Indonesia 2017
maanantai 17. huhtikuuta 2017


Julkaistu kello 3.08

Selamat pagi! Eilinen ylipitkä nukkuminen kostautui välittömästi. Illalla oli ihan mahdotonta saada unta. Kello taisi olla lähempänä yhtä kun katselin vielä kelloa, mutta nähtävästi olin kuitenkin saanut jossain kohtaa unta. Paikalliset mölyapinat eli tokee-gekot pitivät kuitenkin huolta siitä ettei uni ollut kovin yhtenäistä. Ja aamulla samaan kuoroon liittyi kanat, kukot ja jotkut muut tirpat. Tarkoitus oli herätä jo seitsemältä, mutta annoin itselleni luvan nukkua 45 minuuttia pidempään. Ehkä ensi yönä nukuttaa vähän paremmin. Aamuaurinko piirteli huoneeseen hienoja säteitä ja lopulta sain revittyä itseni sängystä ylös. Suihku viimeisteli lopputuloksen ja haaveilin jo aamuisesta banaaniletusta ja hedelmäkulholhosta, mutta sitäpä ei ollutkaan tarjolla. Täällä on sellainen lappu jossa sanotaan, että aamupala pitäisi tilata edellisenä iltana, mutta se on hieman konstikasta kun täällä ei ole mitään vastaanottoa ja paikan asukkaat menee ja tulee vähän miten sattuu. Voisi kai pitää oletuksena, että kun täällä kerta ollaan niin kyllä se aamupala maistuu ihan joka aamu. Taidanpa siis heittää uudet släpärit jalkaan ja lähteä aamupalalle ja -kahville tuohon pääkadulle niin pääsee sitten roadtripille täydellä vatsalla.

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 3.14

...ja tietysti heti kun lähetin edellisen kirjoituksen niin mamselli kantoikin ihanan riisi-banaani-minipannukakku-annoksen sekä hedelmälautasen pöytään :D Porsaalla on taas kaikki hyvin!

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 3.58

Kävin parissa minimarketissa etsimässä maitojauhetta, jotta voisin juoda aamukahvini majapaikan terassilla. Semmosta hienoutta ei kuitenkaan löytynyt, joten tyydyin ostamaan välipalaa motskarireissulle. Hassua muuten, että jos satut ostamaan jotain kalliita tuontitarvikkeita, myyjät kertovat hinnan erikseen ja varmistavat että tiedän mitä olen tekemässä. Nyt ostin 40 000 rupiaa maksavan cashew-pähkinäpussin. Hintaa on siis 2,8 euroa, mutta toisaalta samalla hinnalla saa täältä ravintola-aterian. Tulin juomaan aamukahvini Anomali Coffeeseen niin kuin eilenkin. Tilasin tällä kertaa cafè latten mutta sain americanon. Vaikka suomalainen valittaa tavallisesti hiljaa sisällään, päätin kitistä asiasta ääneen ja sain tilaamani sumpin. Mmmmmm...

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.24

Ahihihiii! Kyllä vaan motskari kulkee! Koska mopon tankki oli tyhjä heti lähtiessä, jouduin etsimään Google Mapsilla lähimmän huoltoaseman. Se löytyikin helposti eikä ollut kaukana. Siellä tankki täyteen löpöä ja menoksi. Ubudista ulos pääseminen olikin aika monen mutkan takana, mutta HERE WeGo:lla reitti löytyi. Helpottaisi jos olisi joku teline luurille niin ei tarvitsisi aina pysähtyä kartan katsomista varten. Tiet ovat ihan hyvässä kunnossa ja liikenne sujuvaa. Liikenne tuntuisi toimiva kuten muuallakin Aasiassa: huomioidaan kaikki ympärillä olevat ja sompaillaan vähän miten sattuu. Toimii ja illuusio tuevallisuudesta on vahvana läsnä :D Olen nyt täällä jossain maalla ja ajattelin ajella vielä ainakin 15 km pohjoiseen. Aurinko paahtaa mutta onneksi ilmavirta viilentää. Toivottavasti aurinkorasvat pitää :D

