Etelä-Amerikka 2012
tiistai 24. huhtikuuta 2012


Julkaistu kello 3.41

Pikkuhiljaa meille valkeni aamupäivän ohjelman sekavuus: kuulemma ihmiset tulevat aina lentokoneella eikä bussilla juuri kukaan. Aktiviteettien olikin siis tarkoitus alkaa vasta päivällä, mutta saatiin pieni extralenkki. Ruokailussa tavattiin muut ryhmän jäsenet: kaksi saksalaista tyttöä ja israelilainen pariskunta. Yllätykseksi huomattiin, että samalla bussiasemalla olleet tyypit olikin tullut samaan paikkaan meidän kanssa. Kysyttiin nimittäin minne he menevät siinä odotellessa, mutta heidän nimiään ei ollutkaan kyltissä. Heille tuli sitten koko päivän odottelu kun saksalaiset tytöt tulivat lentokentäntältä mukaan vasta päivällä. Ranskalaiset olivat täällä siis jo valmiina ja kun tytöt jäivät säätämään tavaroita muiden odotellessa veneessä, saivat he saavuttuaan aplodit mummoilta ja papoilta. Törkiää eivätkä tytötkään järin mielissään olleet... Lähdettiin veneellä kohti varsinaista suojelualuetta. Tällä kertaa emme ole siis kansallispuiston sisällä vaan laitamilla. Talsittiin mutaista tietä pitkin järvelle ja vetelipä muutamat näyttävät lipat matkan varrella. Järvellä käytiin uimassa - huolimatta siitä että opas kertoi jossain joen varsilla olevan pikkukaloja, jotka tunkeutuvat ihmisten pimeimpiin rööreihin :DD Nähtiin beibikaimaani ja parit tirpat matkalla. Sittenpä aurinko jo laskikin ja oli aika poistua lammelta. Mutapolku kuljettiin takaisin pimeässä, taskulamppujen valossa. Ja tosiaan Tuto-niminen jamppa jäikin meille oppaaksi. Mikähän erikoinen säätö täällä onkaan menossa.

Paikka: Puerto Maldonado, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.30

Osattiinkin aavistaa ettei lämmintä vettä tule suihkusta eikä sitä missään luvattukaan. Naapureille se tuli sen sijaan yllätyksenä kun heille sitä oli mainostettu. Hivenen erikoista toimintaa matkatoimistoilta. Illallinen oli todella maukas jälkkäreineen päivineen. Tällä kertaa violetista maissista oli väsätty lämmintä kiisseliä. Siinä rupatellessa selvisi, että Israelissa kahden vuoden armeija on pakollinen miehille ja naisille eikä tehtävää saa valita. Meidän ryhmän tyttö oli laitettu tarkka-ampujien kouluttaksi ja hän kertoi viihtyneensä hyvin. Armeijan jälkeen miehet ja naiset usein matkustelevat, koska valtio maksaa kunnon massit. Hieman saattoivat israelilaiset pyöritellä silmiään kun saksalaiset tytöt kertoivat, että äskettäin heillä siirryttiin kokonaan vapaaehtoiseen armeijaan ja me kerrottiin 6 kk olevan minimiaika. Ainakin kunnon kulttuurieroja tulee ilmi :) Saatiin akut ladattua ja puolen tunnin päästä katkeaa sähköt. Ensi yönä jos vetäis kunnon yöunet!

Paikka: Puerto Maldonado, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.09

Ha, yöt on täällä täysin erilaisia kuin tukahduttavan kuumissa Kaakkois-Aasian metiköissä. Joutu jo peittoa nykimään päälle kesken yötä :D Herättiin erikoisten lintujen pulputukseen ja seuraavaksi vuorossa on aamiainen. Siitä sitten jollekin kepeälle trekille ja apinoita katsomaan ilmeisesti jonkinlaiseen pelastuskeskukseen.

Paikka: Puerto Maldonado, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.42

Kirjoitus aamulta: Nyt on kyllä pikkusen nuristava. Täällä nimittäin odotellaan vieläkin metsään lähtöä. 2,5 tuntia aamiaisesta... hieman liikaa. Lisäksi nämä puolen päivän tunnit ovat surkeinta aikaa eläinten näkemiseen. Meidän ryhmään liittyi ruotsalaiset sisarukset, joten se viivytti lähtöä entisestään. Vähän tämänsuuntaista kommenttia oli Tripadvisorissa. Sielläkin ihmiset valittelivat, että suunnitellussa ohjelmassa ei oltu pysytty ja aika oli mennyt joutavaan odotteluun. Pitänee tänään sanoa suoraan oppaalle, että meille myytiin selkeä ohjelma ja siitä me olemme maksaneet. Mieluummin istutaan Cuscossa pari rinksun ääressä kuin täällä kuhveikossa tyhjää toimittaen ja tietäen, että vieressä olisi vaikka kuinka paljon nähtävää. Käytiin sitten kahdestaan koluamassa lodgen piha-aluetta ja bongattiinkin sieltä muun muassa rukoilijasirkka ja pari erikoista ötökkää. Kyseltiin aamulla apinasaaresta lisätietoja. Se on kuulemma jonkinlainen pelastuskohde, eli huonosti kaduilla kohdeltuja apinoita tuodaan saarelle ja totutetaan viidakkoon. Siellä ne saavat myös elää vapaana, mutta villejähän ne eivät tietenkään ole. Itse asiassa meidän on tarkoitus ruokkia niitä banaaneilla. Näen jo sieluni silmin lähitulevaisuuden, jossa puolikesyt väkivahvat apinat nuijivat turistin ruvelle ruokaa vaatiessaan. Ei olisi ensimmäinen paikka jossa syöttäminen on johtanut siihen.

Paikka: Puerto Maldonado, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.48

Käppäillessä opas kertoi kasvien käytöstä lääkkeenä yms. ja nähtiin lähinnä erilaisia ötököitä. Lodgehan ei ole varsinaisen suojelualueen sisällä vaan sivummalla ison joen varressa. Kävely kesti vain tunnin, mutta me käytiin vielä kikkailemassa polkua pitkin. Ohjelmassa oli nimittäin tattadaaaa: odottelua :D Lounas on vasta klo 13.30. Huomenna on oltava kyllä enemmän ohjelmaa ja tänää yökävely, kerpele. Tunnin kävely lähimetsässä ei ole kyllä hintansa väärti.

Paikka: Puerto Maldonado, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}