Etelä-Amerikka 2012
maanantai 5. maaliskuuta 2012


Julkaistu kello 7.02

Tavattiin sohvasurffaajia kirkon edessä ja taas suu soikeana sai ihmetellä espanjankielistä pölötystä. Ei oikein itse pysty osallistumaan juttuihin pelkillä tervehdyksillä ja numeroiden luettelemisilla :D Poskipusut ovat myös vähän hakusessa, mutta kyllä tästä pikkuhiljaa lämpenee, hehee. Jaettiin porukka takseihin ja meille osui kohdalle epävirallinen taksi. Hintaa neuvoteltaessa taksiukko rullasi taksitarran kojelaudalta eikä katollakaan ollut lamppua. Yleensä näihin ei kannata siis mennä, mutta ei viitsitty jäädä säätämään enempää. Huristeltiin läpi eri kaupungin osien, joista osa oli sellaisia että piti varmistaa ovien olevan lukossa. Näin kannattaa tehdä yleensäkin sekä pitää arvokkaat kamat matalalla ettei ylimääräisiä käsiä ilmesty taksin sisäpuolelle esimerkiksi liikennevaloissa odottaessa. Jäätiin jonkun jahtiklubin ulkopuolelle kun "taksikuski" oli varmistanut sen olevan oikea paikka. Soittelun jälkeen selvisi kuitenkin, että oltiin väärässä paikassa ja muut odottivat meitä. Eikun uutta ukkoa etsimään ja päästiin vähän myöhässä moottorivenhon äärelle. Matkalla pysähdeltiin kuulemaan eri kohteista ja onneksi Jussi käänsi meille oppaan turinat. Nähtiin muun muassa hurjat määrät pelikaaneja, suulia, pingviinejä sekä tietysti lokkeja. Lintubongareille Peru on oikea unelmapaikka, sillä täällä on 1800 eri lintulajia eli eniten koko maailmassa. Lisäksi kallioilla röllöttelivät pulskat merileijonat. Pysähdyttiin hurjasti örisevien merileijonalaumojen eteen ja rohkeimmat hyppäsivät märkäpuvut päällä veteen. Itse skippasin uintiosuuden kun likaisessa vedessä ei houkuttanut erään Thaimaan likaisesta jokivedestä saadun (tähän mennessä ainoan, kop kop) pahan ripulitaudin jälkeen :D Mika ja Jussi pulikoivat merileijonien seassa ja me Gabrielan kanssa kuvattiin. Reissu oli tosi mukava ja hintansa (28 euroa) väärti. Veneilyn jälkeen mentiin syömään lähi-idän mättöä: falafeleja, hummusta ja pitaleipää. Haettiin vielä marketista vähän aamiaistarpeita huomiselle ja alettiin juonia seuraavia kuvioita. Kuultiin muuten tänään, että Etelä-Amerikassa on mielenkiintoinen erityispiirre. Jos satut kysymään tieltä paikallisilta niin vastaukseen kannattaa suhtautua pienellä kriittisyydellä, sillä "en tiedä" ja "liian kaukana" vastauksia ei juurikaan kuule. Ihmiset siis saattavat pahimmillaan keksiä ajo- ja kävelyohjeet päästään jos eivät satu reittiä oikeasti tuntemaan. Kuuleman mukaan Peru tekee tästä pienen poikkeuksen, sillä täällä voi oikeasti kuulla ihmisten sanovan "en tiedä". Täytynee muistaa tämä kun mennään Ecuadoriin.

Paikka: Lima, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 17.05

Kyllähän nukutti maireasti. Aamu alkoi tehokkaasti pienellä säätämisellä. Suunnitelmana on mennä tänään Trujillon vieressä olevaan kaupunkiin nimeltään Huanchacao. Aluksi ajattelimme, että menisimme ensitöiksemme Cruz del Sur -bussifirman toimistolle hakemaan liput. Gabriela osasi kuitenkin kertoa, että bussiliput voi hoitaa myös puhelimella ja ne saa kouraan kotiinkuljetuksena. Kuinka kätevää! Gabriela hoiti puhelun meidän puolesta ja kun passien numerot sekä nimet oli saatu tavattua oikein, oli homma kunnossa. Lippujen pitäisi tulla kotiovelle kahden ja viiden välillä. Eilen varasimme myös majapaikan pariksi yöksi. Hostellin nimi on Surr Hostal Lily ja yö jaetulla kylpärillä maksaa 50 solia (14 euroa). Bussi lähtee kohti Trujilloa vasta 23:30 joten tässä on vielä koko päivä aikaa hoidella asioita. Jokohan tänään saisi sen prepaid-liittymän toimintaan :D

Paikka: Lima, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 21.01

Saatiin Gabrielan avustuksella liittymä kuntoon eli numero on +51 986 910 031. Mikan luurissa on Perun liittymä ja allekirjoittaneella omansa. Vaihdettiin taas rahaa kadulla, mikä voi kuulostaa erittäin epäilyttävältä eikä mekään oltais uskallettu ilman täällä asuvien opastusta. Homma menee siis niin, että kadulla pojottaa siniliivisiä miehiä ja naisia joilta saa vaihdettua pätäkkää. Ensiksi kysellään muutamalta vaihtokurssia ja sen mukaan päätellään mikä se noin suunnilleen olis ja valitaan tietysti paras tarjous. Ensimmäiseltä ei kannata siis ottaa jos ei tiedä mitä pitäisi saada. Kuvassa on maukkaita leipiä ja mehuja tarjoilevan pikaruokalan, La Luchan, anarkistisiat :D

Paikka: Lima, Peru
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}