Etelä-Amerikka 2012
maanantai 9. huhtikuuta 2012


Julkaistu kello 5.39

Voi kekkonen sentään minkälaisia retkiä täältä Cuencasta saa! Herättiin hyvin nukutun yön jälkeen seitsemältä ja oltiin töröttämässä tien laidassa heti kahdeksan pintaan. Kyyti tuli ajoissa ja autossa olivat kuljettajamme Marcos, oppaamme Juan sekä yhdysvaltalainen vanhempi pariskunta. Ajeltiin ensiksi kansallispuiston laitamilla sijaitsevalle uskonnolliselle alueelle. Vuonna 1989 eräs naikkonen kertoi välittävänsä viestiä itse Neitsyt Marian kautta ja erinäisten sattumien jälkeen yli 100 000 ihmistä ympäri Etelä-Amerikkaa hiihti tälle paikalle odottamaan Marian ilmestymistä. Noin puolet ihmisistä väitti nähneensä hänet. Lisäksi alueella on kuulemma tehty paljon UFO-havaintoja. Oli näistä näyistä mitä mieltä tahansa, alue on kuitenkin edelleen uskovaisten vaelluskohde ja siellä on suuria Jeesus-patsaita. Opas kertoi meille yksityiskohdan paikallisista Jese-veistoksista jota emme olleet itse tajunneet: ne ovat täällä erityisen verisiä. Suomessa monet ristiinnaulitsemista kuvaavat patsaat saattaavat sisältää pienet veritipat käsissä, jaloissa ja päässä, mutta täällä patsaat ovat yltä päätä veressä ja silvottuja. Taustalla on kuulemma tapa jolla Espanjalaiset "hienovaraisesti" toivat kristinuskon Ecuadoriin. Ei sillä, ettäkö tyyli olisi ollut kovin supea muuallakaan, mutta täällä se on jättänyt nähtävästi jälkensä. Tämän jälkeen ajeltiin yhä korkeammalle vuorille aina 4100 metrin korkeuteen. Käytiin ensiksi yhdellä näköalapaikalla, jossa törmättiin pariin huilailevaan pyöräilijään. Kyllä, äijät vetivät shorteissa yli 4000 metrin korkeudessa jyrkkää vuoren rinnettä ylös päin. Noin vertailun vuoksi itse hengästyin kun otin muutaman askeleen portaissa. Noissa korkeuksissa happea on vain 40 % siitä mitä Cuencassa ja se kyllä tuntui. Korkeuden tunsi myös säästä: ilma oli viileä. Paikalliset kävelivät villapipot päässä ja meillekin pitkähihaiset hupparit ja takit eivät olleet mitenkään liioittelua. Lunta ei kuitenkaan ollut johtuen päiväntasaajan läheisyydestä. Näköalapaikalla oli kolme ristiä joiden ympärillä oli kasa kiviä. Kyseiset ristit olivat muistuttamassa yli 20 ulkomaalaisesta jotka ovat kuolleet El Cajan -kansallispuistoon. Syynä kaikkiin kuolemiin on ollut vuoristotauti, jota ihmiset eivät ole ottaneet tosissaan. Siitä palattiin autolla hieman alempana sijaitsevaan keskukseen, jossa oli kattavat tiedot El Cajan luonnosta, kasveista ja eläimistä. Tutustuttiin infoihin muutama minuutti ja aloitettiin kolme tuntia kestävä vaellus. Reitti oli varsin helppokulkuista ja ympäristö melko karua. Olo näin suomalaisittain oli melko kotoisa ja näkymät muistuttivat paikoin Suomen lappia, mutta isolta osin enemmän Norjaa: korkeita vuoria, puroja ja pieniä lampia. Siellä täällä näkyi myös värikkäitä kukkia, mutta yleisilme oli melko ruskea. Erikoisia kasvilöytöjä olivat vihreät lihansyöjäkasvit sekä värikkäät irtokarkkia muistuttavat pallurakukat jotka avautuvat vasta kuollessaan. Jälkimmäinen on El Cajas -kansallispuiston nimikkokasvi. Alueella on mahdollista nähdä kondorikotkia, joita elää kansallispuistossa vain 60. Niitä yritetään kovasti suojella ja rapsut kotkan tappamisesta ovat kovat: 8 vuotta vankeutta. Kiitos korruptoituneen