Indonesia 2017
tiistai 18. huhtikuuta 2017


Julkaistu kello 4.49

Se on taas uusi päivä potkaistu käyntiin. Viime yönä sain nukuttua yhtenäistä unta. Joko olin sikeämmässä unessa tai sitten gekot ja kanat ottivat rauhallisemmin. Heräsin kuitenkin paljon ennen herätystä kun naapurihuoneeseen oli muuttanut joku pariskunta, joka keksi tulla minun oven taakse vaihtamaan kovaääniset kuulumiset. Tämä kuuluu niihin majapaikkoihin, missä muilla asukkailla on iso vaikutus omaan viihtymiseen. Minkäänlaista äänieristystä kun ei ole, se jää asukkaiden oman harkinnan varaan huomioida muut asukkaat. Onneksi aikaisempi asukas oli hiljainen mies, joka ei turhia rymistellyt tai höpötellyt. Mamselli kantoi banskuletut nenän eteen heti kun astuin terassille. Siinä aamupalaa syödessä lueskelin sukelluskerhon lähettämän vastauksen liittyen kyyteihin. Hyvin sujuvasti alkanut viestintä koki pienen kolauksen, kun alkuun luvattu kuljetus ei nyt sitten ollutkaan ihan niin selkeä. Alunperin minulle kerrottiin näin: “I would be happy to book you a return transfer with a pick up from your hotel in Bali, boat transfer here and back - this would be an additional 500,000 rups.” Eikö tuon voi ymmärtää niin, että he hoitaisivat minut nykyisestä majapaikasta heidän majapaikkaan 500 000 rupialla (35 eurolla) ja se sisältäisi venekyydit Nusa Lembonganille ja takaisin? Nyt sieltä vastasi joku toinen henkilö, että ikävä kyllä veneyritys ei järjestä kuljetuksia Ubudista, mutta jos kerron mihin aikaan haluan tulle sinne niin he voivat varata minulle venelipun. Eli ikään kuin he vaan varaisivat minulle pelkän venematkan mutta muu olisi hoidettava itse. Laitoin sinne nyt jatkokysymystä että kertoisivat tarkasti mitä tuo 500 000 rupiaa sisältää, että osaan tarvittaessa varata itse muut kuljetukset. Olen maksanut täällä joitakin ostoksia luottokortilla, joten nyt oli myös hyvä tilanne nollata luottokorttilasku ja katsoa, ettei sieltä ole lähtenyt mitään ylimääräisiä kustannuksia. Toistaiseksi kaikki näytti oikealta! Lääräsin äsken kunnon kerroksen aurinkorasvaa ja nyt meinasin lähteä pörräämään noita Ubudin sivukatuja. Tässä kohtalaisen lähellä on jonkinlainen apinapaikka niin ajattelin, että lähtisin tepastelemaan sinne suuntaan. Mopokin on palautettu, joten täällä päin maailmaa kaikki edelleen hyvin! :)

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.38

Löytyipäs kiva kahvila! Hillitön valikoima erilaisia kahveja ja juomia. Täältä saa lisäksi ruokaa ja tarjolla on erillinen aamupalalista. Paikan nimi on Ãtman Kafe. Tilasin taas superhyvän cafe latten ja banaanipirtelön :)

