Etelä-Amerikka 2012
perjantai 6. huhtikuuta 2012


Julkaistu kello 3.24

Saatiin kuvat siirreltyä ja valkattua niistä onnistuneimmat. Tässäpä siis tarkempi kuvaus päivän kaupunkikierroksesta: Retki alkoi sillä, että kuski ajoi meidät pankkiautomaatille ja saimme nostettua lisää rahaa törsättäväksi. Jatkoimme kaupungin etelälaitaa pitkin ja samalla opas selitti kaupungin yleisestä historiasta ja keskeisimmistä aikakausista. Pysähdyimme yhteen kulmauksista jossa oli havaittavissa muurit kolmelta eri aikakaudelta. Cuenca on osin riippuvainen kaupungin läpi virtaavista kolmesta joesta. Iso osa kaupungin sähköstä tuotetaan generaattoreilla, jotka sijaitsevat kolmen joen yhtymäkohdassa. Joista voi olla myös haittaa ja ajoimmekin joen tuhoaman sillan ohi - silta, joka ei johtanu enää mihinkään. Joskus historiassa se oli yhdistänyt vanhan ja uuden Cuencan. Vanha ja uusi Cuenca on helppo erottaa: uuden puolen rakennukset ovat moderneja ja kaikki tiet asfaltoituja. Vanhalla puolella kadut ovat kapeita ja rakennettu mukulakivestä. Arkkitehtuuria löytyy joka lähtöön, mutta näkyvimpänä ovat espanjalainen, ranskalainen ja arabialainen. Vanha kaupunki on ollut yli 10 vuotta UNESCO:n maailmanperintökohde. Matka jatkui kaupungin etelälaidalla olevalle rinteelle, josta aukesi huikea näkymä kaupungin ylle. Adrian esitteli kaupungin eri osia, jotka oli helppo havaita, sillä joet ja suurimmat tiet toimivat rajanvetäjinä. Matkalla opas osoitti myös rakennusta, joka kuuluu yhdelle Ecuadorin rikkaimista suvuista. Eikä kyse ole mistään ihan pikkupohatasta vaan suvun on hallussa on yksi TV-kanava, he vastaavat useiden automerkkien maahantuonnista ja löytyypä jostain heidän ikioma moottoriurheilupuisto, jossa voi rällätä autojen lisäksi pikaveneillä. Ilmassa on arveluita, että osa rahoista saattaisi tulla huumebisneksestä, krhm. Tiedossa kuitenkin on, että iso tuohinippu irtosi elektroniikkabisneksen tuonnista maahan. Matka panama-hattuja valmistavaan tehtaaseen oli varsin pitkä ja ennätimme jutella kaiken näköistä. Opas tiesi kertoa, että presidentti on pudottanut maan laajuisesti nopeusrajoituksia vähentääkseen liikenneonnettomuuksia. Täällä on myös käytännössä nollatoleranssi päihtyneenä ajamiselle. Niin hienolta kuin se kuulostaakin niin asiassa on kääntöpuoli: opas ei ole vielä kertaakaan törmännyt poliisiin jota ei olisi voinut lahjoa. Muutama kymppi poliisille ja tehty rike lakkaa olemasta. Jos rike jää voimaan niin täällä on olemassa pistejärjestelmä, jossa ajokortissa on 30 pointsia törttöiltävänä viiden vuoden aikana. Opas kertoi saaneensa 1,5 rokotuksen tummennetuista laseista. Ei tosin muistettu kysyä mitä tapahtuu kun laskuri lätisee nollaan. Panama-hatut ovat yksi vientituotemaailman suurimmista väärinkäsityksistä, sillä hatujen alkuperällä ei ole juuri mitään tekemistä Panaman kanssa. Toquilla-palmu, josta hatut valmistetaan, on vain Ecuadorissa kasvava laji. Niitä on yritetty kasvattaa muuallakin huonoin tuloksin. Andrian kertoi hattujen valmistusmenetelmistä ja opastaluista oli kuvia 1900-luvun alkupuolelta. Hatut jakautuvat eri laatuihin jotka on helppo tunnistaa: halvimmet 20 dollarin lärsät ovat paksua punosta kun taas useiden satasien hatut ovat tiivistä, koostumukseltaan melkein kuin paperi. Mistä sitten hattujen nimi? Kun Panaman kanavaa alettiin rakentaa, monet työmihistä tulivat Ecuadorista. Ecuadorissa hattuja käytettiin yleisesti sen keveyden, kestävyyden ja hyvän auringonsuojan takia. Ja mitäpä muutakaan raksamiehillä oli päässään kuin Ecuadorilainen pyhähattu: sombrero de paja toquilla. Kanavan valmistuttua sen kautta hattujen vienti levisi kaikkialle maailmaan ja Panamalaiset enemmän tai vähemmän rosvosivat kunnian hatuista itselleen. Valmistus on todella monivaiheinen eikä hattuja ole mahdollista valmistaa kuin käsityönä. Hattukierroksen päätteeksi kävimme ihastelemassa eri tyylisiä panama-hattuja sekä samasta materiaalista valmistettuja koristeita ja olipa joukossa kokonainen pukukin. Myymälästä olisi saanut ostaa hattuja monesta eri hintaluokasta (kuvassa minulla 300 dollarin lärsä kuulan koristeena) mutta päätettiin jättää kotsat hyllyyn koska niistä ei olisi ollut Suomessa jäljellä kuin kehys. Hise osti kuitenkin itselleen korun matkamuistoksi. Kirkkoja, joita on Cuencassa 52 kappaletta, vilisi matkan aikana sellainen määrä, että nimet eivät jääneet mieleen. Pysähdyttiin San Sebastianin kirkolle, jonka kupeessa toimi toimi modernin taiteen museo. Rakennus oli toiminut alunperin vankilana, myöhemmin parantolana ja nyt jokainen selli muodosti pienen näyttelytilan. Sisällä oli myös kauniita puutarhoja. Kirkosta itsestään mieleen jäi sen kaksi ovea. Koristeellinen ovi oli tarkoitettu varakkaille espanjalaisille ja sivulla sijainnut ruma puuovi tummille paikallisille - rehti on ollut meiniki sielläkin. Kierros jatkui markkina-alueelle, josta sai käsitöitä, ruokatarvikkeita sekä kukkia. Yläkerrassa sijaitsi ravintolakojuja joista sai kaikkea kookosjuomista sikapotseihin. Kiersimme puljun läpi ja ei huh huh mikä määrä sipellystä siellä oli. Hedelmätiskit notkuivat trooppisia herkkuja, linssimyyjän valikoima oli häkellyttävä ja yrttipuolelta löyty läjäpäin tarjontaa niin sairauksien parantamiseen kuin ruoan laittoon. Kävimme vielä lopuksi tutustumassa kukka-alueeseen. Ecuador on yksi maailman suurimmista ruusujen tuottajista. Rehu, jonka saa täällä 25 sentillä, maksaa USA:ssa 5 dollaria - Suomessa vielä enemmän. Kierroksen viimeinen kohde oli Cuencan suurin kirkko, Catedral de la Inmaculada Concepción. Kirkko ei ollut niin suuri ja komea mitä Quiton basilica, mutta hieno kuitenkin. Pääalttari on väännetty lehtikullasta ja näin pääsiäisen alla kirkko oli täynnä syntisiä tunnustamassa pahuuksiaan. Kirkkoon liittyy kolme mielenkiintoista tarinaa. Kuten niin monet muutkin suuret kirkot, myös tämä on kesken. Joskus taannoin paikallinen Seppä Ilmarinen suunnitteli pytinkiin massiiviset kellotornit. Jossain vaiheessa rakennustyötä yksi kirkon tukipilareista painui 40 senttiä maan alle sillä seurauksella, että mieletön kello tuli rakennustyömiesten niskaan. Siinä vaiheessa suunnittelijat siivosivat housunsa, miettimät hetken ja totesivat, että nyt myö pojat laitetaan pillit pussiin ja vielä tänäkään päivänä kirkossa ei ole minkäänlaista kelloa. Keskellä pääsisäänkäyntiä on nähtävänä suuri halkeama joka menee läpi rakenteiden. Pääalttarilla oli pitkään ollut länsimaisen mielikuvan mukainen veistos Jeesukseta: vaaleat hiukset, vaalea ihan ja siniset silmät. Mutta eihän Jesen synnynseuduilla tällaisia miehulaisia pyörinyt vaan ne muistuttivat ihonväriltään enemmän Ecuadorilaisia. Emme nyt muista tahoa, mutta joku oli lahjoittanut kirkolle realistisemman patsaan ja vanha siirrettiin sivummalle. Kolmas yksityiskohta liittyy kirkon rakennusvaiheeseen ja erityisesti materiaaleihin, sillä puita, marmoreita, ikkunalaseja ja niin edelleen on köijätty eri puolelta maailmaa - monet Euroopasta. Aika kansainvälinen rakennusprojekti. Lisäksi kirkossa on sekoitettu sujuvasti eri aikakausien tyylilajeja. Tämän jälkeen kierros saatiinkin päätökseen. Oli kyllä loistava ja monipuolinen retki ja koska liikuimme ison osan autolla, näimme Cuencan eri alueita joiden kiertely omin päin olisi ollu todella vaikeaa.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.01

