Etelä-Amerikka 2012
torstai 26. huhtikuuta 2012


Julkaistu kello 5.50

Lounaan jälkeen oli vuorossa... odottelua! Tällä kertaa syynä oli se, että meidän kuski oli jossain. Ihmeteltiin siinä sitten tovi, että minkä helvatan takia me ei voida käyttää toista venettä jossa kuski toimitti tyhjää. Ruvettiin sitten kuvailemaan taas ympäristöä kahdestaan. Tovin päästä tuli huuto että nyt mennään ja kas kehveliä mentiinkin juuri sillä toisella veneellä. Lounas-lodgesta sai ottaa mukaan kumpparit niin ei tarvinnut kenkiään kastella. Ajeltiin sitten "apinasaarelle" ja perillä tuli ohjeet, että omat kengät voi jättää veneeseen koska menemme samalla veneellä takaisin. Samalla huomattiin, että israelilainen tyttö oli jäänyt pois kipeän varpaansa takia. Siinä sitten saksalaiset tytöt kyselivät oppaalta, että miksei meillä ole tänään mukana banaaneja. Syy oli kuulemma se, että banaanien kantaminen mukana on vaarallista koska apinat voivat olla aggressiivisia. Oookei... miksihän meillä oli niitä sitten eilen pussillinen mukana? Samalla joku kyseli taas että mikä on saaren tarkoitus, mutta vastaus oli jälleen ympäripyöreä "apinoiden pelastaminen". Kuka sen kustantaa? Kuka sen järjestää? Kuka koko toimintaa valvoo? Ne joilla on hyvät puitteet etsiä tietoa niin nyt on aika näyttää taidot. Ei mikään pelastustoiminta toimi niin, että otetaan pienestä asti vankeudessa oleva apina ja heitetään se jollekin satunnaiselle saarelle: koita pärjäillä! No nähtiinkö siellä yhtään apinaa? Ei. Eikä nähty mitään muutakaan koska meillä oli vaan kiire löytää apinoita mutaisia polkuja tampataten. Meidän lisäksi myös saksalaiset tytöt ja israelilainen äijä alkoivat miettiä, että onko koko saarella apinoita. Meidän eilen jättämät banaanit olivat nimittäin täysin koskemattomia. Miten voi olla, että mitättömän kokoiselta apinasaarelta ei löydy apinoita vaikka niitä näkee "normiviidakossa" jatkuvasti? Tässä toinen hakutehtävä: onko netissä jotain näkyvää todistusta siitä että koko saarella on oikeasti apinoita? Tultiin sitten venepaikalle hukkaan heitettyä aikaa rikkaampana. Siellä odotti mukava yllätys: venettä ei näy missään. Odoteltiin sitten vähän lisää. Opas kävi siinä odotellessa jossain kuhveikossa hakemassa itselleen ja toiselle saksalaistytöistä suuren lehden jonka päällä on kiva istua. Mukavan kohdistettua huomiota. Lopulta vene saapui rantaan mutta kysymyksessä ei ollutkaan sama vene. Joten missä olivat kengät jotka jätimme sinne? Oppaan mukaan ne odottavatkin meitä lodgella jossa söimme eväät. Sama paikka, jonne israelilainen tyttö jäi odottelemaan. Ajeltiin sitten sinne, mutta tyttöä, venettä tai kenkiä ei näy missään. Siinä harrastettiin taas selvittelyä ja lopulta tuli vastaus: kaikki ovat Sandoval-järvellä. Mitä vit?! No seuraavaksi sitten mentiin sitten sinne. Siellä israelilainen tyttö ja yksi paikallinen istuivat veneessä kahdestaan. Kysyttiin naisen miehulaiselta, että mitä he täällä tekevät ja vastaus oli suoraan kääntäen: ei mitään vi*un käryä. Ei ollut mies mielissään. Saatiin kuitenkin kengät takaisin. Kyseltiin naiselta mitä hittoa he täällä tekivät. Hän tiesi kertoa, että oli ollut nukkumassa veneessä kun se oli lähtenyt liikkeelle. Hän oli kysynyt kuskilta, että tietääkö muu joukko missä he ovat ja vastaus oli, että kyllä tietää. No ei tiennyt. Kaiken