Indonesia 2017
keskiviikko 26. huhtikuuta 2017


Julkaistu kello 10.26

Aamun reipas lähtö koki hidastumista kun vene päätyi odottamaan yhtä pariskuntaa. Ilmeisesti hienoisten kommunikointivaikeuksien takia pari oli tulossa kerholle aivan väärään aikaan, joten me olimme jo veneessä kun pariskunta oli vasta tekemässä lähtöä. Vene oli taas vain puolillaan, joten koko jengi painui botskin aurinkokannelle rellottamaan säkkituoleihin. Tiristiin siellä auringonpaisteessa ehkä 10-15 minuuttia kun pariskunta lopulta saapui. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä kauimmaiselle Manta Point -kohteelle, mutta päädyimme kuitenkin jäämään Manta Bayhin koska aallot olivat sen verran kovat. Veneessä oli mukana saksalainen tyttö, joka oli jäänyt saarelle ylimääräiseksi yöksi ihan vain siksi, että pääsisi näkemään paholaisrauskut. Tästä syystä olin hieman harmissani hänen puolestaan, koska todennäköisyys nähdä rauskuja olisi ollut paljon suurempi Manta Pointilta. Veteen kuitenkin mentiin ja välittömästi kun märkäpuku täyttyi, tajusin että kaikki ei ole ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Vesi oli pirullisen kylmää! Normaalisti noin +30 asteinen vesi olikin yhtä äkkiä +23 astetta mikä todellakin tuntui ohuen märkäpuvun kanssa. Kun sukelsimme syvemmälle, siellä oli harppauskerroksia jossa vesi tuntui vieläkin viileämmältä. Aika nopeasti sukelluksen alkumetreillä aloin jo miettiä, että niinköhän täällä kestää olla tuntia. Eipä siinä pitkään ehtinyt kylmää miettiä kun iso paholaisrausku lipui majesteetillisesti kohti. Rausku oli yksin eikä tuntunut arvostavan sukeltajien seuraa, joten pienen tarkastuskierroksen jälkeen se katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynyt. Siinä sitten pörrättiin ympäri sukelluskohdetta siinä toivossa, että sama rausku palaisi tai löydettäisiin toinen. Matkalla näkyi kilpikonnaa, sirkkaäyriäistä ja sinitäpläinen keihäsrausku. Virtaukset muuttuivat vähän väliä joten sahattiin aluetta ristiin rastiin. Sukellusta oli takana jo 40 minuuttia ja aloin siinä hiljalleen valmistautua henkisesti nousuun. Sitten huomasin kaukaisuudesta lähetyvän jättimäisen hahmon ja sieltä saapui ehkä suurin paholaisrausku minkä olen tällä reissulla nähnyt! Se oli aivan jäätävän kokoinen! Tämäkään yksilö ei tehnyt kuin ohiajon ja katosi taas hötön sekaan, mutta meidänkin oli aika nousta pintaan. Toinen sukellus tehtiin Chrystal Bayssa, jossa olin käynyt jo kahdesti aikaisemmin. Muistin alueen tosi kauniina, mutta tänään kaikki oli vähän toisin, sillä vesi oli täälläkin paljon kylmempää ja lisäksi näkyvyys ei ollut niin hyvä kuin aikaisemmilla kerroilla. Sukellusmestari piti alueen esittelyn ja kertoi, että Chrystal Bay on tunnettu siitä, että möhkäkalat eli mola molat vierailevat siellä. Tiesin myös, että nämä lähinnä taikinamöykkyä muistuttavat kalat pitävät viileästä vedestä, mutta koska nyt ei ole mola mola -kausi, en uskaltanut nostaa odotuksia. Veteen mentiin ja yhtä pirun viileää se oli kuin aikaisemminkin. Tällä kertaa minulla oli niskassa nitrox-tankki, joten pystyi olemaan syvemmällä selvästi pidempään. Sukellusta oli kestänyt ehkä 10 minuuttia kun sukellusmestari alkoi kilkattaa tankkiaan hulluna ja osoittaa avomerelle: mola mola! Tämä ei-minkään-muotoinen taikina ui hämmentävän näköisesti suoraan meitä kohti Otus ei