Etelä-Amerikka 2012
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012


Julkaistu kello 3.15

Selvittiin retkestä ja kyllä oli mukavaa! Laitellaan tarkempi kertomus kuvien kera myöhemmin kun mennään takaisin majapaikkaan. Käytiin retken jälkeen hönnällä ajatuksena käydä suihkussa, mutta siellä olikin tehty yllätysremppaa meidän huoneeseen eikä vesipumppu ollut päällä. Äijät olivat yrittäneet asentaa ilmastointilaitetta mutta joku ongelma siinä oli ollut ja homma oli jäänyt kesken. Pumppu saatiin kuitenkin päälle kysymällä. Tultiin saman tien tähän rantakadulle varaamaan huomiselle sademetsäretki maastoratsastuksella. Saatiin $10 alennus kun oltiin tämän päivän retkellä Kiiiva! Huomenna alkais reissu ysiltä. Tänne tullessa bongattiin, että melkein naapurissa asustelee jumalattoman kokoinen berhandilainen. Jätti taisi kuitenkin olla vielä pentu kun oli niin leikkisä :) Siitä sitten syömään paikalliseen parilapaikkaan. Pöydässä ollut aji-kastike oli helvetillisen tulista. Onneksi ei läärätty sitä ruoan päälle niin kuin aikaisemmin, hehe. Hyvät äpöstykset oli. Täälläkin valkoinen tuntuu houkuttelevan valkoista. Turistit katsovat aina pää pyörällään ruokavaihtoehtoja ja sitten tsekkaavat, että onko sisällä muita turisteja. Ja jos on niin useimmiten he sisään astuvat :D Nyt istuskellaan taas rantabaarissa ja tilattiin lauantain kunniaksi cocktailit: maracuaherkku ja piña colada.

Paikka: Puerto Lopez, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 7.20

Muokkaus: Kuvat lisätty! No nyt on aikaa kirjoitella tarkemmin päivän reissusta. Oltiin töröttämässä heti yhdeksän jälkeen toimistolla, vaikka lähtö oli 9:30. Vähän ajan päästä siihen saapui pari ruotsalaista tyttöä ja hieman myöhemmin suomalainen poppoo. Oli erikoista kuulla suomea melkein kuukauden tauon jälkeen jonkun muun kuin Hisen puhumana. Kun kaikki myöhässä olleet äijät saapuivat lopulta paikalle, hypättiin venhoon ja aloitettiin päälle tunnin kestävä matka reilun 40 km päässä olevalle Isla de la Platalle. Lähtiessä meidän piti pysähtyä meren päälle rakennettuun toimistoon, josta saimme luvat kansallispuistoalueelle ja samalla viranomaiset tarkistivat, että meillä oli pelastusliivit. Meri oli rauhallinen ja pahimmalta hyppimiseltä vältyttiin. Hisekin selvisi ilman pahoinvointia. Ensimmäiset sinijalkasuulat tulivat vastaan ennen kuin edes rantauduimme. Siellä ne paistattelivat päivää kallioilla. Kapteeni hidasti hieman että saatiin muutamat kuvat, mutta jatkettiin saman tien saaren laidalle josta rantauduttiin. Paikalla ei ollut juuri muuta kuin suuri katos ja alueen karttoja. Palloiltiin siinä hetki, sillä aurinko oli tullut esiin pilvestä. Aurinkorasvaa sai läärätä ihan urakalla. Lopulta lähdettiin talsimaan polkua kohti saaren keskiosaa. Polku oli koko matkan varsin hyväkuntoista ja kuivaa. Muutamaa viikkoa aikaisemmin riivanneet rankkasateet olivat kovertaneet syviä uria, mutta ei niistä haittaa ollut niille joilla molemmat jalat toimivat. Sen sijaan heti alkuun tullut jyrkkä mäki oli melekosen hikinen könyttävä arskan kuumottaessa pilvettömältä taivaalta. Ylhäällä saatiin valita kahdesta lyhyestä reitistä toinen. Pitkät reitit ovat auki vain kesäisin eli joskus parin kuukauden päästä. Valittiin reitti, joka vie meidät kallion reunalle, sillä tähän aikaan vuodesta kukkulan huipulla ei lintuja juuri näe ja toinen reitti olisi pyörinyt pelkästään siellä. Talvisin sekin tilanne on toinen, koska sinijalkasuulat eivät rakenna varsinaista pesää vaan munivat avoimelle paikalle. Silloin kaikkien reittien varrella näkee ainakin kahdenalaisia pesiviä suulia. Nyt pöheikössä näkyi lähinnä isoja sirkkoja ja jossain kauempana taivaalla lenteleviä tirppoja. Käveltiinkin polun alkumatka varsin rivakkaa tahtia. Pysähdyttiin ainoastaan pari kertaa kun opas kertoi parista kasvi- ja yhdestä puulajista. Kallion kielekkeelle päästyämme näitä sinijalkaisia hessuja ei tarvinnut kauaa etsiä. Yksi nimittäin nökötti kallion reunalla aivan polun vieressä eikä välittänyt meistä pätkääkään. Istui vaan, huojui tuulessa ja tuijotteli meitä yhtä tiiviisti kuin me sitä. Tirpalla oli pitkä ja kapea nokka, pienet killisilmät ja hieman hölmönpuoleinen katse. Suurimman huomion sai kuitenkin muuten niin värittömän linnun kirkkaansiniset räpylät. Hihi mikä näky! :) Jonkun matkaa teppasteltua nähtiin lisää samoja otuksia ja taivaalla lenteli myös frigaatteja ja jokunen pelikaani. Ehkä matkan puolivälissä tuli vastaan hieman pöllähtäneen näköinen suula, mutta ilman sinisiä räpskiä. Kyseessä oli kuitenkin sinijalkasuula ja tarkemmin sen poikanen. Opas arvioi sen olleen noin kolmen kuukauden ikäinen eikä vielä lentokykyinen. Räpylöiden sininen väri ja lentokyky tulevat vasta 4-5 kuukauden ikäisenä. Yhteistä aikuisiin yksilöihin oli kuitenkin hessu katse ja pelkäämättömyys. Loppumatka kuljettiinkin vauhdilla rantaan. Käytiin kuvaamassa vielä rannalla hillunutta rapua, mutta sitten oli mentävä veneeseen syömään. Samalla kapteeni ajeli hieman toiseen kohtaan saarta, jossa hypättiin snorklaamaan. Vesi oli kohtuu viileää mutta ei liian. Sameaa se kuitenkin oli ja vajaat 100 sukellusta kirkkaassa vedessä tehneenä snorklaus huonossa näkyvyydessä ei oikein päräyttänyt. Muutamia fisuja siellä kuitenkin näkyi. Uimisen päätteeksi oppaat heittivät veteen muutaman vesimelonin kuoren eikä aikaakaan kuin vedestä pompsahti esiin jättimäinen merikilpikonna. Taisi olla ainakin puoliksi ruokittu otus kun niin sopivasti osasi odottaa herkkuja eikä pelännyt venettä pätkääkään. Ei kauheasti arvosteta että tällaisissa kohteissa ruokitaan otuksia, mutta olihan se toki hätkähdyttävää nähdä taas konna konnanen. Siitä hurjasteltiin takaisin Puerto Lopezin rantaan ja matka oli saatu päätökseen. Ja kyllä oli mukavata! :)

Paikka: Puerto Lopez, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}