Etelä-Amerikka 2012
tiistai 17. huhtikuuta 2012


Julkaistu kello 3.03

Päivän ostoreissulta mukaan tarttui illan kokkailutarvikkeet, ärhäkämpää yskänlääkettä ja Hiselle uudet tennarit. Aika hulvattomia eroja tennareiden hinnoissa kun suuren ostarin converset maksoivat 200 solia ja normikaupan peruskengät 30 solia. Iltapäivä pyöriteltiin mahdollisia loppureissun suunnitelmia. Ehdittiin jo varata bussiliput Icaan, mutta tultiinkin toisiin aatoksiin ja mennäänkin Paracas-nimiseen paikkaan. Siinä heti vieressä on suojelukohde jonka pitäisi olla trooppista aavikkoa - mitä se sitten meinaakaan. Nähtävillä pitäisi olla myös merileijonia ja pingviinejä. Lisäksi tutkailtiin vaihtoehtoja Cuscoon ja päädyttiin siinäkin uusiin suunnitelmiin. Bussimatkat ovat niin pirun pitkiä ja niille tulee kuitenkin hintaa sen verran, että mennäänkin Paracasista takaisin Limaan ja lennetään sieltä Cuscoon. Meillä on myös paluulento, mutta se on vasta 28. päivä joten Cusco on meidän tukikohta viikon verran. Sieltä koitetaan päästä sitten sademetsään. Avasin tuossa hetki sitten läppärin luukun ja ihanasti sieltä kuului rusahdus. Nyt on sitten läppärikin paskana mutta ainakin se toimii - toistaiseksi :D Nyt täällä on käynnissä kokkailusessiot: pippuri-kerma-kanaa ja spagettia.

Paikka: Lima, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.15

Aikainen lintu madon nappaa. Noustiin 5:50 ylös ja laiteltiin viimeiset roilot rinkkaan. Nyt liikutaankin kevytvarustuksella koska saatiin jättää joutavia varusteita Jussin ja Gabrielan luokse. Rinkka tuntuu ihan luonnottoman kevyeltä! Käveltiin pikku matka ja napattiin taksi kadun varrelta. Kympillä päästiin Oltursan supersiistille asemalle ja saatiin matkatavarat luovutettua. Edessä on yksi matkan lyhyimmistä bussipyrähdyksistä: vain 3,5 tuntia. Eilen Gabriela soitti ja varasi meille majapaikan Paracasista joten sekin on nyt hoidossa. Lisäksi varattiin porukalla majapaikka Cuscosta ensi viikonlopulle. Menisipä kaikki aina näin kätevästi ja vaivattomasti! :D Vakuutusasiat eivät nimittäin menneet. Pyysin Tapiolaa selvittelemään vakuutusaikaan liittyvän sotkun ja tarjoamaan kestävää ratkaisua joka sopisi myös tulevaisuuteen. Tapiolastahan tuli jo tieto, että he olisivat vastanneet minulle jo aikaisemmin mutta tämä viesti oli kadonnut bittiavaruuteen heidän palvelustaan. Sain tänä aamuna melko geneerisen vastauksen pyyntööni. Viesti oli, että toimistossa kanssani asioinut henkilö muisteli, että vakuutusaikaa ei tarkastettu koska matka-aika ei olisi ollut selvillä. Tämä nyt ei tietenkään pidä paikkaansa koska lentoliput oli ostettu paljon ennen toimistossa käyntiä. Tämän lisäksi en saanut muuta kuin suoraan hinnastosta kaivetun, pöyristyttävän 270 euron "tarjouksen" jolla saisin.jatkettua vakuutusta. Lisäksi he eivät vaivautuneet muuttamaan edes päivämääriä oikeaksi, joten maksamalla tuon summan maksaisin päivistä jotka ovat menneisyydessä ja olisin taas ilman vakuutusta kolme viimeistä päivää. Kiitos, mutta ei kiitos. Suomeen päästyä odottaakin sitten vakuutusyhtiön vaihto jos ei ääni kellossa muutu. ps. Asemalla oli kuvia retrobusseista. Tsekatkaapa pieni yksityiskohta yhdestä kuvasta :)

Paikka: Lima, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 18.15

Tien varsilla oli varmaan parin kilometrin verran katoksia ja yritettiin tiirailla mitä niissä kuivatetaan. Pienen tarkastelun jälkeen tajuttiin, että eläviä kanojahan niissä on varsin pienissä häkeissä. Ollaankin pitkin matkaa mietitty näiden liukuhihnakanojen kasvatusta kun sen verran runsaasti on kanaruokia tarjolla. Että ei ihan kaikki missään vuoristossa iloisena tepsuttele.