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.13

En meinannut päästä ravintolasta pois kun tarjoilijoita ei kiinnostanut laskun tuominen. Kun lopulta sain sen nenän eteen, niitä ei kiinnostanut rahan hakeminen. Muutkin asiakkaat alkoivat turhautua siihen kun kukaan ei saanut palvelua ja henkilökunta joko juoruili keskenään tai seisoi kadulla houkuttelemassa uusia asiakkaita sisään. Sain lopulta laskuni maksettua, mutta pientä parannettavaa ravintolalla olisi sisään houkuteltujen asiakkaiden palvelemisessa. Jatkoin matkaa ja päätin, että käyn katsomassa apinametsän kun se on tullut monessa yhteydessä vastaan eikä matkaakaan ollut enää kuin reilut puoli kilometriä. Vaikka noin keskimäärin pidän kaikista eläimistä, apinat kiipeävät inhokkilistan kärkeen. Vielä joitain vuosia sitten sitä sijaa piti hämähäkit, mutta sittemmin olen oppinut arvostamaan niitä, niiden hyödyllisyyttä ja harmittomuutta :D Metsään on 50 000 rupian (3,5 euron) sisäänpääsymaksu. Paikka on oikeasti varsin komea, sademetsän henkeä huokuva pieni metsäkaistale, jossa kasvaa todella korkeita puita. Paikka on pidetty siistinä eikä siellä saa polttaa. Sinne ei saa myöskään tuoda alueen ulkopuolelta ruokaa. Ulkopuolella on kyltti, jossa kerrotaan, että apinat ovat puolivillejä mutta eivät aggressiivisia. Lisäksi kyltissä oli ohjeet apinoiden kanssa toimimiseen: ei tuijottelua, ei silittelyä eikä hätistelyä. Lisäksi opastettiin, että jos apina yrittää viedä sinulta ruokaa, anna sen viedä sen sijaan että taistelisit vastaan. Tai jos apina kiipeää sinua pitkin, anna sen kiivetä rauhassa äläkä hätistele sitä. Lopuksi neuvottiin pitämään huolta irtotavaroista. Apinoita ei todellakaan tarvitse metsästä etsiä, sillä niitä koikkelehtii jo alueen ulkopuolella. Sisäpuolella niitä on ihan joka puolella ja pettymykseksi huomasin, että siellä käy kova banaanikauppa. Nämä “puolivillit” apinat ovat siis täysin piloille ruokittuja ja meno oli sen mukainen. Siinä sitten vaan keskityin katselemaan apinoiden touhua ja seurasin samalla, kuinka muut ruokkivat apinoita ja välillä juoksivat otuksia karkuun kun karvaperseet intoutuivat repimään eväät ihmisten käsistä. Napsin muutaman kuvankin, mutta apinoita oli yksinkertaisesti joka puolella niin paljon, etten uskaltanut juurikaan reppuani availla siinä pelossa, että joku kädekäs vie sieltä luurin tai kameraromuja mennessään. Hetken patsasteltua pieni apinanpoikanen hyppäsi jalkaani vasten, mutta en antanut sen kiivetä sen pidemmälle. Ihmeteltiin siinä tovi toisiamme ja poikanen yritti uudestaan kiipeillä - annoin saman vastauksen siitäkin huolimatta, että ohjeet toista opastivat. Aikaisemmat kokemukset apinoista ovat juuri sellaisia, että jos minulla ei ole niille ruokaa, ne pöllivät jotain muuta tai alkavat muuten vaan riehumaan. Enkä todellakaan kaivannut nyt mitään välikohtausta apinan kanssa. Jätin poikasen rauhaan ja kävelin vähän sivummalle ja kaivelin luurin esiin, koska halusin ottaa silläkin muutaman kuvan. En ehtinyt montaa askelta ottaa kun sama poikanen hyppäsi taas minun jalkaan. Tällä kertaa en ehtinyt sitä hätistellä pois ja rääpäle tuli nätisti minun kädelle istumaan. Koitin sitä varovasti tuuppia pois, mutta kun se siinä niin nätisti kökötti eikä riehunut niin arvelin, että istukoon nyt kun kerta osaa olla ihmisiksi (eh). Itse puristin vaan kännykkää kädessä ettei se pääse pöllimään sitä. Joku italialainen pariskuntakin kiinnitti poikaseen huomiota ja kysyi, että haluanko että he ottavat kuvan minusta. Kieltäydyin, koska en halunnut irroittaa otetta kamerasta. Kun sain sen sanottua, toinen apina hyppäsi niskaan. En ehtinyt tehdä oikeastaan mitään kun tunsin kuinka paskapää puri minua niskasta. Sen jälkeen lensi sekä niskassa oleva apina että poikanen. Nähtävästi niskaan hypännyt apina oli poikasen emo joka päätti saada kilarit. Se niistä säännöistä ja ei-agressiivisuudesta. Italialaisella naisella sattui olemaan desinfiointiainetta mukana ja hän laittoi sitä niskaani. Kysyin siinä sitten, että pärskyykö sieltä veri ja onko haava iso ja nainen vastasi, että ei onneksi. Pieni vekki vaan. Seuraava ajatus olikin sitten se, että minkäköhän vesikauhun tai tulehduksen minä tästä saan. Pakko tunnustaa, että fiilikset oli aika pitkälti menneet. Lähdin lampsimaan uloskäyntiä kohti koska muistin, että siellä oli ensiapupiste. Astelin sisään, kerroin tilanteen ja siellä ollut miehulainen katsoi niskaa. Hän pyyhki haavoja uudestaan desinfiointipyyhkeellä ja sanoi, että kyseessä on vaan pieni vekki eikä siitä pitäisi tulla mitään sen kummempaa. Varmistelin kuitenkin, että jos jotain alkaa tulla niin missä kohtaa kannattaa lähteä lääkäriin. Mies sanoi vaan, että puiston apinat tarkastetaan säännöllisesti ja näytti jonkin tahon sertifikaattia missä mainittiin, että apinoista ei ole havaittu vesikauhua. Ehkä keskityn vaan puhdistamaan haavaa ja varmistamaan ettei se tulehdu. Kävelin sitten suoraan puistosta apteekkiin ostamaan haavoille tarkoitettuja desinfiointipyyhkeitä ja siitä sitten majapaikkaan suihkuun ja vaihtamaan puhtaat vaatteet. Paita kun oli ihan kurassa apinan jäljiltä. Liitteenä muutama kuva matkan varrelle osuneesta temppelialueesta(?) sekä apinoista. Merkkasin tämän kirjoituksen apinametsään jos joku siellä haluaa joskus käydä.

