Etelä-Amerikka 2012
lauantai 7. huhtikuuta 2012


Julkaistu kello 3.00

Yhdeksän jälkeen länkkärihattuinen mies, Carlos, tuli noukkimaan meidät kyytiin. Autossa nakotti jo iäkkäämpi leidi ja matkalta haettiin vielä yksi jamppa kyytiin. Opas puhui varmaan parempaa enkkua kuin me ja hän olikin ollut vaihdossa jenkeissä sekä matkustellut muun muassa Uudessa Seelannissa. Mitään kommunikaatiovaikeuksia ei siis ilmennyt. Kuten eilisistä kirjoituksista voi päätellä, Cuenca on hyvin harras katolinen kaupunki. Ihmiset olivat tälläytyneet pyhävaatteisiin ja osallistuivat erilaisiin kulkueisiin sekä perinteiseen seitsämän kirkon kierrokseen. Yksi kulkue oli juuri meidän kulkuväylällä eikä autolla ollut mitään mahiksia päästä läpi. Heitettiin U-käännös ja valittiin toinen reitti. Matkalla käytiin myös samalla näköalapaikalla kuin eilen. Aamulla vielä mietittiin voiko hevostelu olla kansallispuiston sisällä. Esitteiden tarkastelu osoitti kuitenkin, että kyseessä on maaseudulla tehtävä ratsastuskierros eikä kansallispuistossa ole kuin yksi ratsastuspaikka. Saavuttiin tallille ja siellä oli oli useita, mielettömän hyväkuntoisia ja kauniita hevosia, joista opas sitten valikoi meille sopivat. Minä sain aikaisemman ratsastuskokemuksen takia toisiksi suurimman Felicita -nimisen, ruskean hevosen ja Mikalle tuli Andrade -niminen, valkoinen konimuskaakkimus. Reitti kulki läpi vehreiden peltomaisemien. Välillä käytiin hiekkatiellä, ajoittain kivuttiin pitkin mutaisia polkuja ja muutaman kerran kiivettiin kukkuloiden laelle ihastelemaan maisemia sekä kasvillisuutta. Meidän onneksemme vettä ei satanut kuin ihan vähäsen ja loppumatka taitettiinkin täydessä auringonpaisteessa. Täällä tosiaan ohjataan hevosia länkkärityyliin eli yhdellä kädellä - alussa meinasi väkisin ottaa ohjat molempiin käsiin, mutta kyllä sitä sitten tottui. Mikakin oli mielissään kun hevosta pystyi peräti ohjaamaan eikä se vaan kulkenut kuin kiskoilla toisten perässä :D Tosin sadetakkia laittaessa Mikan heppa säikähti ja otti pari kiireistä askelta alamäkeen Mikan ollessa vielä sadetakin sisällä. Ratsastaja pysyi kuitenkin selässä. Aluksi ajateltiin, että köpötellään hissukseen käyntiä koko matka, mutta pääsihän sitä oikein kunnolla ravailemaan ja laukkailemaankin maastossa. Ei tosin kovin pitkiä matkoja, koska mukana oli kolme melko kokematonta ratsastajaa. Kerran meinasin itseäkin horjuttaa kun Felicita meni sivusuunnassa jyrkähköä rinnettä eikä kavioissa ollut kunnolla pitoa. Siitä sitten täyttä laukkaa alamäkeen, mutta kyllä se vauhti sitten lopulta pysähtyi eikä pientä kompuroimista lukuunottamatta mitään käynyt. Puolessa välissä pysähdyttiin syömään eväitä (sijainti kartalla) ja hevosetkin sai pienen lepotauon. Koko matkan meitä seurasi vekkuli Bruno-koira. On nimittäin kunto kohillaan, koska koiruli kävi tekemässä omiakin lenkkejä ja palasi aina takaisin. Lopulta päädyttiin takaisin tallille ja hevoset pääsivät mussuttamaan heinää konikavereidensa kanssa. Me syötiin tuhdit sämpylät sekä hedelmiä ja kolmen aikaan lähdettiin takaisin kohti Cuencan keskustaa. Täytyypä sanoa, että tuli aivan lapsuuden kesälomat mieleen :) Päivä oli ihan mahtava ja sää suosi meitä - jälleen kerran! Liitteenä ratsailta otettuja kännykuvia ja muutamia talleilta sekä lepotauolta otettuja järkkärikuvia.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.55

