK, niin otin oikeuden omiin käsiin ja vähät välitin aikarajasta. Kyllä oli mukava lillua hiljaisuudessa. Tai sen hetken kun sitä kesti, sillä ensimmäinen mimmeistä oli jo terassilla puhumassa puhelimeen ennen seitsemää. Siinä uidessa ihmettelin eilen kerrotun porsastelun lisäksi myös ihan fyysistä porsastelua. Pyyhkeet, kirjat, uimalasit, rasvat ja käytännössä kaikki romu on jätetty aurinkotuoleille ja niiden ympäristöön. Limpparitölkit on viskattu uima-altaasen tai pitkin pihamaata. Uinnin ja suihkun jälkeen lähdin pienelle aamukävellylle. Aamupalaakin olisin voinut ottaa, mutta täällä sitä näyttäisi olevan tarjolla vasta kahdeksasta eteenpäin. Eihän se nyt urheilusta mennyt, mutta mukava oli kyllä tepastella tietä pitkin kun ilma oli mukavan viileä ja raikas sateen jäljiltä. Viileä tarkoittaa tässä kohtaa noin +26 astetta. Mietiskelin, että jos vuokraisin tänään mopon. Pitää kuitenkin katsoa vähän mihin tuo sää oikein kehittyy. Sääennusteita on ihan turha lukea sillä tähän aikaan vuodesta ne tuntunut näyttävän aina vaan pelkkää vesisadetta ja ukkosta eikä sitä juuri koskaan tule.

Paikka: Uluwatu, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 4.01

Huh huh miten hyvää cappuccinoa tuosta viereisestä ravintolasta saa! Kahvihienostelija on tyytyväinen! Tempaisin aamupalaksi jonkinlaisen mysli-jugurtti-banaani-manssikka-kaikkea-hässäkän. Oli kyllä sekin ihan pirun hyvä. Kahvi ja iso kulhollinen hässäkkää maksoi 63 000 rupiaa eli 4,3 euroa. Monesti tule vaan verrattua hintoja Suomen hintoihin, mutta välillä sitä hämmästelee sitä, kuinka asioiden hintasuhde on niin erilainen. Esimerkkinä vaikkapa nyt se, että tuollainen lounas tai aamupala maksaa sen 70 000 rupiaa (4,8 euroa) niin aurinkorasva maksaa 200 000 rupiaa (13,7 euroa). Vastaavasti mopon vuokra päiväksi on tuon sama 70 000 rupiaa ja kyyti lentokentältä/satamasta majapaikkaan maksaa 300 000 rupiaa ( 20,6 euroa). Ajatelkaa jos Suomessakin saisi motskarin vuokralle ravintola-annoksen hinnalla eli 18-25 eurolla. Mutta aurinkorasvasta saisi pulittaa 50-70 euroa ja kyyti lentokentältä majapaikkaan maksaisi 75 - 105 euroa. Täällä alkoi tihkuttaa vettä samalla hetkellä kun sain aamupalan maksettua, joten taidan odotella vielä tovin sään selkenemistä ennen kuin edes harkitsen motskarin vuokraamista.

Paikka: Uluwatu, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.59

Eipä tämä keli tästä ole muuksi muuttunut. Välillä sataa, välillä ei, mutta pilvistä on koko ajan. En antanut sen kuitenkaan häiritä vaan nappasin kameran ja lähdin katsomaan josko majakalle johtavalla metsätiellä olisi jotain valokuvattavaa. Joka kerta jaksaa hymyilyttää lehmien luonne: ujo mutta utelias. On jotenkin niin hessun näköistä kun kamalasti kiinnostaa, mutta silti ollaan ihan siinä rajoilla että jännittääkö liikaa vai ei. Siinä sitten pällisteltiin jonkin vasikan kanssa toisiamme. Yksi askel liian lähelle niin karkuun piti juosta, mutta heti kun oli jölkötelty 10 metriä niin piti kääntyä ympäri ja hiippailla kuitenkin lähemmäksi :D Jonkinlaisen oravankin minä sieltä bongasin, mutta kunnon kuvaa en kyllä saanut kun otus puikkelehti tiheiden yläoksien suojissa. Ei siis mitään järin ihmeellisiä löytöjä ja lepakoitakaan en bongannut, mutta oletinkin niiden olevan jossain vähän suojaisammassa paikassa odottamassa hämärää. Siinä kuvaillessa huomasin, että tuo minun lähikuvauslinssi taitaa olla rikki. Automaattitarkennus ei toimi kuin laajimmalla tarkennusalueella ja kuvanvakaaja heilauttaa linssisarjaa joka kerta kun tarkennus muuttuu. Linssi oli kuitenkin ehjä ennen reissua, joten nähtävästi joku on paiskonut kamerareppua jonkun kuljetuksen yhteydessä. Mitään näkyvää jälkeä siinä ei kyllä näy. Aika laittaa vakuutusyhtiölotto vetämään. Kävin lopulta kääntymässä kielekkeen reunalla ja sitten tepsuttelin takaisin. Jalat oli tietysti yltä päätä ryönässä, joten suihku-uinti-suihku -yhdistelmä oli taas ihan tervetullut. Koska keli on mitä on, taidan tappaa aikaani kahvilla ja ruoalla. Ravintolaan siis!