Paikka: Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.44

Tarkoituksena oli ajella mopolla järvelle, jonka rannalla on kivan näköinen temppeli ja jonka takana nousee vuori. Paikan nimi pitää tarkastaa myöhemmin. Hurjastelin ensin ohi, mutta samalla onnistuin löytämään pari kivan näköistä kuvauspaikkaa. Päällistelin niitä aikani ja lähdin sitten takaisin etsimään temppeliä. Lopulta löysin kyltin jossa temppelin kuva oli. Ajoin parkkipaikalle jossa oli 2000 rupian pysäköintimaksu, mutta koska minulla oli vaan tonnin seteli ja ukkelilla ei ollut vaihtorahaa, pääsin sisään tonnilla. Rahastajaukko seisoi tonninseteli-ilme naamalla. Kysyin vielä missä temppeli ja ukko huitoi vasemmalle. Aikani siinä pööpöilin, päädyin poseeraamaan paikallisten poitsujen kans valokuvaan ja totesin, ettei täällä mitään temppeliä ole. Jätin kuitenkin mopon parkkiin ja jatkoin kävellen. Matkalla nappasin jätskin ja pienen hortoilun jälkeen temppelikin löytyi. Oli varmaan jätskin ansiota. Sisäänpääsymaksu oli 50 000 rupiaa. Täällä on niin perkuleesti turistia ettei mitään järkeä :D Koitin etsiä paikkoja jossa saisin temppelin kuviin ilman hirveää ihmislaumaa mutta kovin vaikeaa se oli. Hieno paikka, ei siinä mitään. Tänne vaan pitäisi tulla auringon nousun tai laskun aikaan. Laittelen järkkärillä otettuja kuvia illemmalla. Juuri kun olin lähtöä tekemässä, alkoi hullu älämölö ja piha täyttyi ihmisistä. Jonkun seremonian ne tuossa heitti mutta sen tarkemmin en tiedä mistä oli kysymys. Nyt pitää hypätä takas pärrän selkään ja lähteä ajelemaan Ubudia kohti. Mietin ensin että söisin täällä, mutta taidan kuitenkin ajaa takaisin, käydä suihkussa ja syödä vasta sitten.

Paikka: Danau Beretan, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.01

Ubudiin pääseminen oli vähintään yhtä vaikeaa kuin sieltä poistuminen. Opasteita on ripoteltu satunnaisesti lähinnä kiusaksi ja joka risteyksen kohdalla piti katsoa mihin on käännyttävä. Siellä autojen seassa ajaessa tuli ihmeteltyä sitä autojen määrää, mutta siitä myöhemmin lisää. Majapaikassa painuin samoin tein suihkuun pesemään katupölyt kropasta. Kysyin eilen Ayulta, että onko hiustenkuivaajan käyttäminen OK kun sähköt katosivat kun sitä viimeksi käytin. Hän vastasi että on OK ja luultavasti sähköt katkesivat muuten vaan ja ajoitus oli huono. Siispä uudella tarmolla föönailee hiuksia ja kun lähes puolet oli hoidettu niin kämppä pimeni. Ei taida kestää näiden sähköjärjestelmät minun superkuivaajaa edes puolella teholla :D Rääpin itseni edes etäisesti ihmisen näköiseksi ja hyppäsin syömään lähimpään mahdolliseen raflaan. Kauhea nälkä! Siinä matkalla majapaikan koirajengikin tuli tervehtimään. Laittelen kuvia ja lisää juttuja kun saan mahani täyteen ja parit smirret kaupasta :D