Eilinen meni sen verran myöhään ettei jaksanut/muistanut enää kirjoitella. Retken jälkeen sanottiin oppaalle, että pysäyttää meidät matkatoimistolle. Kyseltiin sieltä, että tietäävätkö he epämääräisestä huhuyrityksestä joka järjestää minibussikuljetuksia Lojaan. Sielläkään ei osattu antaa mitään varmaa tietoa asiaan. Luettiin kuitenkin netistä, että joku on tällaisella kyydillä matkustanut ja Adrian, meidän kaupunkikierrosopas, vinkkasi siitä myös. Taitaa mennä kuitenkin niin epämääräiseksi säätämiseksi, että tyydytään busseihin ja yövytään yksi ylimääräinen yö vaikka Lojassa. Sen lisäksi päätettiin jäädä Cuencaan yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Haluataan nimittäin ehdottomasti nähdä bussin ikkunasta tullessa ihasteltu El Cajas -kansallispuisto lähempää. Varattiinkin vielä yksi patikointiretki huomiselle. Eilen juuri mitkään paikalliset ravintolat eivät olleet auki. Jopa suosituin turistikatu, Calle Larga, oli täynnä suljettuja ovia pääsiäisen takia. Päädyttiin sitten syömään samaan pakistanilaiseen (intialaiseen?) ravintolaan. Monet baaritkin pitivät ovensa kiinni, mutta niitä oli sentään jokunen auki. Käytiinkin tekemässä kolmen baarin baarikierros josta viimeisin olikin varsin viihtyisä: överit kultakehyspeilit ja kultaiset kynttilät seinillä. Paikassa oli pelkästään paikallisia nuoria ja siellä tuli ryystettyä parit herkulliset caipiriñat. Sielläkin yksi viereisen pöydän jäpikkä vaihtoi meidän kanssa muutaman sanan ihan täydellistä englantia puhuen. Myös intialaisen ravintolan ja parin baarin tarjoilijatkin puhuivat engelskaa. Jos jotain paikkaa espanjaa taitamattomille voi suositella niin se on kyllä Cuenca. Monissa paikoissa ruoka- ja juomalistatkin on englanniksi. Äimisteltiin tuossa eilen yhtä kieli-ilmiötä mihin ollaan täällä pariin otteeseen törmätty jenkkien ja brittien kohdalla. Esimerkiksi eilen koko retken poppoo puhui englantia ja kahdelle heistä se oli kotikieli. Olisi siis loogista että maksetulla retkellä käytettäisiin sillon englantia että kaikki ymmärtäisivät. Mukana ollut jenkkinainen osasi kuitenkin täydellistä espanjaa ja käytti sitä jatkuvasti oppaan kanssa keskustellessaan ja kysymyksiä kysyessään. Opas muisti välillä kääntää tärkeimmät asiat englanniksi mutta suurin osa selityksistä meni ohi. Mukana ollut jenkkimies osasi myös espanjaa, mutta hän ymmärsi käyttää aina kieltä jota kaikki ymmärsivät. Tämä sama ilmiöhän kävi meille jossain määrin myös Cuyabenossa: sielläkin suurin osa ihmisistä osasi englantia mutta tästä huolimatta varsinkin alkupäivinä selitykset tulivat espanjaksi ja englanniksi saatiin vain tiivistelmät. Huanchacossa meidät kutsuttiin kahvikesteille englanniksi ja sielläkin mukana oli pari jenkkiä sekä illan järjestänyt nainen ja yksi hänen työntekijä. Ainoastaan tämä työntekijä ei osannut englantia, mutta silti melkein kaikki keskustelut käytiin espanjaksi. Eli sielläkin oltiin lähinnä seuraamassa keskustelua sivusta. Ei ihan aukene, että miksi näillä maksetuilla retkillä yms pitää käyttää kieltä jota vain osa ymmärtää. Vitsikkäästi voisi ajatella, että nämä espanjaa taitavat tyypit vaihtavat kieltä kun eivät halua muiden ymmärtävät. Välillä on kuitenkin tajuttu keskusteluiden pääpointit ja ne koskettavat maisemia ja paikallisia juttuja - eli juuri niitä asioita jotka kiinnostaisivat myös muita retkellä olijoita. Kannattanee varsinkin kalliimpia retkiä varatessa varmistaa, että ryhmä ei koostu ainakaan espanjalaisista ja lattareista ellei halua itse olla jatkuvasti kyselemässä ja varmistamassa, että mistä on kyse. Pelkkä englantia osaava opas ei aina tunnu riittävän.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.58

Ajeltiin varmuuden vuoksi taksilla Museo del Bancoon vaikkei majapaikasta ole kuin joitakin kortteleita. Museossa olikin menossa maailman kuulu origami-näyttely. Museo jakautuu eri osioihin: nykytaide, valuuttamuseo, kulttuurihistoriallinen museo ecuadorilaisten ihmisten elämästä, tavoista ja kehityksestä sekä ulkoilualue, joissa oli nähtävissä arkeologisia kaivauksia ja raunioita. Lisäksi viihtyisällä puistoalueella oli selvitetty kasvien käyttöä esimerkiksi rituaaleissa ja lääkinnässä. Alueelle oli myös ihan siistejä lintuhäkkejä, joissa tepersi muun muassa värikkäitä tukaaneja. Tultiin syömään museon lähelle 3,5 dollarin lounassetti, johon kuului ateria, mehu sekä pikkujälkkäri.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 23.03

Päätettiin kikkailla takaisin kämpillä koska matkaa oli kuitenkin niin vähän. Ensi töiksemme suunnistettiin pesulalle joka oli... *rumpujen pärinää* ... tällä kertaa auki. Saatiin vihdoinkin pyykkiepisodi onnellisesti päätökseen. Majapaikassa omistajamamselli oli siivoamassa vessoja ja käytiin hätyyttelemässä muoria siinä toivossa että saataisiin maksettua huone. Mammalleha raha kelpasi ja iloksemme mitään ylimääräisiä pääsiäislisiä ei ollut. Loistavaa! Sieltä otettiin Hisen Quitosta ostamat pari kirjaa kantoon ja kikkailtiin korttelin päässä olevaan kirjakauppaan. Ukkeli otti vanhat kirjat vastaan ja antoi niistä hyvityksenä pari dollaria kappaleelta. Hise lähti kaupasta mukanaan Stieg Larssonin menestysteos The Girl With The Dragon Tattoo. Kirjaan oli merkkity uutena hinnaksi $14.95 ja ukkeli möi käytettyä opusta $13 hintaan. Vähän ahnetta, mutta menkööt :) Ulkona on niin hieno ilma, että tultiin siemailemaan batidokset ja jääkahvit CoffeeTreehin. Kysymyksessä on kallis, turistien suosima ketjuravintola jollainen löytyi Quitostakin. Tultiin tähän kun meidän hostellin lähistöllä ei ole muita terassipaikkoja.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}