Indonesia 2017
sunnuntai 23. huhtikuuta 2017


Julkaistu kello 13.09

Huh, olipas päivä niin kirjoittaminenkin venähti. Aamu alkoi tyypilliseen tapaan ja kerholla varmistui, että tänään ollaan menossa kokeilemaan onnea paholaisrauskujen kanssa. Ensisijaisena kohteena olisi Manta Point mikäli aallot eivät ole liian kovat. Tämä riitti minulla ja vuokrasin itselleni kameran. Varsin nopeasti matkalla varmistui, että kohteelle päästäisiin, vaikka jonkin verran olikin aallokkoa. Matka kestikin yllättävän kauan, sillä Manta Point sijaitsee Nusa Penida -saaren länsirannalla. Perille kuitenkin päästiin. Kamat niskaan ja veteen. Näkyvyys oli hieman huono, mutta sen että olin pohjaan päässyt niin huomasin kauempana kaiken sen hötön seassa tumman möykyn, joka muistutti erehdyttävästi rauskua. Ja se oli iso! Kilkuttelin helistintä ja sukellusmestari bongasi saman otuksen, mutta näytti, että lähtisimme kuitenkin toiseen suuntaan. Mielessäni kirosin, että jos tämä oli ainut rauskuhavainto niin kyllä se kiukuttaa ettei menty sitä katsomaan. Sukellettiin ehkä noin viisi minuuttia pienen nyppylän lähelle kun usvasta paljastui uusi hahmo. Ja sitten toinen. Ja sitten kolmas. Ja lopulta niitä oli vaikka kuinka monta! Paholaisrauskuja pörräsi joka puolella ja tuntui, että katsoipa melkein mihin suuntaan tahansa niin aina näki yhden. Suurin osa lipui lähempänä pintaa, mutta osa ui myös meidän alapuolella. Välillä nämä lempeät jättiläiset lipuivat aivan vierestä. Käytännössä koko sukellus meni näin. Vietettiin veden alla tunti ja koko sen ajan rauskut ympäröivät meitä. Välillä ne kävivät hieman kauempana, mutta tulivat taas takaisin. Pyysin yhdessä kohtaa sukellusmestaria (DM) ottamaan kuvan minusta niin, että kuvassa näkyisi myös rausku. Tämä järjestyikin varsin kivuttomasti, mutta samalla DM huomasi, että rauskulla oli evässään kiinni koukku ja siimaa. Sattumalta tämä rausku sattui uiman aivan meidän vierestä ja DM lähti uimaan sen rinnalla. Rausku ei välittänyt ukkelista yhtään, mutta siinä kohtaa kun DM otti koukusta irti ja nappasi sen irti, pahisrausku hävisi sekunnissa hötön sekaan. Sitä voisi kuvitella, että tuollaiset 4-6 metriset jättiläiset eivät voisi liikkua nopeasti, mutta jumaliste - ne voivat :D Toinen sukellus suuntautui samaan paikkaan jossa olin ensimmäisellä sukelluksella: Mangroveen. Paikka oli yhtä kaunis kuin edelliselläkin kerralla. Virta vie meitä eteenpäin hirveätä vauhtia eikä liikkumisen eteen tarvinnut tehdä mitään. Sitä vaan katseli maisemia, hienoja koralleja ja uskomatonta kalahulluttelua silmät lautasena. Matkalla tuli vastaan kilpikonnakin ja sitä jäi vaan ihmettelemään kuinka vaivattomasti se lipui siellä virrassa. Itse sitä vastaan oli ihan turha taistella. Eilen veneellä oli mukana yksi tyttö, joka ei kuitenkaan sukeltanut. Ulkonäöstä arvelin, että hän on varmaan Ruotsista tai jostain Skandinaviasta kun on niin vaaleat hiukset. Tänään kuitenkin selvisi, että kysymyksessä olikin suomalainen Sanni ja satuttiin tekemään sukellukset samassa ryhmässä. Yleensä suomalaiset kyllä tunnistaa, mutta tässä kohtaa saattoi hämätä se, että hän oli muuttanut Suomesta pois jo kolmevuotiaana ja asuu työskentelee Lontoossa. Kovin havaittavaa suomi-aksenttia ei siis ollut. Hän kuitenkin puhui täydellistä Suomea koska sitä hänen kotonaan on aina puhuttu :) Sukellusten jälkeen oli sen verran aikaa, että ehdin käydä suihkussa ja syömässä. Nyt päätin testata sen lähiravintolan kotikutoisen hampurilaisen. En ole kovin hampurilaisten ystävä, mutta se oli kyllä oikein toimiva paketti. Tykkään kyllä silti paikan paikallisista ruoista. Jälkkäriksi jätski ja sitten takaisin kerholle. Siellä paikan perustaja John piti minulle Deep Dive -kokeen ja käytiin samalla varusteita läpi hieman uudella silmällä. Kaikki meni ilman suurempia ongelmia ja huomenna käydään tekemässä 30 metrin sukellukset jossa tarkastellaan paineen vaikutusta ja harrastetaan navigointia veden alla. Huomisten sukellusten jälkeen käyn sitten seoskaasuteoriat läpi Benin kanssa ja sen jälkeen saankin tuleville sukelluksille seoskaasua ilman lisämaksua jos vaan haluan. Ylihuomenna on tarkoitus tehdä myös 40 metrin syväsukellus. Funtsailin tuossa myös oman reissun jatkosuunnitelmaa. Minulla oli pieni ajatus käydä Gili-saarilla, mutta nyt kun olen saanut kuulla ihmisten kokemuksia siitä, päätin etten lähdekään sinne. Se tarkoittaisi sitä, että minulla tulisi käytännössä neljä kohdetta kolmen viikon reissulle enkä halua reissata niin paljoa. Näinpä ollen päätin, että pysyn täällä Nusa Lembonganilla hieman pidempään ja lähden täältä vasta 1.5. Minulla jää siinä vielä vajaa viikko valita paikka Balin puolelta. Toinen itseäni kiinnostanut paikka olisi ollut Komodo, mutta sinne on käytännössä lennettävä. Niin paljon kuin uusien paikkojen näkeminen kiinnostaakin, en halua ympätä niitä nyt tähän kolmen viikon reissuun. Minulla on kuitenkin käyttämättä vielä viisi viikkoa vapaata, joten syksyllä tai ensi talvena voi halutessaan tehdä pidemmän matkan ja harrastaa sitten sitä reissuhortoilua :) Aurinko laskee ihan muutaman minuutin päästä, joten eipä tässä ihmeitä ehdi tänään enää tehdä. Ehkä koitan tänään saada kuvan viereisessä rakennuksessa asuvasta tokee-gekosta joka paljasti oman sijaintinsa minulle pari päivää sitten :D Merkkasin kirjoituksen Manta Pointiin.