poliisin, rikoksesta selviää rahatukulla. Kotkat syövät luonnostaan raatoja, mutta jos ruoka on tiukassa, ne tappavat saaliinsa myös itse. Saaliiksi kelpaavat maanviljelijöiden lehmät, jollaisen tappamiseen riittää yksi kotka. Vaikka kotkat ovat suuria, heräsi kysymys kuinka ne voivat tappaa täysikasvuisen lehmän. Ne eivät suinkaan hyökkää lehmän niskaan vaan laskeutuvat sen eteen ja levittävät yli kolme metriä leveät siipensä. Tämä säikäyttää kantturat ja paikalliset kondorit ovat oppineet tällä tavoin ajamaan lehmät kallioilta alas. Ohjastettu itsemurha. Ja tämän jälkeen kotkat saavat niskaansa maanviljelijöiden lyijysuihkun. Reitti oli varsin helppokulkuinen ja fiilis oli taas sellainen, että katsoipa mihin suuntaan tahansa niin silmien eteen avautui postikorttimaisema. Ilma oli pilvinen ja paikoitellen pilvet laskeutuivat komeasti myös vuorten väleihin. Oppaamme Juan tiesi kertoa, että inka-reittien lisäksi El Cajan läpi kulki laittoman viinan kuljetusreitti ja polku tulikin vastaan retken loppuvaiheilla. Joskus Ecuadorin historiassa eräs presidentti keksi hienon idean, että pistetään alkoholi laittomaksi kun siitä tulee niin paljon ongelmia. Kyllähän hätä keinot keksii ja välittömästi lakimuutoksen jälkeen alkoi armoton viinaralli läpi El Cajasin. Ei niin yllättävästi lakimuutos kumottiin vain vuoden voimassaolon jälkeen. Hyvä idea, mutta paska. Koko retken hulluin kokemus oli quinoa-metsä. Quinoa-puut eivät nimestään huolimatta ole sukua saman nimiselle ruokakasville, kvinoalle. Näky oli kuin yhdistelmä Lord of the Ringsin ja Avatarin maisemia. Käppyrät puut verhoilivat ympäristön joka puolelta ja meininki oli ihan epätodellinen. El Cajasin quinoa-metsät ovat oppaan mukaan maailman korkeimmalla kasvavia metsiä. Se on siis periaatteessa metsä puurajan yläpuolella, hehe. Kuvat eivät taatusti pysty toistamaan sitä tunnelmaa, mutta ainakin ne antavat vinkkiä siitä miltä ympäristössä näytti. Retki jatkui siistiä polkua kulkien ja välillä ylitimme parit purot sekä jonkun märemmän alueen. Kumppareille ei kuitenkaan ollut tarvetta vaan vedenpitävät vaelluskengät riittivät hyvin. Säät suosivat sillä vettä satoi vain pari pisaraa ja yleensä ihmiset ovat läpimärkiä palattuaan reissusta. Jopa opas ja pariskunta äimistelimät meidän tuuria säiden suhteen. Matkan aikana tuli jutusteltua taas kaiken näköistä niin Ecuadorin, Yhdysvaltojen kuin Suomen meiningistä. Eri maiden väliset erot tuntuvat kiinnostavan aina kaikkia ja erot tuntuvat olevat hyvä puheenaihe kaikkien kanssa. Myös Juan oli todella kiinnostunut siitä mitä Suomessa tapahtuu ja miltä Suomen luonto näyttää. Esimerkiksi Suomen pimeät talvet ja läpi yön paistava juhannusaurinko olivat hänelle jotain niin eksoottista, että se pitäisi joskus elämässä kokea, heh. Mutta tiesipä ukko sentään Mika Häkkisen ja siitä minunkin nimi jäi hänelle hyvin mieleen. Retken jälkeen hyppättiin pirssiin ja karautettiin pienen ajomatkan päässä olevaan ravintolaan, Dos Chorrerasiin. Opas kertoi paikan olevan tunnettu kala-aterioistaan jossa käytetään kalaa, joka tunnetaan englanniksi nimellä trout. Meidän kielipää teki temput eikä muistettu kirveelläkään mikä kala on Suomeksi. Oppaan suosituksesta otettiin kuitenkin paistetut kala-ateriat ja oikein maukas ateriahan se