Indonesia 2017
keskiviikko 19. huhtikuuta 2017


Julkaistu kello 5.45

Yöllä heräsin kun olo oli jotenkin epämukava. En oikein tiennyt mitä se oli, mutta sellainen outo möyrintä mahassa joka ei nyt sitten kuitenkaan tuntunut oksetukselta eikä paskatukselta. En kuitenkaan saanut oikein nukuttua. Heräilin jatkuvasti ja vähän joka asennossa oli huono olla. Jossain kohtaa aamuyötä olo muuttui kuitenkin enemmän alapääpainotteiseksi ja vessaanhan se oli juostava. Ei nyt vielä varpusparvi, mutta ei kovin kaukanakaan ollut. Olo helpotti joksikin aikaa, mutta tuli taas takaisin. Olen tässä koittanut hyöriä ja pyöriä sängyssä koko aamun sillä seurauksella, että nousin vasta 10 minuuttia sitten 10:30 pintaan. Kyyti lähtee 12:00, joten arvelin että minun on pakko vaan ryhdistäytyä. Painuin suihkuun ja hetken päästä fiilis muuttui sitten yläpääpainotteiseksi. Ujo laatta ja taas lennetään. Jotenkin tämä taitaa olla nyt sitä, kun kroppa tappelee uutta bakteerikantaa vastaan. Taitaa vaan olla pykälää rajumpi eikä ne eiliset sokerijuomat varmas auta asiaa. Yleensä minulla on vaan sellainen tukala olo eikä ruoka oikein maistu. Toivottavasti tämä tästä nyt asettuu. Onneksi tässä on vaan reilun tunnin siirtymä ja puolen tunnin botskimatka. Eilen laitoin rinkan läjään ja nyt ei tarvitse pakata kun noi viimeiset irtoromut.

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.02

Kun asiat lähtee menemään vituiksi niin ne menee näköjään kunnolla. Olin päätien varressa odottelemassa bussia ajallaan. En kuitenkaan ehtiny olla kuin 5 minuuttia niin laatta lensi. Kaikki mitä eilen söin lensi lähimpään roskakoriin. Siinä kohtaa tiesin, että tästä on tulossa mielenkiintoista... Jatkoin odottelua purkkaa jauhaen ja nautin siitä, että edes hetken oli hyvä olo. Kello juoksi. Vartin myöhässä. Kun bussia ei näkynyt puoleen tuntiin, laitoin Ayulle viestiä. Hän vastasi, että bussi on usein myöhässä joten osottelisin vaan. Samaa sanoivat vieressä olleet taksimiehet. 45 minuuttia eikä bussia. Sitten alkoi taas vatsassa vääntää. Kaikki kamat niskassa koitin rymytä tutuksi tulleen roskiksen luokse. Ja taas lensi laatta. Odotin tunnin. Ja sitten 1h 10min. Siinä kohtaa luovutin. Vaikka bussi tulisi, en ehtisi sillä laivaan. Lähdin takaisin majapaikkaan, istuin alas ja laitoin Ayulle viestin. Hänen äitinsä toi minulle jääkylmän vesipullon - ilmeisesti naamasta näkyi että nyt ei ole hyvä happi. Ehdin Ayulle, että jäisin yhdeksi yöksi parantelemaan itseni. Kohta hän kuitenkin soitti minulle ja kertoi, että oli järjestänyt minulle privakuljetuksen. 10 minuutin sisällä minua tultiin hakemaan ilmastoidulla city-maasturilla. Varoitin kuskia heti, että jos sanon stop niin sit kans pysähdytään. Ehkä puolessa välissä matkaa jouduin käyttämään tuon kortin: edes vesi ei pysy enää sisällä. Pakko vaan koittaa juoda että edes jotain imeytyy. Muuten löydän itseni sairaalasta tiputuksesta. Pääsin kuitenkin perille Sanuriin. Kuski auttoi rinkan kanssa ja sain lipun 17:30 laivaan. Joudun siis odottelemaan tässä vielä 2,5 tuntia. Kysyin missä täällä on lähin vessa ja henkilökunta osoitti viereistä ravintolaa. Menin sinne, kerroin tilanteen ja kysyin kahdelta mimmiltä että onko OK jos pötköttelen täällä ja käytän heidän vessaa. Sehän heille sopi, joten nyt ei tartte sitä panikoida että pääsyn Lembonganille paskat housussa tai oksennukset rinnuksilla. Tämä on niitä hetkiä kun haluaisi vaan kotiin ja omaan sänkyyn :(

Paikka: Sanur, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.09

Heitin sujuvasti pitkäkseen ravintolan lattialle ja luuriin herätyksen. Rinkan sain jättää venefirman toimistoon niin ei tarvinnut sitä vahtia. Siellä vedinkin ihan rehellistä unta aina 15:55 asti. Maksoin "majapaikasta" ja vedestä 10 000 rupiaa. Tarjosin 20 000 mutta tarjoilivat kieltäytyivät ottamasta koko summaa vastaan. Neljästä eteenpäin pötköttelin venefirman ulkona olevalla penkillä sekä sisällä toimistossa. Sitten ukko tulikin sanomaan, että nyt lähdetään. Kuljettimena toimi skootteri ja ukko piti rinkkaa jalkojen välissä. Satamassa sain odotella vielä 30 minuuttia. Lopulta se venematka alkoi eikä mitään hajua miten lujaa mentiin tai millaset oli maisemat. Retkotin veneen peräpenkeillä sen 30 minuuttia mitä matka kesti. Perillä kuljettaja löytyikin heti. Kyydissä oli pari muutakin tyyppiä ja lava-autolla liikuttiin. Minä olin onneksi eka joka pääsi kyydistä pois. Majapaikassa kaikki oli valmista, mutta sähköt oli poikki koko saarelta. Nyt olen kuitenkin oman huoneen turvassa ja sähkötkin palasivat hetki sitten. Paikka vaikuttaa tosi kivalta, mutta kuvat saa luvan jäädä huomiselle. Oli pisin päivä aikoihin.

Paikka: Nusa Lembongan, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}