häsläyksen jälkeen oltiin omassa majapaikassa kolmelta. Kyseltiin siinä sitten, että mikäs on illan ohjelma. Viimeisen illan loppuhuipennus oli freetime. Jes, lisää joutenoloa! Israelilainen pariskunta teki lähtöään ja varmistelimme vitutuspäissänme oppaalta, että kai mekin voidaan huomenna kärvistellä mökissä ettei tarvitse koko päivää notkua Puerto Maldonadon kaduilla. Juu, ei tarvitse ja voidaan olla iltaan asti ja kyyti järjestyy sitten asemalle. Otettiin sitten rennosti koko ilta ja mm. luettiin. Vaihdoin sivussa pari sanaa aamulla tulleiden tanskalaisturistien kanssa. He olivat odotelleet täällä koko päivän tekemättä mitää. Heillä olisi pitänyt ohjelman mukaan olla apinasaarella käynti ja latvustokävely. Eli se mitä me tehtii. Hienoa! Illallinen oli tiedossa vasta 19:30. Kun pimeä laskeutui niin todettiin, että ei tässä voi koko iltaa homehtua. Eli kamerat ja taskulamput kantoon ja kohti puskia. Siinä lähipuskia kolutessa tanskalaispariskunta tuli vastaan oman oppaansa kanssa. He olivat menossa yökävelyllä, joten lyöttäydyttiin heidän mukaan. Onneksi mentiin! Nähtiin nimittäin hieno etanoita syövä käärme, komeita sirkanroikaleita, pari tarantellaa ja lukuisia hämähäkkejä. Möyripä puskassa myös vyötiäinen, mutta sen ehti nähdä ainoastaan opas. Sen lisäksi saatiin paljon kiinnostavaa tietoa nähdyistä eläinlajeista. Oi jospa meilläkin olisi ollut tällainen opas... Retken jälkeen kiitimme opasta ja menimme illalliselle. Hienojen liharuokien päälle jutustelimme niitä näitä lähinnä saksalaismimmien kanssa. Lopulta päätin kysäistä meidän omalta oppaalta, että voitaisko tehdä vielä yksi yökävely kun on viimeinen ilta eikä kenenkään tarvitse herätä aikaisin aamulla. Vaustaus oli taas pyörittelevää ehkä-joo-voishanse-saattaishanse-olla -pölinää. Painotin vielä, ettei ole muutakaan tekemistä ja intoa olisi. Opas sitten vaikeana jatkoi kaarteluaan ja sanoi, että joo ehkä jos me nyt välttämättä halutaan - katsoen samalla kaikkia muita. Mitään todellista vastausta hänestä ei irronnut ja siinä sitten puhe karkasi jo saksalaistyttöjen huomiseen lähtöön. Heidän kone lähtee nimittäin heti aamusta. Siinä asiaa selvitettyään opas mainitsi sivulauseessa, että me lähdetään myös samalla. Siis hetkinen? Opas nimenomaan sanoi päivällä, että lähtisimme vasta illalla! Toisekseen meillä pitäisi olla vielä ohjelmaa huomenna, joten maksettu neljän päivän retki onkin vaan kolme päivää. Siinä vaiheessa alkoi kyllä sappi kiehua. Meillä on kaikki kamat ihan levällään pitkin kämppää ja nyt saatiin sitten pakata ne puolipimeässä mökissä välkkyvän valon säestämänä. Jos tytöt eivät olisi kysyneet omaa asiaansa, olisi meillä ollut aamulla tiedossa erittäin pikainen hätäpakkaus, sillä opas ei ikimaailmassa olisi muistanut asiaa sanoa. Siinä illallispöydästä lähtiessä kysyttiin vielä oppalta, että onko tämä nyt ihan helvetin varma tieto ja tehtiin mielestämme varsin selväksi, että emme halua kuulla enää aamulla mistään ohjelmanumeroiden ja aikataulujen vaihdoksista. Opas sitten nillitti jotain, että meidän pitäisi soittaa hänen pomolleen jos halutaan jotain iltakyytejä. Meidän?! Lähdettiin sitten saman tien pakkaamaan rojuja niin pitkään kun generaattorit vielä sähköä tarjosivat. Nyt on kamat kasassa ja yökävely meni ohi - vaikka tuskimpa sitä edes oli. Kusista paskaa, sanon minä.