oli. Jälkeen päin tarkistettiin fisun nimi ja taimeniahan siellä tietenkin mutusteltiin. Ruokailu aloitettiin paikallisella viinanässäyksellä, joka oli tehty sokeriruokolikööristä, kanelista ja muista mausteista. Maku muistutti glögiä, namm! Alkupalaksi saatiin nenän eteen locro de papat eli paikalliset perunakeitot. Ne sisälsivät perunan lisäksi avocadoa, keitetyn kanamunan, juustoa ja maisteita. Hyvvää oli sekin! Ravintola oli komea puusta ja kivestä tehty rakennus. Sisällä lorisi pienet vesiputoukset ja nurkassa pöhisi jättimainen takka. Paikoitellen vaikutti kuin sisustus olisi rakennettu osaksi ympäröivää luontoa puiden ja kallion työntyessä läpi seinästä. Kertakaikkian mahtava reissu. Valokuvat kertovat varmaan omaa tarinaansa siitä kuinka Ecuadorissa voi nähdä kaikenlaista: historiallisia kaupunkeja, sademetsää, hiekkarantaa ja huikeita vuoria. Tuntuu, että täällä voi nähdä melkein kaikkea muuta paitsi superlumista talvea ja värikkäitä koralliriuttoja. Oli myös mukavaa, että vaikka jenkkipariskunta osasikin espanjaa, he käyttivät koko retken ajan englantia. Tältä osin retki olikin yksi informatiivisimmista koska kyselijöitä oli niin monta ja ymmärsimme kaikki vastaukset. Näillä Cuencan retkillä meillä on ollut erikoisia oppaita, sillä he eivät olleet mitään jähmeitä jäpiköitä. He ovat oma-alotteisesti kertoneet ihmeellisiä asioita aina poliisin korruptiosta ja mummon rasistisesta kiihkouskovaisuudesta lähtien. Tämä on ollut meille oikeastaan vain hyvä, sillä heiltä on voinut kysellä myös itse aiheista, jotka eivät jossain toisessa tilanteessa ja toisten ihmisten kanssa olisi aina niin korrekteja. Ollaan siis saatu paljoan tietoa ns. matkaopastiedon ulkopuolelta. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa paikalliset, jotka menevät Yhdysvaltoihin töihin. He eivät suinkaan käytä rahojaan siellä vaan lähettävät ne Ecuadoriin. Täällä päässä näille työläisille rakennetaan jättimaisia, lähes palatsinomaisia rakennuksia. Vitsikkäästi rakennukset saattavat notkua tyhjillään 10-15 vuotta, sillä kenelläkään muulla kuin itse työläisellä ei ole vara asua niissä. Cuencassa onkin oma alue näillä rikkaille ja pysähdyttiin matkalla katsomaan yhtä suurimmista pytingeistä. Kerroimmekin aikaisemmin, että täällä on toinen alue joka on lähes yksinomaan jenkkieläkeläisten asuttama. Tämä alue on eri puolella Cuencaa kuin paikallisten rikkaiden alue. Näiden eläkeläisten määrä on täällä räjähtämässä käsiin ja odotetaan, että pelkästään tulevan vuoden aikana kaupunkiin valuu 5000 uutta jenkkieläkeläistä. Koska heillä on paalua, rakennusfirmat rakentavat mielellään näille ihmisille koreita rakennuksia, sillä heiltä voi pyytää tuplahinnan: 60 000 dollarin asunnosta saa 120 000 dollaria. Tästä syystä paikallisilla ei ole alueelle edes mitään mahdollisuutta. Lisäksi suurin osa näistä eläkeläisistä ei edes halua sopeutua paikalliseen elämään tai kieleen. Monet heistä eivät halua opetella espanjaa ja heille onkin kehkeytynyt kaupunkiin oma pikku nurkkaus, jossa he voivat sutista keskenään. Nämä ovat esimerkkejä tällaisista pienistä epäkohdista, joita opas sekä yhdysvalloista kotoisin oleva pariskunta kertoi. Mielenkiintoista kuulla välillä tällaisiakin asioita.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.39