pitänyt minkäänlaista kiirettä ja siinä sai ihan hyvän tovin ihmetellä möllykän matkaa. Nämä on niitä hetkiä kun sitä unohtaa oman syvyytensä ja tässäkin kohtaa oltiin jo 25 metrin syvyydessä. Lopulta annoimme tilaa muillekin sukeltajille ja jatkoimme matkaa. Siinä ylöspäin noustessa saksalainen mimmi, alkoi katsoa sukellustietokonettaan huolestuneen näköisenä. Seurasin hetken sitä touhua ja kysyin sitten käsimerkeillä, että onko kaikki OK. Hän osoitteli konetta ja näytti että kaikki ei ole kunnossa. Sukellusmestari huomasi tämän ja koska hän tunsi kyseisen tietokoneen, hän katsoi sitä ja totesi, että mimmi oli ollut liian syvällä liian pitkään ja sukellustietokone muistutti tarvittavasta dekompressio-pysähdyksestä. Nämä on siis pysähdyksiä, jotka tehdään jotta typpi ehtii poistua elimistöstä, joita pitäisi välttää ja jotka eivät kuulu harrastussukeltamiseen. Mistään sen vaarallisemmasta ei ole kysymys, mutta mimmin oli vaan tultava selvästi matalampaan veteen loppusukelluksen ajaksi ja tehtävä sen lisäksi 7 minuutin ylimääräinen pysähdys 3-5 metrissä. Vaaralliseksi se alkaa mennä jos olet tuhlannut kaiken ilman ja kone näyttää, että pinnan alla pitäisi kökkiä vielä 20 minuuttia. Tämän takia sukelluksessa on aina varsin tiukat turvarajat jotta tämänkaltaisille virheille on tilaa. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki vastoinkäymiset. Toinen mukana ollut saksalaistyttö, joka oli myös minun sukelluspari, alkoi osoittaa sukelluksen loppuvaiheilla syvyysmittariaan, joka sylki kuplia pihalle hirveällä vauhdilla. Nähtävästi mittari oli mennyt rikki ja pulputti koko ajan tankkia tyhjäksi. Tästä johtuen koko ryhmä lähti hiljalleen menemään lähemmäksi pintaa ja kohti turvapysähdysrajaa. Lopulta sukellusmestari näytti minulle, että minun olisi mentävä aivan tytön viereen siltä varalta, että hänen tankki tyhjenisi ennen aikojaan. Tankki hupeni sellaista vauhtia, että hänellä oli turvapysähdyksen aikana enää 20 baria painetta. Laittelin jo omaa vararegulaattoria helposti saataville siltä varalta että hän joutuu hengittelemään minun pullosta, jossa oli vielä 90 baria jäljellä. Tälle ei kuitenkaan ollut tarvetta ja pintaan päästiin. Mimmillä oli pinnalla enää 10 baria eli sen kolmen minuutin aikana hävisi 10 baria. Infopläjäys niille jotka eivät sukella: tankeissa on usein painetta sukelluksen alussa 200 baria. Tämä riittää varsin helposti 50-60 minuutin sukeltamiseen. Tankkia ei kuitenkaan koskaan käytetä loppuun vaan siellä pitäisi olla vielä 50 baria siinä kohtaa kun tullaan pintaan. Tämä on se juuri se reservi, joka pitää olla käytettävissä jos pinnan alla joudutaankin olemaan odotettua pidempään. Onneksi molemmissa tapauksessa sukeltajat olivat hereillä ja ryhmä toimi fiksusti molempien tapausten kohdalla eikä suuria vaaratilanteita päässyt käymään. Saksalainen tyttökin oli erittäin iloinen päätöksestään jäädä vielä yhdeksi yöksi: paholaisrausku ja mola mola bongattu! :) Harmi ettei ollut kameraa mukana niin en saanut kuvaa. Mutta laittakaa googlen kuvahakuun “mola mola” niin sieltä niitä löytyy. Sukellusten ja suihkun jälkeen taas lähiraflaan syömään. Päätin testata myös paikallista jälkiruokaa, joka oli kookosvettä jääpaloilla ja siellä joukossa oli banaania, kurpitsaa sekä kanelitanko. Ei nyt ehkä minun juttu, mutta ihan jännittävä makuelämys :D