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.23

En jaksanut lahnailla huoneessa, joten lähdin taas tepastelemaan tuota pääkatua. Päädyinkin sitten juomaan piña coladaa Mickey Sports Bar & Grilliin. Hups!

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.49

Siinä piña colada -päissään keksin sitten tilata samasta ravintolasta pizzan. Sieltähän tulikin ihan asiallisen näköinen rieska, mutta harmillisesti makunystyröitä ei juurikaan kutkuteltu. Kyllä se syötyä tuli ja vieläpä varsin kivuttomasti. Minulla oli siinä vieressä karvakuonoinen virallinen vahtijakin joka piti huolen siitä, ettei putoavat muruset vahingossakaan osu lattiaan. Safkailun jälkeen nappasin huoneesta kameran ja kävin vihdoinkin kuvaamassa tokee-gekkoja. Ovat kyllä pirun arkoja otuksia. Vähänkin näyttää valoa niin luikkivat piiloon. Ensimmäisen epäonnistuneen kuvausyrityksen jälkeen kävin kiusaamassa pienempiäkin rääpäleitä. Eipä siinä pitkään tarvinnut olla poissa kun tokee-pariskunta oli taas näkösällä ja tällä kertaa sain kuvatkin mukaan :) Lisäsin aikaisempaan kirjoitukseen videon paholaisrauskuista.

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}