Aamulla syöksähdettiin Banco Pinchinchan nostamaan rahaa sekä bussilippuihin että tulevan yön hostelliin Lojassa. Joen varrella oli artsuopiskelijoita piirtelemässä vanhoja rakennuksia, siltoja ja portaita, joita täältä löytyy reilusti. Mika luuli ostavansa vanhalta papparaiselta jätskiä, mutta valko-vaaleanpunainen höttö olikin kermavaahtoa. Makiaa! Pakattiin kamat ja kohta käydään vielä syömässä ennen bussiasemalle lähtöä. Sieltä pitäisi löytyä kyyti Lojaan helposti, joten ei sen kummemmin tiedetä monelta seuraava bussi lähtee. Btw, eiliselle saatiin lisättyä läjä kuvia ja piiiiiiitkä kirjoitus.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 19.22

Tekniset ongelmat riivaavat edelleen kuvien massalähetysominaisuutta. Toivottavasti ongelma korjaantuu itsestään sillä me ei olla tehty mitään muutoksia järjestelmään. Noh, netti sentään toimi. Paahtoleivät ja kananmunat alkavat tökkiä, joten tultiin syömään aamupalaa tuttuun kolumbialaiseen ravintolaan. Tilattiin ihan kunnon äpöstykset ja jälkkäriksi ääreisherkulliset, kolumbialaisista pavuista jauhetut kahvit. Hisellä oli kunnon linssipihvisetti salaatilla ja minulla puolestaan mixto-liha. Saisivat muuallakin ravintoloissa käyttää salaatteja lisukkeena.Eiköhän näillä jaksa taas bussissa töröttää.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.25

Luivutettiin huoneen avain ja mentiin pihalle odottelemaan vapaata taksia. Sopiva suhari kurvasikin paikalle vain parin minuutin odottelun jälkeen. Kyyti asemalle maksoi $3 mikä tuntuisi olevan täällä vakiohinta. Asemalla kuski yritti avustaa rinkkaa Hisen selkää. Ainut vaan että rinkka oli ylösalaisin niin eihän siitä mitään tullut. Pienen röhönaurun jälkeen saatiin kuitenkin romut kantoon ja päästiin lipunmyyntikojua. Heti oviaukossa ensimmäiset bussifirmojen häslääjät kyselivät mihin mennään mutta kaikki kääntyivät pois kun kerrottiin, että kohteena on Loja. Sopiva bussifirma, Viajeros nimeltään, löytyikin nopeasti. Tiesimme ennestään, että myös San Luis kuskaa Lojaan, mutta tällä firmalla on tiheämpi aikataulu. Seuraava bussi lähtee jo yhdeltä ja saapuu perille viiden aikoihin. Katseltiin majapaikassa Tripadvisorista mahdollinen yöpaikka valmiiksi. Hotel Metropolis oli saanut niin hyvän ja tarkasti kuvailevan kommentin eikä hintakaan ollut kummoinen, joten yritetään ensimmäisenä sinne. Mitään varausta meillä ei ole joten toivottavasti huoneita on vapaana. Täällä Cuencassa on erikoinen kioskijärjestely. Juuri mihinkään niistä ei pääse nimittäin sisälle vaan edessä on paksut kalterit ja asiointi hoidetaan luukun kautta kuin vankilassa konsanaan. Onkohan näpistely ollut täällä joskus suuri ongelma kun tällaiseen järjestelyyn on päädytty? Täällä on nähtävästi kadonnut joku jannu, sillä hänen katoamisilmoituksia ilmestyi Cuencan katukuvaan muutama päivä sitten. Lisäksi nähtiin joku vanhempi ilmoitus kadonneesta tytöstä ja olipa tarjolla 200 dollarin löytöpalkkio puudelistakin.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 21.12

Asemalla oli erilliset portit josta pääsi laiturille. Portilla piti työntää 10¢ automaattiin että siitä pääsi läpi. Laiturialue ei ole järin suuri, joten bussin löytäminen ei ole ongelma. Tämänkin firman bussi on todella siisti ja löytyypä täältä myös vessa. Auto ei ole ainakaan vielä täynnä, joten etukäteen varaamiseen ei tuntuisi olevan mitään syytä. Maan uskonnollisuus näkyy myös busseissa, sillä kaikkien firmojen autoista on löytynyt joku uskonnollinen kuva.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 23.06

Matka taittuu taas mukavasti. Alkumatkasta sateli pienen hetken vettä, mutta pääosin aurinko on piristänyt kyytiä. Tie on mutkainen myös Lojan suuntaan. Tässä on könytty koko ajan ylös ja alas vuorilla mutkittelevaa tietä pitkin. Kuski ajaa tälläkin kertaa maltillisesti, joten emme voi edelleenkään vahvistaa Ecuadorin bussihurjastelukulttuuria. Maisemat vaihtuvat kalliosta vehreisiin lehmien täyttämiin nurmiin. Yhteistä on kuitenkin mäkisyys. Ollaan parasta aikaa Susudel-nimisen paikan tuntumassa eli suunnilleen puolessa välissä. Vielä pari tuntia köröttelyä ja meidän pitäisi olla Lojassa.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}