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.32

Jatkoin pirtelön jälkeen matkaani ja kävin tepastelemassa pääkatua entistä pidemmälle: sukelluskerhoja, pieniä kauppoja, ravintoloita, kahviloita, jooga-paikkoja ja mopovuokraamoja. Bongasin siitä kivan näköisen kahvilan jossa voisi vaikka huomenna käydä sukellusten jälkeen sumpit ryystämässä. Tajusin juuri, etten ole sitten Ubudista lähdön jälkeen juonut tippaakaan kahvia. Huikeaa! Tarkastin myös, että pääkadun kenties suosituin ravintola, Lemongrass, oli hiljainen ja rauhallinen tähän aikaan päivästä, joten ehkä senkin voisi käydä testaamassa. Näin myös yhden melko mystisen mainostaulun jossa luki: "We also accept coral fishing, troling fishing.." Jäin sitten miettimään, että tarkoittaako "accept" tässä nyt sitä, että tämä yritys tarjoaa tuollaisia palveluita vai että he hyväksyvät tuollaiset asiat? Olipa kumpaa tahansa, en ihan ymmärrä miten "coral fishing" kuuluu tuonne joukkoon. Taivaalle alkoi muodostua sen näköisiä pilviä, että alkoi näyttää siltä että saan kohta vettä niskaani. Tepsuttelin sitten takaisin majapaikkaan, mutta eihän tuo nyt sitten satanutkaan. Huilailin tässä hetken ja tuumailin, että pitäisi keksiä, että missä sitä viettäisi maanantaista eteenpäin viimeisen vajaan viikon. Käytännössä tästä voisi lähteä mihin suuntaan vaan, mutta jotenkin ajattelin, että voisin kuitenkin painua takaisin Balille ja katsoa sieltä jonkun uuden alueen jossa hengailla.

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.48

En jaksanutkaan vöhnästellä huoneessa niin nappasin kameran ja kävin kuvaamassa auringonlaskua. Tällä kertaa aurinko näkymä olikin paaaaljon komeampi kuin edellisellä kerralla. Sukelluskerhon kissakin oli saanut itsensä liikkelle, mutta sitä ei auringonlaskut paljoa kiinnostanut. Kökötti vaan aidalla selkä merelle päin :D

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.01

Kun huoneessa vöhnäys ei vieläkään napostellut, ajattelin että voisin käydä juomassa jonkun iltanässäyksen ja testata samalla jonkin uuden baarin. Olinkin niin rohkea, että lähdin kävelemään pääkatua toiseen suuntaan ja siitä heti 50 metrin päästä löytyi D & B Bungalow's and Warung, jonka ruokalista vaikutti varsin lupaavalta ja yhtä pöytää lukuun ottamatta kaikki paikat olivat täynnä. Sinne siis! Heti pöytään istuttua tarjoilija tuli kertomaan, että ruoan tulemisessa menee joku tovi kun he saivat monta asiakasta yhtä aikaa sisään. Totesin vaan, että kunhan juomista saa odotellessa niin eipä tässä kiire. Siinä ruokalistaa silmäillessä silmääni osui asia mitä olen odottanut: smirnoff iceä samaan hintaan kuin kaupasta! Ei ollut vaikea valita mitä tilasin odottelujuomaksi. Ruoaksi pyysin vaihtelun vuoksi spagetti bolognesen, mutta kysyin josko kastikkeen saisi tulisena. Poitsu vastasi myöntävästi joten näillä mentiin. Suomalaiseen tavalliseen ravintolaodotteluun verrattuna lopullinen odotteluaika oli itse asiassa aika lyhyt. Pöytään tuli mukavan kokoinen annos joka istui tällaiseen ujoon iltanälkään hienosti. Safka suuhun ja huomasin samoin tein, että sain mitä tilasin: kastikkeeseen oli pilkottu chiliä sellaisenaan. Mutta jo vain oli hyvää! Hiki päässä söin annoksen suurella ruokahalulla loppuun ja sen jälkeen huikasin tarjoilijapoitsulle, että saiskos vielä banaanipirtelön perään. Jäppinen nyökkäsi ja toi kohta laskun pöytään. Hetken aikaa mietiin, että mitähän tämä nyt oli mutta arvelin kielimuurin olleen liian suuri ja kävelin takaisin tiskille ja sanoin, että lisää tähän vielä banana milkshake. Poitsu varmisti, että "Banana milkshake? With sugar?" Olin hieman hämilläni sokerista, mutta totesin sitten, että menköön nyt samaan konkurssiin. Kohta pöytään tulikin tuoppi, jolla ei kylläkään ollut mitään tekemistä banaanin kanssa. Se oli jonkinlainen vanilja-milkshake joka kyllä sekin oli tautisen hyvää! En ruvennut valittamaan. Mukavan simppeli paikka, ystävällinen palvelu ja hyvää ruokaa. Hintaa ruoalla, smirrellä ja milkshakella yhteensä 95 000 rupiaa eli 6,5 euroa. Täällä pitää käydä vielä uudemmankin kerran!

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}