Paikka: Puerto Maldonado, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 19.34

Aamu starttasi seiskalta ja kahdeksalta oltiin nauttimassa aamupalaa. Ihmeteltiin kun pöytä oli katettu vain neljälle. Meille selvisi, että ruotsalaiset sisarukset olivat kuulleet eilen vähän ennen kymmentä, että he vaihtavat ryhmää ja lähtevät aamulla viiden-kuuden aikoihin liikenteeseen. Se oli heille toinen vähäuninen yö peräkkäin eivätkä.olleet kuulemma kovin mielissään tästä yllätyksestä. Meidän aikataulut pitivät kuitenkin paikkaansa ja lähdettiin liikenteeseen 9:30. Ajeltiin ensiksi toimistolle ilman järkevää syytä ja siitä sitten lentokentälle, jonne saksalaiset tytöt jäivät. Saatiin idea, että voitaisiin vaihtaa bussiliput päiväbussiin jolloin olisimme Cuscossa jo tänään. Mentiinkin movil toursin toimistolle mutta siellä selvisi, että busseja lähtee vain kymmeneltä aamulla ja puoli yhdeksältä illalla. Kun olisi tiennyt tämänkin vähän aikaisemmin... Nyt sitten ollaan päivä Puerto Maldonadossa. Pitänee lähteä etsimään sapuskaa ja harrastaa muita ajantappoaktiviteetteja.

Paikka: Puerto Maldonado, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.29

Täyteltiin toimistolla palautelaput, johon kirjoitettiin kommetit puuttuneista trekeistä ja liiasta odottelusta sekä vapaa-ajasta. Suomalaista sydäntä kirpaisi laittaa raksi ei -kohtaan, jossa kysyttiin suosittelisinko kaverille. En ole varmaan ikinä antanut näin rehtiä palautetta, hehe. Ainiin, vitsikkäästi opas kertoi eilen, että puiston sisällä on lodge josta järkätään joka päivä retkiä kansallispuistoon ja se sijaitsee oikeassa viidakossa. D'oh! Ehkä ei olisi haluttu edes tietää :D Hiihdeltiin pitkin kyliä ja koska kaikki ruokapaikat olivat sopivasti kiinni, tultiin kello päiväpuoliyhden cuba libreille ^ ^

Paikka: Atacames, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 22.15

Katseltiin tuossa aikaisemmin sivusta pienehköä mielenosoitusta. Yritettiin ymmärtää huonolla espanjalla miekkarin pointtia ja jotenkin se liittyi yksityisalueisiin ja peltoihin. Hohhailtiin siinä ympäriinsä ruokapaikkaa etsien mutta kaikki paikat olivat kiinni. Pienen pyörimisen jälkeen katsottiin, että miekkarijoukko tuli taas vastaan. Tarkempi tarkastelu osoitti, että joukko oli kasvanut moninkertaiseksi. Nyt mukana oli kylttejä myös koulutukseen liittyen ja meitäkin koitettiin saada joukkoon mukaan. Täällä on lukuisia poliiseja mellakkakilpineen ja aseineen, mutta meininki on tosi hyväntuulinen. Muistuttaa lähinnä kesäisiä festareita, hehe. Hetki sitten huutelu lakkasi kokonaan ja nyt kaikki - myös me - loikoilevat keskuspuiston nurmikolla ja syövät jäätelöä. Mehujäät näyttävät maistuvan myös poliiseille, hehe. Tässä puiston laidalla on ravintola joka tarjoili lounassettiä seitsemän solin hintaan. Tarjolla oli (ehkä) minestrokeittoa tai venäläistä salaattia. Itse pääruoan sai valita liha- ja kanavaihtoehdoista. Erikoista kyllä kun sai nenänsä eteen punajuurisalaattia. Kyseistä juuresta käytetään täällä muutenkin monipuolisesti mm. mehuissa, shakeissa ja sipseissä. Nyt ei sitten jaksa tehdä muuta kuin retkottaa nurmikolla :D

Paikka: Puerto Maldonado, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}