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.06

Reissun ensimmäinen ruokapettymys! Pitäisi pysytellä noissa paikallisten omissa safkoissa. Tilasin jonkinlaisen Lemon Chicken -härvelin. Ei ollut kyllä kovin erikoinen esitys ja kokokin oli niin pieni, että vihaiseksihan tuosta vaan tuli tällaisen päivän jälkeen. Onneksi ruokapettymystä sai paikattua banana milkshakella. Kaupassa käydessä huomasin, että Smirnoff Icen lisäksi tarjolla on myös Strongbow -siideriä! Yksi semmoinen ja pari smirree matkaan ja jälleen kerran myyjä varmisteli, että yksi tällainen maksaa 46 000 rupiaa (3,3 euroa) että oletko nyt ihan varma. Varmahan minä olin, mutta onhan se kieltämättä nyrjähtänyttä että kolme tuollaista onnetonta pulloa maksoi enemmän kuin ravintolaruoka tuoremehulla ja milkshakella. Se temppeli jossa tänään kävin oli Pura Ulun Danu Beretan ja se sijaitsee Danau Beretan (eli Bereta-järven) vieressä. Todella kaunis alue ja varmasti huikea kokemus jos sinne menee aamulla ennen turistilauman saapumista. Naisille tiedoksi: sinne ei saa mennä jos on hilloviikot :D Paikan tehoa syö oikeastaan vain se, että Balin teiden varret ovat täynnä noita huikean näköisiä rakennelmia. Tuollaisia India Jones/Tomb Raider -henkisiä alueita on täällä vaikka millä mitalla ja niitä näkee kymmeniä ihan kuvan vaan ajelee. Isoon osaan niistä voi vaan astella sisään ja niissä saa käppäillä ihan yksin. Aikaisemmilla reissuilla ollessa olen joutunut miettimään kanssamatkustajista kahta asiaa, eikä tämäkään vuosi tunnu tekevän poikkeusta. Positiivista kuitenkin, että ainakin tämän alkumatkan osalta suurin osa ihmisistä on tosi asiallisia. Ilahduttavaa! Ensimmäinen on kaikessa yksinkertaisuudessaan pukeutuminen. Ei pysty ymmärtämään miten miesten pitää pukeutua paskaiseen, hien kellastamaan naistenhakkaajapaitaan tai miten naisille joka ikinen hetki on auringonottoa ja sitten vedetään pelkissä bikineissä - oltiin sitten kaupungissa, ravintolassa tai temppelissä. Toinen on se, miten ihmiset syytävät rahaa eläinten kärsimykseen. En jaksanut päivällä asiasta kirjoittaa, mutta pysähdyin näköalapisteellä, missä oli paikallinen mies boan, iguaanin, hedelmälepakon ja parin muun eläimen kanssa. Eläimiä sai luonnollisesti kuvata ja hyplätä maksua vastaan. Sokeakin näki otsallaan, että eläinten olot olivat surkeat, mutta silti kaverin luona ravasi turistia solkenaan. En käynyt hypistelemässä, en ottanut kuvia enkä antanut miehelle rahaa. Ehkä minä olen vain ankea ja tylsä nillittäjä, mutta on kyllä vaikea ymmärtää kumpaakaan. Noh, se siitä. Päivän retki muistutti minua taas Kaakkois-Aasialaisesta ystävällisyydestä. On jotenkin niin hassua kun ohi ajelevat ihmiset huutelevat “Hello!” ja huiskuttavat iloisesti ihan vaan koska miksipäs ei. Kaikki ovat (ainakin ulkoisesti) aina niin hyväntuulisia että tulee itsekin entistä paremmalle mielelle. Paikalliset poitsut, jotka halusivat ottaa kuvan minun kanssa, kysyivät kohteliaasti että sopisiko kuva ja kun fotot oli napsittu niin kaikki kiittivät ja oikein käsipäivää antoivat. Pohjoisesta lähtiessä kävin tankkaamassa mopon jollain tienvarsikioskilla. Miehulainen ei tainnut osata englantia muuta kuin “full tank” ja loppu hoitui huitomalla. Hinnastakin päästiin yhteisymmärrykseen ihan vaan seteleitä osoittelemalla. Kun sitten heitin potan päähän ja odotin että pääsisin takaisin liikenteen sekaan, avulias miekkonen keksi mennä ohjaamaan liikennettä ja huuteli mulle, että mene mene mene! :D Ubudin lähellä päädyin ajelemaan melkoisessa ruuhkassa. On aika karua huomata, millainen paikallinen autokanta on: jättimäistä city-maasturia toisensa perään. Tieverkostoa ei selvästikään ole suunniteltu tuollaiselle liikenteelle ja jo muutama auto saa vähänkin pienemmät tiet tukkoon molempiin suuntiin. Ajelin tänään arviolta 70-80 kilometria ja oma havaintoni on, että autot eivät ole tuolla liikenteessä muuta kuin tien tukkona. Ne ovat hitaampia, kömpelömpiä, syövät hirveästi tilaa ja aiheuttavat käytännössä kaikki kaaokset sekä lukuisia vaaratilanteita. Ubudin lähellä monet pitkään seisoneet ruuhkat johtuivat siitä, että kaksi city-maasturia ei yksinkertaisesti meinannut mahtua kulkemaan rinnakkain. Voin vaan arvailla mikä saa ihmisen valitsemaan noin kömpelön ajoneuvon, mutta jos kysymys on samasta kuin vaikkapa Thaimaassa, niin monet noistakin autoista ovat vain status-symboleita. Ne ostetaan koska on vara ostaa ja niillä ajetaan että voidaan näyttää, että pätäkkää riittää. Joku minua tietävämpi voi sivistää jos arvailuni on oikein/väärin. Mielenkiintoista nähdä millaiset ruuhkat ovat 10-20 vuoden päästä jos autojen määrä lisääntyy ja tieverkosto ei tuosta muuksi muutu. Liikenteen määrä täällä ei ole kummoinen, mutta jos nyt ruuhkat ovat aika huikeita! Ilta onkin mennyt tässä kuvia siirrellessä ja rentoutuessa. Harkitsin, josko kuitenkin jättäisin mopon vuokraamatta huomiselle. Huomenen on kuitenkin käytännössä viimeinen ilta täällä ja täällä olisi varmasti nähtävää ihan lähiseuduillakin. Pitäänee ainakin laitella mailia sukelluskerholle ja sopia kuljetukset :)

