Etelä-Amerikka 2012
lauantai 14. huhtikuuta 2012


Julkaistu kello 6.09

Kyyti tuli noukkimaan meitä heti yhdeksän jälkeen. Minibussissa odotti 18 tyyppiä joten yhteensä meitä oli 20. Meidän lisäksi mukana oli neljä ranskalaista ja kaikki muut olivat paikallisia. Ranskalaiset osasivat tietenkin espanjaa joten meiltä meni taas 99 % selityksistä ohi sillä kaikki tuli espanjaksi. Jossain puolen välin tienoilla opas tajusi kertoa kuitenkin edes perusjutut meille englanniksi. Ensiksi käytiin katsomassa Huarazin lähellä sijaitsevan kylän puistoa. Kylässä valmistetaan jäätelöitä ilman lisäaineita tuoreista raaka-aineista, joten pitihän meidän ostaa maracuya-jäätelöt. Puisto ja sen laitamat olivat täynnä vuoristomummoja. He olisivat superkiinnostavia kuvauskohteita, mutta niistä on ihan mahdotonta saada kuvia. Kysymällä heiltä saa vain murahtelevia ja kieltäviä vastauksia ja ilman kysymistä murhaavia katseita. Sama juttu oli Ecuadorin puolella. Jäi kuvat saamatta tälläkin kertaa. Seuraava kohde oli 1970-luvulla maanvyöryn ja -järistyksen tuhoama kylä. Itse kylästä ei ollut juuri mitään jäljellä ja paikalla olikin suuri Jeesus-monumentti, jonka ympäristö toimi samalla hautausmaana. Muutamia raunioita oli näkyvissä vanhasta katedraalista sekä linja-autosta. Onnettomuudessa kuoli 40 000 ihmistä ja tapaus sattui juuri kun lapsilla oli menossa jonkinlainen konsertti. Tiedot eivät ole ehkä ihan 100 % tarkkoja johtuen kielimuurista :D Siinä alueen lähistöllä patsasteli myös pari alpakkaa. Käytiin tietysti tohkeissamme kuvaamassa nelijalkaisia karvahessuja, mutta ne eivät tainneet arvostaa jaloa elettämme. Lähimpänä ollut kamelieläin paukutteli jo jalalla maata ja luimisteli korviaan kun mentiin liian lähelle. Piti sitten heti ottaa pari askelta taakse ettei saa kunnon klimppiä naamalleen :D Seuraavana ohjelmassa oli lounas. Vihdoinkin tarjolla oli kauan odotettua cuyta eli marsua. Annoksen nimi oli tarkalleen ottaen picante de cuy eli tulista marsua ja pitihän sitä tietenkin tilata. Annokseen kuului kokonainen marsu, perunoita sekä erikseen tarjoiltua tulista kastiketta. Salaattia ei ollut lainkaan. Marsusta oli poistettu sisäelimet ja suurin osa karvoista, mutta muuten se oli lyöty pataan aikalailla sellaisenaan. Liha oli oikein mureaa ja maku oli jossain porsaan ja kanan välimaastossa - todella mieto siis. Pienestä otuksesta oli aika vaikea rääppiä lihoja irti, joten verrattuna Hisen tilaamaan mehevään kanapihviin siinä oli varsin vähän syömistä. Molempien annokset olivat kuitenkin tosi hyviä. Naapuripöydän ukko oli paljon minua etevämpi koluamaan marsua ja ruokailun päätteeksi opas kysyikin, että eikö minulle maistunut kun katseli jäljelle jääneitä tähteitä :D Mietittiin ennen lähtöä, että viitsikö tällaiselle autoretkelle ottaa vaelluskenkiä ja jätettiin ne lopulta hostelliin. Ennätettiin ja taputella toisiamme selkään onnistuneesta päätöksestä, sillä aurinko porotti alkuretken oikein maireasti. Siinä ruokia odotellessa alkoi kuitenkin tunkea vettä ja sitä riittikin sitten ihan hyvän tovin. Hyvästi kuivat kengät. Lounaspaikka oli vuoren rinteellä ja tie sinne oli melkoista kynnöspeltoa. Sama meininki jatkui lounaan jälkeen ja minibussin jouset olivat parhaat päivänsä nähneet. Sitkeästi kuitenkin jatkettiin perille jossa meitä odotti Laguna Llanganuco eli suomeksi järvi. Korkeutta oli tässä vaiheessa 3850 metriä. Pilvinen ja sateinen sää ei tehnyt järvelle oikeutta, sillä vuorilta järveen laskeutuva vesi on kristallinkirkasta ja aurinkoisella säällä järven vesi on puhtaan turkoosia. Hieno se oli kyllä nytkin. Oppaan mukaan syvyyttä olisi parhaimmillaan 27 metriä. Muutama touristi kävi soutelemassa veneellä, mutta me tyydyttiin käppäilemään ja kuvaamaan paikkaa rannalta käsin - sontsan alta. Järven rannalla oli lisää vuoristoihmisiä. Yhdellä ukkelilla oli vitsikkäästi koristeltu alpakka. Hapan ukkeli yritti epätoivoisesti houkutella ihmisiä kuvauttamaan itseään laaman kera. Parin solin hinnalla otin Hisestä ja laamasta muutaman kuvan mutta ukko vaan nurisi jotain rahat saatuaan. Ei kyllä ihan tajuta mikä näitä vuoristoihmisiä riivaa. Heidän koko yleisolemus on jatkuvasti hapan toisin kuin muiden paikallisten, jotka ovat kovia nauramaan ja heittämään läppää. Varsinkin näiden turistialueiden asukeille