Paikka: Uluwatu, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.47

Olipas kyllä turhakepäivä! Ilma oli koko päivän pilvinen ja ihmeellisiä sadekuuroja täynnä. Kävin vaan kävelemässä, sitten uimassa, sitten kävelemässä, sitten uimassa ja sitä rataa. Välillä söin ja välillä jumitin huoneessa. Yhdestä kävelyreissusta pitää kuitenkin kertoa. Koitin suunnistaa Pantai Uluwatuun eli Uluwatu Beachille joka on tässä ihan kävelymatkan päässä. Siinä paikan lähellä oli parkkipaikka tai ainakin sellaiseksi se oli nimetty. Rannalle pääsyyn vaadittiin paikoitusmaksu jota oli keräämässä kolme mummelia jotka möivät myös muuta krääsää. Touhu oli niin epävirallisen näköistä kun olla jo voi, mutta ajattelin ettei minun tarvitse mitään maksaa kun en mitään jättänyt parkkiinkaan. Mummelit kuitenkin kilpaa tivasivat parkkimaksua ja minä selitin, ettei minulla ole mitään ajoneuvoa. Tämä ei kuitenkaan tuntunut menevän jakeluun vaan maksua pyydettiin silti. Sanoin sitten uudelleen, että minä tulin kävellen. Tämän he vihdoinkin tajusivat ja siinä sitten huuli pyöreänä miettivät, että mites tämä tilanne hoidetaan. Mummot alkoivat tivata, että missä oikein yövyn. Totesin vaan, etten muista edes majapaikan nimeä mutta ei se kaukana ole. Pienen jupinan jälkeen sain mennä. Ilmeisesti kävelevä turisti ei ole ihan jokapäiväinen näky :D Sitten sainkin kävellä pitkät portaat alas ja sieltä aukesikin sitten kunnon turistirysä. Mummelit koittivat myydä lippistä ja kaikkea satunnaista krääsää. Minä olin kuitenkin vaan valokuvien perässä, joten jatkoin matkaani. Lopulta päädyin pieneen luolantapaiseen kalliohalkeamaan, josta surffaajat lähtivät aalloille. Paikassa ei ollut oikein mitään nähtävää ja se oli ihan täynnä ihmisiä. Halusin vain merinäköalan, joten jatkoin matkaa. Näin kyllä kyltin myös rannalle, mutta jos sitä kylttiä olisin seurannut niin mereen olisin päätynyt. Ehkä sinne pääsee vain laskuveden aikaan? En tiedä. Sain kiivetä pienempiä portaita takaisin ylöspäin ja siellä päädyssä oli sitten ravintola, josta meri lopulta avautui ja sieltä näki myös aalloilla ratsastavia surffaajia. Tarjoilija tuli kysymään, että mitä saisi olla ja sanoin vaan, että ei kiitos mitään että otan vain parit valokuvat. Myyjän ilme muuttuikin heti topakaksi ja totesi vaan, että ei täällä ja hätisteli minut pois. En tiedä olisiko paikassa mahdollisesti ollut joku paikka nähdä se pirun meri, mutta paikka vaikutti siltä, että jokainen vähänkään otollinen paikka oli jo valjastettu turistien rahastamiseen. Kun olin samaan aikaan kyllästynyt siihen ihmispaljouteen, päätin lähteä helvettiin koko katiskasta ja nappasin matkalla vaan kuvan jostain patsaasta. Paikasta tuli mieleen matka Sumatralle, jossa näkyi paljonkin sitä, että kun joku paikallinen äkkäsi jonkun luonnonkohteen jossa turistit kävivät, niin he vaan yksinkertaisesti menivät sille reitille perimään pääsymaksuja. Ei tarvinnut olla kummoinen luola kun joku papparainen siinä oli kyttäämässä, ettei kukaan mene sinne ennen kuin hänelle on maksettu. Siinä lähtiessä huomasin, että paikassa oli vessa. Sinne päästäkseen oli vaan tehtävä lahjoitus eli “donation” kuten kyltissä sanottiin. Mietin vaan, että mikä lahjoitus se sellainen on, joka on pakko antaa päästäkseen jonnekin sisään. Se kuulostaa minun korvaan kovasti pääsymaksulta. Minullakin on tässä ilmainen kamera tarjolla. Sen saa itselleen kun tekee 1500 euron lahjoituksen. Älämölöporukka oli ollut verrattain hiljaa päivän, mutta illalla meno sitten yltyi. Musa pauhasi ja mukana piti laulaa. Koko pihamaa oli taas yhtä huutamista. Laitoin siitä oikein pienen pätkän nettiin niin saatte muutkin ihastella sitä siunattua hiljaisuutta: https://soundcloud.com/mika-hiltunen-255221116/siunattu-hiljaisuus/s-dBX6g Koska taivas oli täysin pilvien peittämä, en jaksanut lähteä lepakoitakaan etsimään kun ei niiden kuvaamisesta olisi tullut kuitenkaan mitään. Kun aurinko oli laskenut, lähdin taas tappamaan aikaani syömisellä ja sen jälkeen metsästämään tokee-gekkoja kameralla. Mitenkä söpö pieni gekulin poikanen löytyikään! Kun maltoin hetken olla paikoillaan, otus ei edes säikkynyt minua vaan käytti taskumpun valokeilaa omaksi hyödyksi! Topakasti napsi hyönteisiä lärviinsä, hihi! Toivottavasti huomenna olisi parempi ilma niin pääsisi kruisailemaan! Merkkasin kirjoituksen sinne hiekkarannalle jonne en koskaan päässyt.

Paikka: Uluwatu, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}