Paikka: Paracas, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.05

Olipas se leppoisa bussimatka. Töllöstä pyöri netistä ladattu kopio Real Steel -elokuvasta. Leffan aikana tarjoiltiin pieni leipänen, muffinsi sekä kahvetta ja teetä. Leffan jälkeen ei paljon ehtinyt päätään pyöritellä kun oltiinkin Paracasissa. Oltursan pysäkki oli suoraan tien laidassa oleva pieni koppero. Henkilökunta piti kuitenkin ihan yhtä hyvää huolta kamoista kuin isommillakin asemilla: reppuihin ei päässyt käsiksi ilman matkatavaralippuja. Pysäkillä oli useampia jannuja kärkkymässä ja tarjoamassa majapaikkoja. Todella outoa kun koko matkalla ei ole ollut tätä häsläysmeininkiä ja nyt siihen on törmätty Huarazissa ja täällä. Siellä häslääjien keskellä oli sitten yksi ukko, joka ei juuri muista erottunut muuten kuin kysymyksellä: missä hostellissa asutte. Kerrottiin miehelle, että mennään Brisas de la Bahiaan ja siihen ukko totesi englanniksi, että hänen perässään. Jannu pyörähti jossain toimistossa ja tuli pihalle sanoen, että lets go. Siinä vaiheessa piti jo kysyä, että mihinkähän tässä ollaan menossa ja mikä jannu on kyseessä. Uketsu sanoi työskentelevänsä tässä ja jossain toisessa hostellissa. Nähtiin bussin ikkunasta missä majapaikka sijaitsee, joten tiedettiin kävelemämme oikeaan suuntaan. Tiesimme myös, että paikka on kävelymatkan päässä. Lopulta päästiinkin paikkaan mihin pitikin ja saatiin huoneet. Heitettiin rojut siistiin ja mukavan värikkääseen huoneeseen ja mentiin heittämään passikopiot respaan. Samainen jannu odotteli siellä meitä ja kun respan ukko otti kopiot niin jannu alkoi myydä meille heti toureja saarelle ja kansallispuistoon. Ei ostettu miekkoselta vielä yhtään mitään ja suoraan sanoen tapa jokka ukkeli "astui elämäämme" ruotsia puhuen ei kyllä nyt ollut ihan se kaikista myyvin. Lisäksi hänen tarjoamat hinnat olivat Lonely Planetin tietoihin verrattuna melkoisen pöyristyttäviä, joten käydään ihan omatoimisesti katselemassa matkatoimistoja. Kylä itsessään on varsin simppeli, rakennustyömailla kyllästetty kalastajakylä. Hotellin takana aukeaa meri ja toiseen suuntaan katsomalla näkyy aavikkoa. Täällä sattui vuonna 2007 maanjäristys. 8 richterin murina tuhosi monia vanhoja rakennuksia ja tappoi 500 ihmistä. Ainakin vielä pari vuotta sitten täällä oli tuhansia ihmisiä ilman pysyvää kotia. Mielenkiintoisena yksityiskohtana tänne lähetettiin kansainvälistä apua, mutta korruptio nieli kaiken ja asukkaat jäivät nuolemaan näppejään. Reilua. Vaikka kartsa on rannalla, tämä ei ole mikään biitsikohde. Tultiin tänne lähinnä nauttimaan lämmöstä ja tutustumaan Islas Ballestasin lintu- ja merileijonatarjontaan. Turvallisuustason pitäisi olla ihan hyvä ja kylä kuulostaa Liman jälkeen ihan pelottavan hiljaiselta ja hyvä niin. Ainut metelöijä oli pihalla rääkynyt kukko - toivottavasti ymmärtää pitää nokkansa ummessa aamulla :D

Paikka: Paracas, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 22.22

Lähdettiin katselemaan kyläpahasen meininkejä. Ei ennätetty kuin hostellin alakertaan kun ruotsia puhuva ystävämme tuli hässäämään retkien kanssa. Nyt paikkoja olikin jäljellä enää kolme ja hintakin oli pudonnut 20 solia. Ei kiitos, edelleenkään Lampsittiin ensiksi Oltursan toimistolle, jonka edessä ollut nainen kertoi että toimistovirkailija tulisi 10 minuutin päästä. Jäätiin siihen töröttämään ja kohta toinen miekkonen tuli selittämään asiaa. Kysyin että taipuuko englanti ja taipuihan se. Mitä ihmettä?! Kohta toimistovirkailija tulikin ja saatiin paluuliput torstaille. Hänkin osasi englantia hivenen. Tämä on niin pieni kylä, että käytiin kiertämässä koko paikka. Paluumatkalla useampikin ravintola houkutteli meitä sisään ja lopulta mentiinkin yhteen. Kana-annos, pastatomaattihuttu ja sipaus chilikastiletta. Hyvvee! Siinä syödessä seurattiin kun rannalla ollut paikallinen houkutteli turisteja luokseen. Miehen kaverina oli pari puolikesyä pelikaania joita sai kuvata, hehe. Nähtiin myös nainen, joka käveli ravintolan ohi Perun karvattomankoiran kanssa. Jatkettiin kikkailua kunnes tultiin myyntikojuille. Aurinko paahtaa täällä sen verran kovaa, että jouduin taipumaan viimein uusien aurinkolasien ostoon. Ne oliskin sitten reissun kolmannet. Jokohan nämä saisi säilytettyä ehjänä Suomeen asti? Viimeisenä tehtävä oli varata saariretki. Kello löi juuri kaksi, joten kaikki paikat olivat kiinni. Tultiin sitten odotellessa jätskille mutta päädyttiinkin ilmaiseen viinanmaistajaiseen. Tä? Tä? Englantia puhuva mamma tarjoili pisco-pohjaisia drinkkejä ja ostettiinkin sitten pieni tuliaispaketti. Niin ja ostettiin me lopulta ne jätskitkin :D

Paikka: Paracas, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 23.56

Aika pitkää ruokkista työntekijät pitää kun vieläkin oli 99% matkatoimistoista kiinni :D Kyseltiin eräältä patulta hintoja, mutta hän ei juuri osannut enkkua. Viimein, kahvien ja pirtelöiden jälkeen, löydettiin yksi auki oleva matkatoimisto. Kuten oltiin luettukin, kaksi retkeä sai 60 solin hintaan. Aika velmu se aamun äijä kun pyysi pelkästään aamuretkestä 50 solia. Yleensä näillä supertyrkyillä on jotkut koiruudet mielessä eli tällä kertaa äijä yritti myydä mahdollisimman nopeasti retket ettei ennätettäisi vertailla hintoja (hyvä siis, että tiedettiin ne etukäteen). Tälle päivälle ei ole mitään erityisiä aktiviteetteja vaan ajateltiin lähinnä käyskennellä ympäriinsä ja katsella mualiman menoa.

Paikka: Paracas, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}