turisteilta tulevat rahat ovat merkittävä tulonlähde (joskaan ei ainut). Tuntuu ainakin näin suomalaisittain aika epäkohteliaalta, että turistien rahat kyllä kelpaavat ja sen jälkeen tarjoillaankin nyrpeää naamaa. Meille heistä ei ainakaan ole tullut kovin imarteleva kuva. Järviseikkailun jälkeen lähdettiin kolistelemaan samaa perunapeltoa takaisin ja kohti Huarazia. Matkalla pysähdyttiin johonkin todella satunnaiseen myymälään, jossa oli tarjolla (ilmeisesti) maidosta tehtyjä makeita herkkuja. Se koko vierailu meni kyllä meiltä ihan ohi, mutta ostettiinpa silti kaksi karamelliä. Hähä! Sitten taas autoon ja seuraava pysähdys oli savenveistäjä ukkelin luokse. Siellä meno olikin jo kiinnostavampaa, sillä heti alkuun ukko näytti näppärillä käsillään, kuinka saviklöntistä muotoillaan (eli dreijataan) kannu. Päälle ukko esitteli vielä "taikakannua": pohjassa olikin reikä josta ukko kaatoi vettä. Kun kannun käänsi ympäri, vesi ei tullutkaan pihalle vaan kannu toimikin sen jälkeen normaalisti eli vesi tuli ulos kannun nokasta. Näytillä oli kaikenlaista keramiikkaa hämmentävän edulliseen hintaan. Hise osti sieltä tuliaiseksi kahden solin koriste-esineen, joka on helppo tuoda ehjänä Suomeen vaikka rinkassa. Kun päästiin Huaraziin niin opas pudotti niskaaan pienen yllätyksen. Kyyti ei vienytkään hostellin ovelle asti vaan kaikki pudotettiin turistikeskuksen pihaan. Hetken aikaa ennätettiin jo miettiä, että nytkö tässä pitää ruveta nurisemaan sillä ulkona oli jo pilkkopimeää, kummallakin oli kamerakalusto matkassa ja päälle vielä rahaa. Lisäksi kysymys oli taas periaatteesta: hintaan piti kuulua kuljetukset ja nyt meidän pitäisikin ottaa taksi ja maksaa se itse. Mentiin kuitenkin perille asti katsomaan tilanne ja kun taksin sai 20 metrin päästä niin ajateltiin, että antaa olla. Maksettiin taksista kolme solia ja hurjasteltiin kotikonnuille. Hönnässä ei ehtynyt tehdä muuta kuin pudottaa kamerat ja ottaa luottokortit, sillä meidän oli mentävä maksamaan huominen retki. Toimistossa tulikin ongelmia sillä maksulaite ei toiminutkaan. Eikun takaisin majapaikkaan hakemaan rahaa. Lopulta saatiin kuitenki retki maksettua ja kinuttiin samaan hintaan sadeviitat. Kysyttiin huomisen oppaan kieltä ja tarjolla pitäisi olla englantia eikä mukana ole muita matkaajia. Eikä ihme, sillä tuollaiset 2-3 tunnin vesisateet eivä varmasti napostele usean päivän vaelluksilla. Illan päätteeksi suunnistettiin vielä Créperie Patrick -nimiseen letturavintolaan. Sielläkin tarjolla oli toki kaikkea muutakin, mutta me otettiin suolaiset täytetyt letut koska niitä oltiin Foursquaressa suositeltu. Yksinkertainen, neliö lätty ei ollut häävin näköinen ilman salaattia, mutta pirullisen hyvää se kyllä oli. Paikkaa voi kyllä suositella kunhan muistaa, että sinne ei ole mitään asiaa pikkurahalla. Maksettiin nimittäin enemmän noista räiskäleisä mitä eilisistä aterioista. Nyt on ruvettava koisaamaan, sillä taksi tulee hakemaan meitä aamulla jo kuudelta. Meille on tilattu majapaikasta huomiselle eväspaketit ja ostettiin iltakierroksella vähän aamupalatarvikkeita. Huomiselle sitten superhyvä keli ja äärimmäisen kova kunto, kiitos :D Laitellaan kuvia huomenna. Nyt ei yksinkertaisesti ennätä. Sijainti osoittaa päivällä vierailulle järvelle.

Paikka: Huaraz, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.33

Kello kiekui 5:20 ja täytyy tunnustaa, että olishan tuo nukuttanut. Pakattiin kamat ja haettiin alakerran respasta eväspussit. Sitten mentiinkin odottelemaan kyytiä joka saapui par er minuuttia myöhässä. Reissulla on tosiaan vaan me kaksi, opas sekä kuski. Varmistettiin oppaan, Marcon, kielitaito ja hän puhuu lupausten mukaisesti englantia. Hyvä! Ei ehditty ajaa edes kaupungista pois kun kuski heitti auton parkkiin autokorjaamon eteen. Ihmeteltiin että mikäs juttu tämä on mutta nopeastihan se selvisi: kuski vaihtoi renkaan. Normiperus :D Ilma näyttää todella hyvältä näin aamusta. Ei harmita yhtään että herättiin aikaisin, sillä parhaimmat kelit ovat yleensä ennen puoltapäivää. Sen jälkeen sateiden todennäköisyys kasvaa. Syötiin autossa aamupalaksi eilen ostetut leivät sekä banaanit. Kyytipojaksi mangomehua. Namm! ps. Ilma on niin kirkas että näemme vihdoin massiiviset lumihuiput!

Paikka: Huaraz, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}