Rustattiin niin innolla kirjoitusta päivän retkestä, että unohdettiin tyystin koko pyykit. Vasta vaille kahdeksan herättiin todellisuuteen kun mietiittiin huomista ratsastusretkeä. Pesulan ovet oli säpissä, mutta onneksi meillä on jonkinmoiset ratsastukseen soveltuvat vaatteet. Maustehammasta alkoi kolottaa, joten pakistanilainen Taj Mahal -ravintola valikoitui iltaruokapaikaksi. Tilasin tooodella maukkaan falafel-leipäsen ja Mika mausteista kanaa. Jälkkäriksi chait eli intialaiset teet maidolla.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.41

Täällä on tullu nukuttua parhaat yöunet: sopivan viileää eikä ihmiset tai eläimet möykkää! Alettiin miettiä et mihis se meidän ratsastusretki suuntautuukaan. Kuitissa lukee ehkä eri retki mitä kateltiin, mutta se selviää tuossa tunnin päästä :D Nyt on nimittäin autiot kadut keskustan etelälaitamilla. Pesula oli kiinni ja niin kaikki muutkin eikä autoja näy missään. Löydettiin yksi ainoa aamiaispaikka, mutta se oli tupaten täynnä. Toinen paikka avaa ovensa vasta klo 8.30. Ostettiin hätäpäissään tuoreet kroisantit ja mehut kioskilta, mutta matkalla kotiin löytyikin yksi aamiaispaikka.

Paikka: Cuenca, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}