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.15

Jostain syystä sukelluskerhon rivakat vastaukset loppuivat kuin seinään. En ole vieläkään saanut vastausta liittyen kyydityksen epäselvyyteen. En kuitenkaan jäänyt turhia odottelemaan vaan rakentelin valmiiksi B-suunnitelman. Kyselin Ayulta, että mikäli sukelluskerho feilaa nyt tämän homman niin pystyisikö hän järjestelmään kuljetukset aamuksi. Ja sieltähän tulikin samoin tein vastaus. Pystyin valitsemaan joko taksin tai minibussin. Voi olla, että päädyn taksiin koska haluan varmistua että pääsen botskiin. Lisäksi hän tiesi kertoa, että vaikka sukelluskerholta sanottiin, ettei botskifirmat järjestä kuljetuksia Ubudista, niin se on kuulemma mahdollista. Mikäli päädyn hoitamaan homman Ayun kautta, hän lupasi tarkastaa tuonkin vaihtoehdon. Viiteen asti odottelen suklauskerhon vastausta ja sit valitsen Ayun. Jos eilen tuli ruokapettymys niin tänään tuli sitten tähänastisen reissun parhaat mätöt. Ja kuinka ollakaan kyseessä oli ravintola, jonka voisi laittaa kategoriaan “muovituolipaikka”. Ainut vaan, että muovisten tuolien sijaan siellä oli pienet patjat lattialla joiden päällä kökötettiin. Paikka on kyllä kyllä keskeisellä sijainnilla pääkadun varrella, mutta sitä on hieman hankala huomata. Ruokalistat ovat ulkona, mutta sisään on käveltävä betonisen käytävän läpi joka nyt ei varsinaisesti houkuttele puoleensa. Se minkä paikka häviää ulkoisessa olemuksessaan, se voittaa ruoassa ja palvelussa. Sisällä hääri reipas poitsu joka otti asiakkaat vastaan, hoiti tilaukset ja tarjoilut - ilman odottelua. Ruokalistassa kaikista annoksista oli kuvat ja hinnat. Mitään ylimääräisiä palvelumaksuja tai veroja ei hintoihin lisätty. Kun safka tuli pöytään, mukana tuli laput joissa luki valittujen annosten hinnat joten sen enempää tarjoilijan kuin asiakkaankaan ei tarvinnut mietiskellä hintoja. Ruoka oli kotikutoista ja sitä sai nenän eteen reilusti. Itse tilasin pari erilaista annosta sekä puolen litran veden ja koko lysti maksoi 51 000 rupiaa (3,6 euroa). Siinä sapuskaa odotellessa näki kuinka mamma askarteli mättöjä keittiössä. Tarjolla olisi ollut myös buffet, josta olisi itse saanut rakentaa annoksensa ja hinta olisi määräytynyt sen mukaan mitä kaikkea lautaselle valitset. Aivan mahtavaa paikallista kotiruokaa tarjoava ravintola: 5/5 Safkailun jälkeen lähdin metsästämään pankkiautomaattia, joka antaisi 100 000 rupian seteleitä ja mahdollistaisi 2 500 000 rupian nostamisen. Pari ensimmäistä automaattia sylki vain 50 0000 rupian seteiltä ja maksimimäärä oli 30 seteliä, joten niistä saa vain 1 500 000 rupiaa. Hieman kauempaa löytyi oikea maatti ja nyt ollaan taas miljonäärejä. Voi olla, että haen illammalla vielä toisen rahapinon koska Nusa Lembonganilla on vain yksi automaatti ja sekin toimii silloin kun sattuu huvittamaan.