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 18.10

Päätin perua huomisen mopovarauksen koska haluan käydä katsomassa pari tässä lähellä olevaa paikkaa. Lisäksi haluan pakata illalla rinkan kaikessa rauhassa ja siitä tule kyllä mitään jos hortoilen päivän ajelemassa. Keksin sitten lähteä uudestaan syömään ihan vaan koska voin. Päädyin menemään yhdelle sivukujista ja löysin sieltä italialaisen ravintola. Spagetti bolognese sopi jotenkin hyvin tähän hetkeen, vaikka eipä sekään kovin makuelämys ollut. Miksi tehdä virhe vain kerran, jos sen voi tuplavaivalla tehdä kahdesti! Siitä päädyin vielä Nomad-nimiseen ravintolaan, jossa oli iso cocktail-lista. Varsin pienellä suostuttelulla otin Cool Mojito -nimellä myytävän... mojiton. Sekään ei sit kuitenkaan mennyt ihan putkeen kun keksivät kutsua minut sinne juuri ennen sulkemisaikaa. Niinpä päädyin sitten istumaan paikan ainoana asiakkaana myyjien katsellessa vuoron perään minua ja kelloa. Yhtään ei painostanut. Sitten yksi tarjoilijoista tuli kysymään, että meinasinko tilata vielä muutakin ja jos en niin saako hän tuoda laskun. Olin rivien välistä lukevinani, että hän sanoi: "Meistä olisi tosi miellyttävää jos jäisit vielä pidemmäksi aikaa ja tilaisit lisää juomista koska mihinkäs tässä kiire!" Siinä mojitoa juodessa seurasin, kuinka kadulla kaksi naista kerjäsi rahaa pienen sylivauvan kanssa. Hetken kerjättyään toinen naisista heitti pitkäkseen jonkin liikkeen oven eteen, lapsi vierellään. Olen monesti miettinyt, että jos nämä ihmiset ovat oikeasti kodittomia ja noin huonossa hapessa, niin millä ihmeellä ne ovat päätyneet raskaaksi? Kummankaan naisen nyytti ei ollut varmasti vuottakaan. Nyt lienee aika pistää tämä päivä pakettiin ja koittaa painua pehkuihin. Haaveilen jo nyt aamukahvista. Hyvin menee :D

Paikka: Ubud, Bali, Indonesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}