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.02

Järjestyihän se kyyti lopulta! Sukelluskerhosta ei kuulunut koko päivänä mitään, mutta Ayu tuli 19:20 tähän ja hoiti minulle bussikuljetuksen ja botskilipun saarelle. On jotenkin vaikea tajuta mistä nämä hinnat muodostuu. Jos katson botskifirman sivuilta hintaa niin siellä sanotaan 30 USD joka on noin 400 000 rupiaa. Sukellusfirma lupasi järjestää kuljetuksen 500 000 rupialla ja Ayu järjesti sen 250 000 rupialla. Aikamoisia hintaeroja! :D Ayu toi minulle säken liput ja huomenna ei tarvitsekaan muuta kuin olla tuossa Ubudin päätien varressa töröttämässä 12:00. Botski lähtee sitten 14:00 ja saarella olen varmaankin joskus 14:30 pintaan. Siitä minulla ei ole mitään hajua miten sinne sukelluskerholle päästään satamasta, mutta kaikkihan noi näytti olevan saman rannan varrella, joten eiköhän sinne pääse vaikka kävellen jos ei muuten. Koska tämä on Kaakkois-Aasia, epäilen ettei kyydistä ole pulaa. Nyt vois lähteä nostelemaan lisää miljoonia ja syömään koska possu. Liitteenä kuva hämiskaverista johon törmäsin tuossa aikaisemmin Ayua odotellessa.

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.36

Suunnitelma oli selkeä: ruokaa, ehkä joku drinkki viimeisen illan kunniaksi ja lopuksi rahan nosto. Meinasin jo kurvata samaan ravintolaan jossa kävin päivällä, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaa hieman kauemmaksi. Tämä on kuitenkin viimeinen ilta täällä, joten nyt on vielä mahdollisuus testata jotain uutta paikkaa. Pääkadulla tosi monet paikoista ovat muovituolipaikkojen vastakohtia: pöytäliinapaikkoja. Hinnat ovat helposti vähintään kaksinkertaiset, mutta useammin kuitenkin kolmin- tai jopa nelinkertaiset. Hinnat lähtevät jostain 65 000 - 85 000 rupian tietämiltä ja saattavat olla helposti 150 000 rupiaa (11 euroa). Sen päälle tulee 5 % vero ja 10-15 % palvelumaksu. Kävelin kalliimpien paikkojen ohi ja lopulta bongasin pimeälle kujalle osoittavan kyltin jossa luki “Authentic Indonesian Food”. Sieltä löytyikin kiva pieni ravintola, Tino Warung, jonka graafinen ilme toi mieleen lähinnä karvakäsien kebanssakioskin. Tarkemmin katsottuna se oli kuitenkin ihan perusviihtyisä. Kuten viimeksikin, ruoka oli pirun hyvää, annos varsin kookas ja palvelu ystävällistä. Hintaa annokselle ja sekahedelmämehulle tuli 42 000 rupiaa eli 3,2 euroa. Ajattelin sitten, että viimeisen illan kunniaksi voisin käydä ottamassa jonkin cocktailin - niin kuin minä siihen mitään erityistä syytä tarvitsisin. Cocktail-baarit olivat kuitenkin täynnä seurueita ja pariskuntia enkä sitten oikein löytänyt mitään sellaista mikä olisi vetänyt puoleensa. Tuumailin myös, että yksinhän minä tässä olen liikenteessä joten miksipä en ottaisi siitä kaikkea irti. Pankkiautomaatilta setelipinkka matkaan ja lähimpään minimarkettiin. Olin jo tarttumassa smirrepulloon kun huomasin vieressä Mix Max -vodkasekoituksia. En muista moisia koskaan maistaneeni, joten mukaan lähti neljä eri väristä litkua. Kai se cocktailista menee jos nuo juo sekaisin? Tai jos ei se, niin yhden makuna on “Cocktail” - se kelpaa ainakin! Niitä tässä oman hönnän terassilla nyt tissuttelen :D Kirjoituksen sijainti näyttää ravintolan paikan.

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}